Oravien keväistä elämää tontillamme

Oravien oleilu pihallamme jatkuu, niitä näkee päivittäin.

Joukossa on muutama yksilö, jotka ovat selvästi tottuneet meihin ja kuvaamiseemme.

Seuraavat kuvat ovat hyvä esimerkki poseerauksesta.
Oravauros tosiaan "esiintyi" minulle, kuvasin sitä noin metrin päästä.

Näin keväällä oravien ulkonäkö ei ole parhaimmillaan, kun harmaa talviturkki on vaihtumassa ruskeaksi kesäturkiksi.

    Kuvien orava on muutenkin vähän rähjäisen näköinen, nenänpielessäkin on paljas kohta.

Omena maistuu oraville kesät talvet, häntä vatkaa kiukkuisesti, jos se on loppu.

Seuraavien kuvien oravanaaras on kuvattu isoreikäisellä pöntöllä toukokuun alussa.

Naaraan leppoisa oleilu päättyi, kun tuo omenaa syönyt uros pysähtyi pöntön katolle.
Uroksen poistuttua paikalta naaras meni haistelemaan kävijän jättämiä hajuviestejä.
Naaraalla näkyy hyvin nisät, joten poikaset on pöntössä.

Viime viikon alkupuolella näin vilauksen poikasesta pöntön aukolla, sitten naaras tuli seuraamaan liikkeitäni pihalla.

Sunnuntai-iltana ajaessani pyörällä pihaan ilmestyi pöntön aukosta kaksi pientä oravanpäätä katsomaan tuloani.
Silloin ei kameraa tietenkään ollut mukana ja haettuani sen poikaset eivät tulleet enää yhtä aikaa esille, vuorotellen käytiin kuitenkin katselemassa varmaankin hölmön näköistä kuvaustouhua.
Myöhemmin mennessämme ottamaan lippua pois salosta pöntön suuaukolle ilmestyi taas kaksi oravannaamaa seuraamaan lipunlaskua.

     Oravat käyvät vielä vanhasta muistista etupihalla katsomassa talviruokintapaikkaa, josta ei tietenkään ruokaa enää löydy.
Pari seuraavaa kuvaa eivät ole kovin hyvälaatuisia, mutta minusta ne olivat hauskoja.
Tuuli oli kova, joten oravan korvatupsut kääntyivät tuulen mukana.

Seuraavien kuvien orava kävi pari päivää myöhemmin tutkimassa kelon sisustan ja toteamassa, ettei ruokaa ollut vieläkään salavan oksistoon ilmestynyt.