lauantai 31. joulukuuta 2016

Hiljaiseloa ruokavieraissa

Hyvää ja rauhallista alkavaa vuotta tontiltamme!


Lämmin sää jatkuu.
Tänäänkin, vuoden viimeisenä päivänä oli +7 astetta.
Pimeääkin on edelleen, tosin päivä on pidentynyt jo 10 minuuttia.
   
Oravat käyvät muutaman kerran päivässä syömässä pähkinöitä takapihan lintulaudalla.

Ne ovat hyväkuntoisen näköisiä.
Hännätkin ovat komeita, paksuja ja pörröisiä.

Pihalla käy muutama orava, jolla on tosi isot tupsut korvissa.



Isoista korvatupsuista taitaa olla haittaakin ainakin laudalla ruokaillessa.

Kookosrasva-pähkinäkelloilla koristeltu joulukuusi etupihallamme on
kiinnostanut tali- ja sinitiaisia.
Olen siirrellyt koristeita rungon vierelle, jotta niihin yletyttäisiin paremmin.




Mustarastaat käyvät päivittäin napsimassa öljyllä kostutettua leipää.
Muutama päivä sitten kuului jo uroksen varovaista lauluakin.



Muuten pihalla liikkuu vain tiaisia.
Kaikki peipposet ym. siemeniä syövät linnut löytänevät ruokaa maastosta.
Saa sitten nähdä, miten käy, kun ensi viikoksi on luvattu pakkasta ja luntakin.




sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulukuusi ja sen koristeet

Pihallemme on joka vuosi laitettu jonkinlainen joulupuu valoineen.
Useimmiten se on ollut pieni mänty.

Tänä vuonna löysimme hakkuualueelta männynoksia hakiessamme tällaisen pienen harvaoksaisen kuusenlatvan.
Siitä lähti suunnitelma laittaa linnuille oma joulukuusi syötävine koristeineen.

Alkoi koristeiden valmistus.

 Sulatin paketin kookosrasvaa, johon sekoitin vajaan litran pähkinämurskaa.
Täytyy myöntää, ettei sekoitukseni jäähtyneenä ollut kovin herkullisen näköistä.

Muotteina käytin pieniä muovipikareita.
Laitoin kiinnityslangat paikoilleen ennen seoksen laittoa muotteihin.

Seoksen jähmetyttyä otin tikut pois.

Seuraavana päivänä poistin muotit.

Aatonaattona koristelin kuusen.




Täytyyhän joulukuusessa latvatähtikin olla.


Hyvää ja rauhallista joulunajan jatkoa blogini lukijoille!


keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Jouluviikolla vihertää


Tänään on talvipäivänseisaus ja jouluun on muutama päivä.
Varmaan monissa kodeissa joulukukat tuovat väriä tähän pimeään aikaan.

Lumisia joulumaisemia ei taida ainakaan koko Etelä-Suomesta löytyä.
Tonttiamme kiertäessä valkoisen lumen sijaan löytyy paljon vihreää.






Ympäri vuoden vihreän ja vehreän näköinen kivikkokasvini on
tehnyt pieniä pallukoita, jollaisia en ole siinä ennen huomannut.


Meillä on aidan vieressä kolme pensasta, joita olemme yrittäneet saada kasvamaan suorempaan sitomalla ne juuttinauhalla kahteen tukipuuhun.
Tänään huomasimme, että joku oli ilmeisesti käynyt nakertamassa yhden pensaan
 tukinarut poikki.




sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Pimeän vuodenajan lintukuvia

Tänään on 4. adventtisunnuntai.
Lunta ei ole yhtään, joten tämä pimeä aika on tosiaan pimeää.
Me, kuten monet muutkin yritämme valaista ympäristöämme monin pihavaloin.

Lintujen ja oravien kuvaaminenkin on lähes mahdotonta, kun valo ei tunnu riittävän.

Päättyvällä viikolla torstaina paistoi aurinko.
Matalalta tuleva auringon valo sai kuusitiaisen höyhenpeitteen kiiltämään.

Näillä leudoilla keleillä talipötköt näyttävät olevan mieluisinta ruokaa tiaisille.
Pakkasten aikaan näytti, että pähkinöitä olisi syöty mieluummin kuin kovaa talipötköä.

On hauska seurata lintujen keskittymistä ja erilaisia asentoja ruokailun aikana.





Laitoimme myös kaksi läskin palaa tarjolle.
Paloja on käyty tutkimassa ja maistelemassa, mutta ei niissä tungosta ole ollut.

Aikaisempina vuosina jotkut käpytikat ovat olleet läskistä kiinnostuneita,
mutta nyt niillekin näyttää maistuvan paremmin talipötkö.


torstai 15. joulukuuta 2016

Sairaita lintuja

Tein tänne blogiini 16.2.2015 jutun "Linnut sairastavat".
Siinä oli mm. joulukuussa 2014 otettuja kuvia talitiaisista, jotka sairastivat avipox-virustautia.

Viime talvena ei sairaita lintuja pihallamme näkynyt.
Tällä viikolla olemme huomanneet tiaisten joukossa neljä sairasta lintua.

Maanantaina ruokintapaikalla oli talitiainen, joka yritti viimeisillä voimillaan syödä.
Sen poskessa oli iso paise, toinen silmäkin oli peitossa.
Kuvan ottovaiheessa se ei enää pystynyt nousemaan puun oksalle, vaan  kyyhötti
 pensaan alla.

Seuraavana päivänä salavan oksien keskellä oli tiainen, jonka siiven juuressa oli tällainen avipox-paise.

Tällä talitiaisella oli paiseen alku silmän yläpuolella, se näyttäisi vuotavankin.

 Tämä kuusitiainen kuvattiin tänään.
Sillä on iso paise silmän alapuolella.

Tässä näkyy, kuinka suuri paise on linnun päähän verrattuna.

Näitä sairaita lintuja on surkeaa nähdä, vaikka yritänkin aina muistaa, että tämäkin lienee luonnon tapa karsia kantaa.


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kuuraisia kasveja ja kuurankukkia

Tänään on 3. adventtisunnuntai.
Vuorokauden pimeä aika vain lisääntyy, joten on runsaasti aikaa tuijotella kynttelikköjen valojen heijastuksia ikkunaan.

Meillä on vaihteeksi ollut pakkasta koko viikonlopun ajan.
Lunta ei maassa ole, mutta kuura tekee luonnosta kauniin.

Puolukanvarpujen vahva vihreyskin oli saanut valkoisen pinnan.

Kukkien ruskistuneet lehdetkin olivat ihan kauniin näköisiä.

Olen ihmetellyt alppiruusun sopeutumista näihin meidänkin alati vaihtuviin
 pakkas- ja suojapäiviin.
Pakkasella kasvin lehdet käpertyvät rullalle ja roikkuvat alaspäin.
Lämmön noustessa plussan puolelle se avaa ja levittää lehtensä.

Tonttia kiertäessä kuurankukkia löytyi runsaasti.

Kirkaslasisten lyhtyjen pinnallakin oli kukkakuviot.

Myös kasvihuoneen seinillä risteili kauniita kuvioita.

Pihamajakan punertava seinämaalikin oli saanut koristelun.

Luin tänään viimeisestä Suomen Luonto-lehdestä, mistä puna-apilan ja metsäapilan
 erottaa toisistaan.
Lehdessä luki: "Puna-apilan lehdessä näkyy usein vaalea nuolikuvio, mikä metsäapilalta puuttuu."

Oli pakko lähteä tontille etsimään apilan lehtiä, vaikka olinkin varma,
että meillä kasvaa vastoin entistä uskomustani metsäapilaa.
Kuuraisia lehtiä tutkiessani ei niistä ainakaan nuolikuviota löytynyt. 

Tosin tunnistusta oli aika vaikea tehdä tämänkin näköisistä lehdistä.