torstai 27. syyskuuta 2018

Syystöiden aloittelua pihallamme


Syyskuun loppu lähenee ja muutamana aamuna on jo ollut melko viileää.
Pakkasöitä ei täällä meren läheisyydessä ole vielä koettu, joten kesäkukat jatkavat kukintaansa.
Osan kukista olen tosin suosiolla laittanut kompostiin, esimerkiksi petunioiden lehdet homehtuivat ruman näköisiksi.




   Mäntyjen neulasten variseminen ei ole vieläkään päättynyt, joten haravointia ei kannata aloittaa.
Kaikkialla alkaa olla ruskea neulasmatto maan peittona.




Olen aloittanut pikku hiljaa pihalla olevien kesätavaroiden siirtämisen varastoon.
Pienet eläinhahmot ovat lopettanneet kivillä kiipeilyn ja menneet talvilevolle.


   Pihamaalla jo muutaman kesän pesineet muoviset allien kuvatkin on taas pesty ja laitettu varastoon odottamaan uutta pesintäaikaa.


Näistä kivistä riittää hautomista viela moneksi vuodeksi, pesää joudun taas ensi keväänä vähän korjailemaan.


Pihalla on kaksi tällaista itse tehtyä kivikelloa, jotka otan myös talviajaksi sisälle.
   Näiden kellojen kivet olemme aikoinaan keränneet tien vierestä Norjasta sellaisena kesänä, jolloin oli suuri sopulivaellus.
Pelästyin todella paljon, kun kumarruin ottamaan maasta kiviliuskaa ja vieressä sopuli kirskaisi. Olin tullut liian lähelle kiveä, jonka alla se oli piilossa.


Istutan kaikki ruukuissa kasvaneet monivuotiset kasvit talveksi takapihalla olevaan isoon puiseen kukkalaatikkoon.

Koristeellisen näköistä viinisuolaheinää kasvoi useassa ruukussa.
Kaikkien lehtiin tuli vahva home, joten leikkasin ne pois ja laitoin juurakot maahan.
Nyt kasvit aloittivat innolla uusien lehtien teon.



Myös leikatut peippien juurakot tekevät uusia, kauniita vaaleita lehtiä.


Päivänkakkarassakin on pieniä vahvan vihreitä lehtiä kuin keväällä.


Kasvihuoneen olen tyhjentänyt ja siivonnut jo pari viikkoa sitten.
Viimeiset puolikypsinä kerätyt tomaatit ja paprikat kypsyivät hyvin lasiterassilla.

Myös koristekurpitsat alkavat terassilla muuttua vihreistä keltaisiksi.


Yksi syksyn merkki on punarinnan ilmestyminen etupihalle.
Kunnollista kuvaa en tästä vikkelästä menijästä ole vielä saanut.
Tämän sain napattua ikkunan läpi, kun lintu käväisi kylpemässä.


Sateettomina päivinä linnut jatkavat kylpemistä.
Nyt on näkynyt useita peipposia, ilmeisesti ne valmistautuvat muuttomatkalle.
Linnuthan kylpevät häätääkseen syöpäläisiä höyhenpeitteestään, joten lentomatkaan valmistaudutaan peseytyen.




Eilen kotiin tullessani löysin hietikolta peipposen, joka oli ilmeisesti lentänyt päin ikkunaa.
Kovin pahaa iskua se ei varmaan ollut saanut, lintu näytti käsissäni melko pirteältä.



Laitoin sen istumaan puun oksalle.
Seurasin ikkunasta linnun toipumista ja melko pian se oli hävinnyt oksalta.




3 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Tässä oli kaksi minun lempiaihettani: kivet ja linnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnonkivet ovat hienoja pihan rakennusaineita. Meillä maasto on sellaista, että jokaista istutuskuoppaa kaivettaessa on aina tullut kiviä vastaan. Jokainen esiin tullut kivi on löytänyt paikkansa tontilta.

      Poista
  2. Taas olet kuvaamalla ja kirjoittamalla kertonut paljon luonnon omista ihmeistä ja luonnon kiertokulusta. Kivikellojen teko on taatusti ollut varsinaista palapelin kokoamista. Kiitos Merja!

    VastaaPoista