Loppukesän merkkejä ja takapihan oravia

Kesä on edennyt jo elokuun loppupuolelle.

Ilmojen viilentyessä tuli tunne syksyn alkamisesta, toivottavasti meillä olisi edessä pitkä ja lämmin syysaika.

Pihan kesäkukat ovat edelleen täydessä kukassa, joten krysanteemitarjontaan ei ole vielä tarvinnut turvautua.

Tontillamme kasvaa vähän puolukkaa, marjat alkavat jo olla punaisia.
Marjoja näyttää tänä vuonna olevan tosi vähän, lieneekö samoin myös metsässä.

Kanervat ovat myös avanneet kukintonsa, nämä näyttävät olevan seittien peitossa.

Yksi aikaisen kesän hyvä puoli on se, että isomaksaruohot availevat jo ensimmäisiä kukkiaan.
Viime kesänä ne aukesivat paljon myöhemmin, syyskuun puolella.

Muutama perhonen ja kimalainen kiertelivät jo kukinnoissa, luonnossa taitaa tähän aikaan olla vähänlaisesti kukkatarjontaa kimalaisille.

Kasvihuoneen sato alkaa tyrehtyä, muutama kurkku kasvaa hitaanlaisesti ja viimeiset tomaatit kypsyy.

Kasvihuoneen asukkaista ainakin yksi hepokatti näkyi olevan voimissaan.

Yksi tämän kesän hauskimmista kasvuyllätyksistä on ollut koristekurpitsa.
Kesäkuussa puisen lehtikompostin lautojen välistä ilmestyi ulos joku kurkkukasvin näköinen.
Odotin mielenkiinnolla, mikä se olisi.
Heinäkuussa se lähti kasvamaan pitkin tontin peräosaa, joten totesin sen olevan koristekurpitsa.
Niitä minulla kasvoi toissa kesänä, joten siemenen täytyy olla siltä ajalta.

Laitoin kasvin eilen kompostiin, mutta kuvasin sen ennen hävitystä.
Varrella oli pituutta varmaan ainakin viisi metriä ja satoakin tuli.

Tällaisen määrän kurpitsoita kasvi ehti tehdä.

Olimme viime viikolla viisi päivää matkoilla ja talo puutarhoineen oli tyhjillään.

Kotiintulo oli surullinen, kun löysimme norjanangervojen välistä kaksi osittain syötyä oravanpoikasta.

Eilen aamulla löytyi vielä kolmas poikanen samasta paikasta, varmaan koko poikue on joutunut metsästyksen kohteeksi.

Epäilemme yhtä kissaa, joka kulkee täälläpäin.

Aikuisia oraviahan kissat eivät kiinni saa.

Vakituiset oravavieraat käyvät edelleen takapihalla.

   Urosorava näyttää vieläkin vierastavan kiven paljasta pintaa, ennenhän tämä kivi oli kasvien peitossa.
Vesiastia on kuitenkin entisellä paikallaan, joten orava uskaltautuu juomaan.

Yksi naaras on sen näköinen, että imetys on edelleen käynnissä.
Se taitaa usein odotella männyn latvuksessa meidän tuloa pihalle, jotta auringonkukansiemeniä laitettaisiin tarjolle.

Omena on edelleenkin oravien mielestä meidän pihan parasta tarjottavaa.
Kun kokonaisen omenan laittaa telineeseen, niin siitä riittää iloa useammaksi päiväksi.

Omena maistuu niin hyvältä, että kielikin tulee esille.

Joskus jatkuva poseeraaminen taitaa tympäistä oravia, silloin kuvaajalle käännetään selkä.

Oravien juoma-astiasta löytyy milloin mitäkin roskaa ja ruokaakin.
Tämä hento valkoinen höyhen veden pinnalla näytti kauniilta.