sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Oravakuvia kesäkuulta


Tontillamme liikkuu oravia kaikkina vuodenaikoina.
Talvella niitä ruokitaan säännöllisesti.
Näin kesäaikaan ne saavat pähkinöitä silloin tällöin lähinnä herkkupaloiksi.
Roskamäärästä päätellen pihamäntyjen käpyjä syödään myös päivittäin.

  Emme ole koskaan yrittäneet kesyttää oravia, mutta ne ovat tottuneet meidän liikkumiseen pihalla.
Ne ovat tottuneet myös meidän kuvausinnostukseemme, joten oravakuvia kertyy paljon.

Keräsin tähän kesäkuun aikana otettuja kuvia oravista.
En tiedä, montako oravaa tontillamme liikkuu, mutta kuvista voi huomata erilaisia turkin värityksiä, korvien tupsuja ja hännän tuuheuksia.  

Aluksi muutamia naamakuvia.




Seuraavien kuvien orava pysähtyi männyn runkoa alas tullessaan katselemaan ympärilleen, joten vain pään asento on muuttunut.



Oravien pesäpöntön katolla on myös hyvä tarkkailla ympäristöä.



Kuvaajan kanssa voi leikkiä myös piilosta ja vain kurkkia rungon takaa.


Pieni venyttely tekee hyvää oravallekin.


Oravien liikkeitä seuratessa on huomannut, että jonkun kanssa sovitaan samalle ruokapaikalle, toisen kanssa ei.
Seuraavissa kuvissa ruokintapaikalla oli kaksi oravaa sopuisasti yhdessä.
Kolmannen kanssa ei enää yhteisolo toiminut, vaan kaikki kolme lähtivät vauhdilla eri suuntiin.





Tämä on tavallinen näky, kaksi oravaa menee ylös ja alas runkoa toisiaan takaa ajaen.



Oravat söivät talvella mielellään lähinnä rastaita varten laitettuja omenia.
Olemme nyt kesälläkin laittaneet niille joskus omenan tarjolle.
Ne ovat oppineet omenan paikan ja aina muistetaan käydä katsomassa, onko tarjoilua.

Tässä ilme oravalta, joka ensimmäisenä löysi tämän omenan.


Omena todella näyttää maistuvan.


Joskus käy näin, herkusta on vain rippeet jäljellä.


Kaksi seuraavaa kuvaa on hyvin saman näköiset, mutta esimerkiksi hännästä näkee, että eri yksilö on kyseessä.



Jotain hyvää syötävää seuraavien kuvien oravatkin ovat löytäneet.



Joskus kuvaaja yllättää niin, että ruoan tähteet jäävät suupieliin.


Tässä vähän erilaista syötävää.
Käytin ruoanlaitossa vaaleaa leipää, josta leikkasin reunat pois.
Ylimääräiset reunaviipaleet vietiin tietysti tarjolle.
Tämä orava ensiksi söi leipäpaloja, sitten alkoi piilottaa niitä lähistölle.


Oravallehan on tyypillistä tuo ruoan piilottaminen.
Seuraavan kuvan orava on löytänyt kokonaisen ison pähkinän.


Sammalikkoon kaivetaan kuoppa, johon pähkinä piilotetaan.



Viimeksi piilopaikka vielä tasotellaan "taputtelemalla".


Varmaan ruoan etsimistä tärkeämpi syy tontillamme vierailuihin oravilla on vesi.
Varsinkin äskeisen pitkän kuivan kauden aikana juomassa käytiin useita kertoja päivässä. 



4 kommenttia:

  1. Tässä jo alkaa oppia jotain oravista. Ilmeikkäitä ja söpöjä ovat. Varmaan opitte jo erottamaa muutamat joukosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuossa meidänkin pihassa käyvässä oravaporukassa on sellaisia yksilöllisempiäkin, joku on selvästi rohkeampi kuin toiset, joku "naksuttelee" aina tullessaan jne.

      Poista
  2. Voi hyvänen aika sentäs taas! Muuta en osaa sanoa, kun tätäkin kuvasarjaa katselen - ihania vipeltäjiä, joilla hämmästyttäviä ilmeitä ja kuvatkin tosi upeita. Hyväntuulen kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten eläinten kuvaamista harrastavana tiedät, niin aina pitäisi olla kamera valmiina (meillä pihalla kävellessäkin), kun ei tiedä millainen "kuvauskohde" tulee eteen.

      Poista