maanantai 30. syyskuuta 2019

Syksyn värejä puutarhassa ja lintuja kylpyaltailla


Syykuun loppu on käsillä ja luonto on täynnä vahvoja värejä.
Kuljeskelin taas puutarhassa kuvaamassa kaikkea syksyistä.
Varmaan joka vuosi ikuistan esimerkiksi happomarjapensaiden punaisia lehtiä ja marjoja.


Purppuraheisiangervon siemenkodat ovat jännän näköisiä, tumman punaisia terttuja.


Pensaiden ja mansikoidenkin lehdissä näkee myös monia punaisen sävyjä, jotka vielä korostuvat auringonpaisteessa.



Meillä ei pakkasöitä ole vielä ollut, joten useimmat perennapenkin kasvit, kuten kuunliljat, ovat vielä lähes vihreitä.
Pikkutöyhtöangervossa näkyy sentään jo syksyistä punaisuutta.


Vaahterassakin on vasta muutama keltainen lehti, punaista ei lehdistössä vielä näy.


Ostaessamme kaksi mongolianvaahteraa luimme esitteestä, että sillä on kaunis syysväri.
Meillä lehdistö on vieläkin vihreä, vain jotain homepilkkuja on lehtiä täplittämässä.


Tontilla on lintujen suhteen melko hiljaista.
Muutamia yksilöitä sentään käy juomassa altailla ja uskaltautuu joku kylpemäänkin.

Peipposia liikkuu tontilla, muuttomatka ei ole vielä alkanut.




Sinitiaiset ovat sinnikkäimpiä kylpijöitä.
Seuraavien kuvien sukeltelijan kuvasin viime viikolla.





Joka vuosi alkusyksystä etupihalle ilmestyy yksi tai kaksi punarintaa.
Ne ovat niin nopealiikkeisiä, että niitä onnistuu harvoin kuvaamaan.
Seuraavien kuvien yksilön sain kuvattua ikkunan läpi, kun se oli kylpemässä varjoisalla altaalla.




Käpytikka käy lähes päivittäin juomassa.
Ilmeisesti tämä on eri yksilö kuin se, joka on koko kesän asustellut takapihalla.




Tyhjensin ja siivosin meidän lasikuistin viime viikolla.
Aamulla työntekoa aloittaessani huomasin seinällä yhden naarashepokatin.
Kolean yön jäljiltä se liikkui tosi verkkaisesti noustessaan ikkunalaudalle, auringon lämpöön.



Iltapäivällä eläin oli jo niin vetreä, että se kiipesi ikkunaa pitkin ylöspäin.



maanantai 23. syyskuuta 2019

Orava, tuntematon kaivaja, kukkia ja syystöitä


Olen usein kertonut tontillamme vierailevasta oravauroksesta, joka on tottunut kuvausintooni.

      Vein ruoanlaitossa käyttämästäni leivästä leikatut reunat oravia varten vesiastian vierelle kiven päälle.
Oravaherra ilmestyi paikalle ja löysi leivät.




Herkuttelun välissä minulle ja kameralle poseerattiin, kuin palkaksi tarjoilusta.




Orava taitaa tietää, että ei pelkällä leivällä elä, joten jälkiruoaksi se söi omenaa.


Komea häntä myös esiteltiin kuvaajalle.


Kukinta-aika puutarhassa jatkuu.
    Ruukussa kasvava marketta lopetti jossain vaiheessa kukintansa, joten leikkelin sen melko matalaksi.
Nyt kukka on aloittanut uuden kukinnan.



Pelargonioissa on myös vielä kukkia ja nuppujakin, tosin ne ei taida enää ehtiä aukeamaan.


Syysleimut ovat nimensä mukaisesti vasta aloittaneet kukintansa.



Apilat kukkivat joka vuosi vielä myöhään syksylläkin, kukintojen väri on kesäistä vaaleampi.


Syystöiden teko etenee.
Tyhjensin viime viikolla kasvihuoneen.
Siellä oli jäljellä enää neljä tomaatin tainta.


Viimeiset tomaatit eivät enää jaksaneet kypsyä, valoa ja lämpöä oli liian vähän.
Keräsin loppusadon ja laitoin ne lasiterassille punastumaan. 


Pesin kasvihuoneen ja sen kalustot, nyt vain odotellaan kevättä ja uuden kasvukauden alkua.



Kerroin edellisessä jutussani, että joku eläin oli kaivellut maata kasvihuoneen takana.
   Eilen aamulla huomasimme, että yön aikana paikalla oli tehty lisää kaivuutöitä, koko aidan ja kasvihuoneen väli oli myllätty.



Nyt meille myös selvisi kaivamisen syy.
Siellä oli vanha kanto ja sen vieressä kivi.
Niiden välissä oli maamehiläisten, -ampiaisten tai jonkun muun sellaisen pesä.
Pesästä nostettuja kennoja oli kaivannon ympärillä, seuraavan kuvan kennokin oli halkaisijaltaan yli 10 cm.



Kaivetun pesän raunioilla on iltapäivällä meneillään kiivas korjaustyö.
Isäntä otti varovasti muutaman kuvan rakennustouhusta.

   Laitoimme viime yöksi riistakameran pesän läheisyyteen, että saisimme tietää kuka kaivaja on, mutta mitään liikettä ei näkynyt.