Uuden vuoden aloitus tontillamme

Vuosi alkoi samanlaisena hiljaiselona kotona kuten suurin osa viime vuodestakin kului.

Viime viikolla saimme ohuen lumikerroksen, se toi hiukan valoa tähän pimeään aikaan.

Ikävä kyllä viime yönä satoi vettä, tänä aamuna lumikerros oli poissa. 

Saa sitten nähdä mitä tuleville päiville ennustettu sade tuo tullessaan.

Viime lauantaina kiertelin tontilla kameran kanssa etsimässä lumesta eläinten jälkiä.

Kissanjälkiä löytyi runsaasti, lähistön kissat kiertävät tutkimassa reviirejään.

Kauriin jälkiä löytyi lintujen ruokailupaikkojen ympäristössä, maahan pudonnutta ruokaa ilmeisesti löytyy.

Linnut vierailevat ruokintapaikalla pitkin päivää. 

Talipötköä syödään sovinnollisesti porukalla.

Sunnuntaina etupihan ruokintapaikalle ilmestyi uusi ruokavieras, pähkinähakki.

Ensimäisenä päivänä se hakkasi vimmalla talipötköä.

Ruokailua katsoessa tuli tunne, että se oli hyvin nälkäinen tullessaan.

Tänään se alkoi piilotella talipötkön palasia nurmikolle tekemiinsä kuoppiin.

Koska tätä lintua en ole ennen päässyt kuvaamaan, niin nyt kuvia tuli paljon.

Kaikki nämä pähkinähakin, kuten muutkin lintukuvat olen ottanut vakituiselta kuvauspaikaltani sisältä keittiön ikkunasta.

Kylpyharrastus on linnuilta loppunut, allaskin on ollut välillä jäässä.

Seuraavat kuvat salavan oksalla kylvyn jälkeen istuneesta sinitiaisesta otin viime vuoden lopulla.

Minusta lintu oli niin hauskan näköinen takkuisen näköisine höyhenpeitteineen.

Jos minä katselen ikkunasta, mitä ruokintapaikalla tapahtuu, niin käyvät linnutkin välillä ikkunan takana.

Tämä sinitiainen kurkisteli viime viikolla keittiön ikkunasta.

Linnulla oli naama kiinni ikkunassa ja minulla kamera vastakkaisella puolella, välissä oli vain kolmilasinen ikkuna.

Kyllä oravatkin tuntuvat vahtivan pihalla liikkujia.

Olin vuoden ensimmäisenä päivänä lähdössä pyöräilemään.

Menin hakemaan pyörääni varastosta, joka on oravien ruokintapaikan vieressä.

Kaksi oravaa, meidän Tiku ja Taku, olivat ruokailemassa laudalla.

Ruokailu tietysti keskeytyi minun tullessa paikalle.

Oravat kiipesivät korkealle viereiseen mäntyyn ja alkoivat seurata liikkeitäni.

Varmaan ne laskeutuivat takaisin ruokailemaan heti kun minä hävisin pihapiiristä.

Oravia tulee näin talviakaan kuvattua vähemmän, kun pihalla oleilee vain lyhyitä aikoja.

Joskus sentään ulkona käydessä onnistuu saamaan ruokailijan poseeraamaan.

Vuoden vaihtumisen myötä päätin, että viime kesän viimeisen pelargonian on aika siirtyä kompostiin.

Muutaman kuukauden päästähän aletaan jo suunnitella uusien kesäkukkien hankintaa.