torstai 8. huhtikuuta 2021

Kasvukauden alun odottelua

Kylmästä säästä huolimatta minun lisäkseni varmaan moni muukin odottelee malttamattomana puutarhan vihertymistä.
  Kiertelin sunnuntaina tontilla kameran kanssa tutkien ja kuvaten ensimmäisiä pieniä kevään merkkejä.


Lamoherukka on keväisin ensimmäinen lehtensä avaava pensas.
Tällä hetkellä siinä on vasta pienet silmut.


Sireenissä on myös silmuvaihe meneillään, niissä näkyi jopa kunnon vihreys.


Alppiruusun nuput ovat kauniisti pystyssä ja lehdet ovat auenneet talvisen suppuvaiheen jälkeen.


Peipin lehtiäkin näkyi, tosin niistä puuttui vielä kesäinen vihreys.


Perennapenkin reunassa kasvava kivikkokasvi oli väritykseltään outo, vihreää väriä ei siinäkään ollut.


Tonttimme pieneltä metsäalueelta löytyi tällaisia kasveja.
Luulen tämän olevan joku talvikki.


Juhannusruusun alla kasvaa niittyhumalaa.
Sen lehdet näkyivät vihreinä kaiken talvella kerääntyneen roskan keskellä.


Talvehtimassa olevien viinisuolaheinien lehdenalut nousevat mullasta helakan värisinä.
Talvella tontilla kierrelleet kauriit söivät näiden kasvien kaikki maanpäälliset osat, mutta onneksi juurakot säilyivät.


  Mäntyjen juurella kasvavissa sammalissa on hieno vihreys, joka tähän vuodenaikaan oikein korostuu.


Perennapenkin keskellä olevan ison kiven päällä kasvaa sammalia ja jäkäliä.
Seuraavan kuvan sammalmätäs on halkaisijaltaan alle 10 senttiä.
Tämän pienen mättään väri on ilta-auringon valossa upea.


Vanhassa kannossa kasvavat torvijäkälät ovat myös kauniita. 


Linnustossakin näkyy kevään merkkejä, muuttavia yksilöitä ilmestyy ruokaa etsimään.

Talviruokinnassa olleista mustarastaista on muutama edelleen paikalla.
Ilmeisesti ne ovat tänne pesimään jääneitä yksilöitä, komeaa laulua kuului ympäristöstä.

Maanantai-iltana satoi lunta ja maa oli vielä seuraavana aamunakin valkoinen.
Aamupäivällä huomasin yhden mustarastaan kylpemässä etupihan altaassa.
Vesi oli varmaan hileistä, mutta ei se näyttänyt kylpijää haittaavan.



Peipposia on tullut useaan otteeseen.
Linnut kulkevat pitkin puutarhaa etsien ruokaa.
Ilmeisesti maasta löytyy pikkuvarpusten talvella laudalta viskomaa siemenseosta.
Tälläkin ruokailijalla näyttää kummassakin kuvassa olevan nokka täynnä evästä.



Viimekeväiseen tapaan nytkin tontille ilmestyi kaksi sepelkyyhkyä ruokaa etsimään.
 Ne ovat hyvin arkoja, pienikin liikahdus sisällä ikkunan lähettyvillä saa ne pelästymään, joten kunnon kuvia niistä ei ole saanut.



Kaikkina vuodenaikoina tontilla näkee oravia liikkeellä.
Omena maistui tällekin tupsukorvalle.


2 kommenttia:

  1. Ihania silmuja! Täälläklin jo kovasti odotellaan uuden kasvukauden alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväällä tulee käytyä melkein päivittäin tutkimassa mitkä perennapenkin kasveista ovat nousseet mullasta esiin.

      Poista