Lintukuvia viikon varrelta

Kamera seisoo jalustallaan keittiön työpöydällä ikkunan edessä, joten kuvia ruokailevista linnuista tulee räpsittyä liiankin kanssa.

Tontillamme oleilevat samat linnut, joten mitään harvinaisuuksia emme ole onnistuneet tallentamaan.

Viime viikolla maanantai-iltana oli sakea lumisade.

Tiistaiaamuna kaivoimme ruoat lumen peitosta ja nälkäisiä ruokailijoita löytyi heti.

Viime yö oli pitkästä aikaa pakkasyö, joten täytin lintulaudan ja laitoin uuden talipötkön jo illalla valmiiksi aamua varten.

Pikkuvarpuset käyvät ruokailemassa vain satunnaisesti.

Niille maistuu parhaiten talipallot ja -pötköt.

Keltasirkuille laitamme vähän kuorittuja auringonkukansiemeniä maahan.

Ne ruokailevat mieluummin maassa kuin lintulaudalla.

Pulut tietenkin pyrkivät osallisiksi maassa olevasta ruoasta.

Mustarastaat käyttävät edelleen hyödykseen tikkojen käynnit talipötköllä.

Suoraan alapuolelle tippuu sopivia suupaloja.

Rastaat ovat aamuisin jo auringon noustessa ruokintapaikalla.

Kun menemme viemään päivän ensimmäistä ruokaseosta räksätys on vastassa.

Ruokintakatostahan ei voi täyttää illalla valmiiksi, kun peurat käyvät yöllä tyhjentässä sen.

Yksi varis kiertää ruokintapaikkaa vähän kauempaa ympäri.

Olen ihmetellyt kuinka arka se on verrattuna näihin vakioruokailijoihin.

 Tonttimme ympärillä olevan aidan päällinen on hyvä kulkutie.

Varis nousee usein aidalle ja astelee siinä arvokkaan rauhallisesti.

Myös oravat käyttävät aidan tarjoamaa suoraa reittiä, tosin vauhdikkaammin kuin varis.

Sairaiden lintujen selviytymistä seuraamme myös aitiopaikaltamme.

Tästä kuusitiaisesta kerroinkin aikaisemmin.

Sillä oli iso patti vasemmassa kyljessä, joka sittemmin ilmeisesti puhkesi.

Nyt sillä näkyy höyhenetön alue patin kohdalla.

Ainakin vielä se on näkynyt ruokailemassa.

Myös tämä peipponen, josta olen jakanut kuvia pitkin talvea on yhä hengissä.

Sillähän on oikea jalka jonkinlaisen kasvaimen tms. peitossa.

Oravat liikkeellä

Oravat ovat talven aikana liikkuneet ja käyneet ruokailemassa vuorotellen, yksinään.

Nyt niitä näkee liikkeellä samanaikaisesti kolmekin yksilöä.

Torstaina etupihan ruokintapaikalle tuli ensiksi yksi orava.
Rastaiden ruoaksi tarkoitun, öljyllä kostutetun sekoituksen leipäpalat maistuivat hyvin, rusinat siirreltiin sivuun.

Hetken kuluttua huomasimme, että kaksi oravaa tuli läheisen männyn runkoa alas.
Toinen tuli syömään kiven päälle, ensiksi ruokailemassa ollut orava siirtyi katokseen.
Kolmas orava oli myös etupihalla, mutta ei tullut ruokintapaikalle.

Olemme seuranneet oravien erikoista ruokailutapaa.

Isomman ruokapalan löytyessä ne menevät syömään sitä jonnekin korkeammalle paikalle.

Nytkin yksi orava nautti herkkupalat ruokintakatoksen katolla,

toinen meni leipäpalan kanssa kelon päähän.

Välillä piti käydä tutkimassa kelon sisäosaakin.

Ruokailun päätyttyä ruokintapaikan elämää voi seurata korkealta männyn oksalta.

Oravia kiinnostaa myös takapihan isoaukkoiset pöntöt.

Tässä pöntössä on pitkin talvea yöpynyt käpytikka.
Tänäänkin näin sen tulevan paikalle auringonlaskun aikaan.
Sen naama näkyy aina jonkun aikaa pöntön aukolla tähystelemässä ympäristöä.

Merkkejä kevään lähestymisestä

Vaikka lähes koko viikolopun satoi räntää ei voi olla huomaamatta, että kevättä kohti ollaan menossa.

Katselin tänään kuinka vahvan punaiset silmut lamoherukassa jo on.

 Näistä keväisistä jääkuvioista tulee mieleen suomalainen lasi.
Ovatkohan lasimuotoilijat mahtaneet saada inspiraationsa tällaisista luonnon taideteoksista.

Vesipisaratkin voivat olla tosi kauniita. 

Linnut eivät varmaan viikonlopun aikana olleet yhtä innostuneita näistä vesipisaroista ruokatarjoilun ympärillä.

Kevät näkyy ja kuuluu myös eläimissä.

Talitiaisten lisäksi mustarastaatkin ovat alkaneet laulaa.
Näyttää myös siltä, että parinmuodostus alkaisi olla ajankohtaista.
Esimerkiksi oravat saavat ensimmäiset poikasensa jo huhti- toukokuussa. 

Perjantaina seurasin ikkunasta näiden kahden oravan liikkumista  takapihan männyissä.

Ne tulivat ruokintapaikalle yhdessä.

Hetken kuluttua saapui kolmas orava paikalle.

Toinen näistä oravista ajoi sen vauhdilla männyn latvukseen asti ja palasi sitten
jatkamaan ruokailuaan.

Nämä kaksi oravaa lähtivät myös pois yhdessä.

Sain vain muutaman tällaisen kaukaa otetun epäterävän kuvan pariskunnasta.

Etupihalla käyvistä käpytikoista yksi on uros ja kaksi on naarasta.
Saa nähdä kummasta naaraasta tulee tonttimme ensi kesän tikanpoikasten emo.

Tässä urostikka, jolla on tuo komea punainen niskalaikku.

Naaraat erotamme rinnan värityksestä.
Yläkuvan naaraan vatsapuoli on valkoisempi kuin alakuvan naaraalla.

Pidämme edelleen silloin tällöin riistakameraa etupihalla.
Tämä peurapariskunta (naaras yläkuvassa, uros alakuvassa) käy lähes joka yö nuolemassa lintujen ruokintakatoksen puhtaaksi.
Myös tontin molempien lintulautojen alustat ne käyvät tarkastamassa.

Pilvinen ja sateinen torstaipäivä

Talvipäivänseisauksen jälkeen päivä on pidentynyt aamusta yli 1,5 tuntia ja illasta yli kaksi tuntia.

Tänään oli kuitenkin niin pimeä päivä, että tuota oli vaikea uskoa.

Sateen lisäksi meillä oli kova tuuli.

Lämmitämme takkaa päivittäin.

Tällaisina päivinä elävästä tulesta todella nauttii.

Teimme viime keväänä paljon polttopuita.

Nyt alkaa edellisen vuoden puuvarat olla lopussa, joten joudumme kohta  käyttämään näitä viime kevään tekeleitä.

Huonosta säästä huolimatta oravat ovat olleet liikkeellä.

Tämä yksilö tuli aamupäivällä vierailemaan etupihalle.

Tämä orava liikkui päivällä takapihalla.

Käpytikat käyvät edelleen ahkerasti talipötköillä.

Katselin yhtenä päivänä kun mustarastas päivysti maassa tikan hakatessa yläpuolella talipötköä.

Varmaan sieltä tippui sopivia suupaloja.

 Olen useamman kerran talven aikana laittanut kuvia tästä peipposesta.

Sillä on näkynyt syksystä asti toisessa jalassa jotain kasvainta tms.

On ollut ihme, että se on selvinnyt koko talven, varmaan tuo jalka vaikeuttaa lentämistä ja liikkumista.

Tämä kuva on otettu tänään.

Tätä kuusitiaista olemme myös seurailleet muutaman viikon.

Ensiksi huomasimme, että sillä oli vasemman kyljen höyhenet pörhöllään.

Ajattelimme että joku isompi lintu olisi yrittänyt napata siitä kiinni.

Tänään huomasin, että vasemmalla puolella oli iso pahannäköinen patti.

Sään vaihtelut

Perjantaiaamuna maisemat olivat vaihteeksi valkoiset.

Lumi oli raskaana kerroksena puissa ja pensaissa.

Kaupungilla kahlasimme epämiellyttävästi loskassa.

Pihalla sen sijaan voi ihailla sulavan lumen aikaansaannoksia.
Oksista riippui erilaisia luonnon muovaamia koristeita.

Linnut ja oravat ilmestyivät heti aamusta ruokintapaikalle, koska lumi oli peittänyt luonnosta löytyneen ruoan.

On mielenkiintoista huomata, miten hyvin eläimet muistavat ruokintapaikan olemassaolon.

Nytkin oli ollut useampi päivä, jolloin kävijöitä oli tosi vähän.

Muutama vihervarpunenkin eksyi ruokailemaan lauantaina.

Kuoritut auringonkukansiemenet näyttivät maistuvan niille.

Helmikuun vesisateet

Nyt pitäisi olla kovien pakkasten aika, mutta meillä sataa jatkuvasti vettä.

Kaikki lumet ovat sulaneet, isoja vesilammikoita on tilalla.

Kiertelin katselemassa puutarhaa.

Siellä tuli sellainen tunne, että pitäisi aloittaa kevättyöt.

Istutin syksyllä ruukussa olleen ulkomuratin maahan.

Nyt se näyttää siltä kuin kasvukausi olisi alkanut.

Viinisuolaheinä työntää maasta uusia kauniin värisiä lehtiä.

Myös uutta persiljaa taidetaan kohta saada.

Kivikkokasvi on jäänyt katolta tulleen lumen alle, mutta vihreys on tallella.

Linnut ovat vähentyneet ruokintapaikalla.

Ne löytävät varmaan tarpeeksi ruokaa lumettomasta maasta.

Talitiaiset ovat jo aloittaneet keväisen laulunsa.

Mustarastaatkin tekevät vain lyhyitä vierailuja ruokintakatokseen.

Ne ovat myös alkaneet ajaa lajitovereitaan pois katoksesta.

Pakkasten aikaan ruokailu tapahtui paljon sopuisammin.

Tikat ovat hakanneet entisen talipötkön lähes kappaleiksi, joten laitoimme tiaisille uuden pötkön toiseen oksaan.

Sinitiainen katseli uutta talipötköä ja sen paikkaa arvioiden, mutta kyllä se kuitenkin kelpasi syötäväksi.

Myös kuusitiaisella uusi ruoka ja paikka kelpasi.