tiistai 12. helmikuuta 2019

Sään vaihtelua, haukka ja lintujen onnettomuuksia




Loppuviikolla sää oli melkoisen märkää, vettä ja räntää satoi.
Lumikerros on mennyt vauhdilla kasaan, nyt lunta on varmaan vain noin 20 cm.
    Eilenkin oli harmaa sää, mutta oli hienoa kuunnella, kun talitiainen ja mustarastas lauloivat innolla, ne uskovat kevään tuloon.

        Sunnuntaina tontilla kiertäessäni huomasin, että sitä ympäröivän puuaidan alla oli leveä lumeton kaistale, se näytti melkein kesäisen vihreältä.


Talvehtivat kasvitkin pilkistelivät lumipeitteen alta.


Perjantaina isäntä puhdisti kasvihuoneen katolta lumikerroksen, kohta voisi alkaa suunnitella kesän kasvukautta.


Siivosimme myös lintujen ruokintapaikan.
Pelkään näiden suojakelien aikana tautien leviämistä lintujen joukossa.


Olemme huomanneet lintujen käytöksestä, että haukka liikkuu päivittäin lähistöllä.
Olemme nähneetkin sen muutaman kerran lentelemässä.
   Lintujen ruokintapaikka on suojainen, joten siitä ei haukka pääse lintuja nappaamaan.
Pihapiirin talviruokintahan vetää puoleensa paljon lintuja ja ruokaansahan se haukkakin yrittää löytää.

Perjantaina koin todellisen yllätyksen, kun vilkaisin keittiön ikkunasta ulos.
Varpushaukka istui vajaan kolmen metrin päässä ikkunasta salavan rungolla.
Otin kiireesti kameran ja hätäisesti ehdin ottaa muutaman kuvan linnusta.
      Epäilimme että haukka olisi syöksynyt jonkun linnun perässä ruokintapaikkaa kohti ja lento olisi päättynyt puiden ja pensaiden tultua eteen.





Ikkunaan törmäyksiä linnuille on viime aikoina tapahtunut usein.
Haukan vierailut saattavat olla syynä näihin onnettomuuksiin, linnut lähtevät paniikissa pakoon ja ikkuna tulee eteen.

Keskiviikkona kuului taas tömähdys.
Mennessäni tarkistamaan tilannetta makasi sinitiainen siivet levällään yhden ikkunan alla.
Nostin linnun talouspaperin päälle ja laitoin terassin kaiteelle toipumaan.




Lauantaina törmäysvuorossa oli talitiainen.
Menin taas talouspaperi kädessä tarkistamaan ikkunoiden alustoja ja löysin tämän linnun.
Se oli löydettäessä huonommassa kunnossa kuin tuo sinitiainen, jalat eivät pitäneet yhtään.
Aikansa lepäiltyään se lensi läheisen hopeapajun oksalle, josta antoi äänekkään varoituksen toisille linnuille minusta, vaikka oli hetkeä aikaisemmin toipunut kämmeneni sisässä.




Ruokintapaikalla näkee myös monenlaisia vahingoittuneita lintuja.
  Tämä keltasirkku oli menettänyt pyrstönsä ja ilmeisesti vahingoittunut muutenkin, olisikohan tässäkin haukka syyllisenä.
Pari viikkoa se vietti koko valoisan ajan ruokintapaikalla syömässä.
Yhtenä päivänä viime viikolla huomasimme, ettei se enää syönyt, oleili vain paikoillaan.
Seuraavana päivänä ja sen jälkeen lintua ei ole enää näkynyt.



Seuraavan kuvan mustarastaasta otin joulukuun alkupuolella.
Huomasimme, että siltä oli toisesta kyljestä höyhenet pois ja paljas nahka näkyi.
Näytti kuin toinen jalka olisi ollut pois paikoiltaan.


Seuraava kuva samasta linnusta on otettu tammikuun lopulla räntäsateessa.
Lintu on edelleen vakituinen oleskelija ruokintavahvuudessamme.
   Se pääsee lentämään ihan hyvin ja pomppiikin vauhdilla, vaikka tuo toinen jalka sojottaakin sivulle.
Kyljessä on edelleen höyhenetön kohta.


Seuraavien kuvien talitiaisella on nokan yläosa jostain syystä kasvanut pitkäksi.
Tuolla nokalla on varmasti tosi vaikea syödä, tinttihän hakkaa ruokaansa.
Pari vuotta takaperin näimme ruokintapaikalla samanlaisen pitkänokkaisen talitiaisen. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti