lauantai 30. heinäkuuta 2016

Itse kasvatettua ruokaa

Nyt on käsillä se aika kesästä kun pääsemme nauttimaan itse kasvatetuista vihanneksista, juureksista ja marjoista.

Tomaattien kypsyminen tuntuu joka vuosi tapahtuvan hyvin hitaasti.
Tämä pihvitomaatti kypsyi ensimmäisenä, kooltaan se oli vähintään kahden tavallisen tomaatin kokoinen.

Nyt tavallisia tomaatteja kypsyy 1-2 kappaletta päivässä.

Kurkut kasvavat vähän liiankin nopeasti.
Olen säilönyt niitä ja syömme niitä päivittäin.

Laitoimme keväällä maahan kokonaista 19 perunaa.
Nyt ovat ensimmäiset kukat ilmestyneet.

 Perunoita olemme syöneet jo kaksi kertaa.
Aika pieniä ne ovat, mutta maku on hyvä.

Tontillamme kasvaa joka vuosi vähän kantarelleja.
Olen viikon verran vahtinut niiden kasvamista lähes päivittäin.

Tänään kävin ne keräämässä, niistä riitti juuri kahdelle hengelle.

Pensasmustikat alkavat kypsyä.
Niiden keruu on hankalaa, kun marjat kypsyvät näin eri aikaan.

Myös kahden pienen karviaispensaamme marjat ovat alkaneet saada väriä.

Tänään löysin mansikkamaasta vielä yhden ison mansikan.
Se oli vähän kolhuisen näköinen, joten laitoin sen lintulaudalle.

Hetken kuluttua naarasorava tuli männyn runkoa alas laudalle.
Se nappasi mansikan ja meni syömään sitä männyn oksalle.
Orava oli yli kolmen metrin korkeudella, me seurasimme syöntiä puun juurella.

Kyllä meitä huvitti, kun näimme, että orava söi vain osan mansikasta ja varastoi lopun männyn oksalle. 


keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Oravia takapihallamme

Oravia liikkuu edelleen jatkuvasti tontillamme.
Ne ovat ilmeisesti meidän pihalla oleiluumme niin tottuneita, että tulevat parin
metrin päähän juomaan ja syömään.
Kesymmiksi emme niitä haluakaan.

Oravilla on männyissä tietyt kulkureitit.
On mielenkiintoista seurata, miten ne muistavat tarkasti oksan, jolta hypätään seuraavan männyn määrätylle oksalle.

Maahan tullessaan ne ovat varovaisempia.
Seuraavien kuvien orava on laskeutunut kiven päälle, jossa niiden vesiastia on.
Se näyttää tarkastelevan ympäristöä ennen juomaan kumartumista.




Ainakin yksi orava käy juomassa lintujen kylpyaltaalla.
Sielläkin ympäristöä tarkkaillaan.

Juodessa näyttää etukäpälätkin olevan altaassa.

Kuten aikaisemminkin olen kertonut, niin oraville annetaan lintulaudalle ruokaa, jos satumme näkemään niiden tulon.

Nämä kaksi viime keväistä poikasta ovat tulleet herkuttelemaan.

Tästä ilmeestä voisi olettaa, että lauta on tyhjä.

Auringonkukansiemenet ovat laudan lähellä olevassa pihavajassa.

Katselimme, kun tämä orava lähti tutkimaan laudan ympäristöä.

Orava meni sen vajan alle, jossa siemeniä säilytetään.

Eihän se päässyt kuin vajan lattian alle, joten ilman ruokaa oli palattava. 

Heinäkuun alkupuolella pihalla kävi oravanaaras, joka nisistä päätellen imetti.
Se tuli takapihalle yleensä samoihin aikoihin päivästä ja jäi sitten lintulaudan häkin päälle odottelemaan, että tulisimme antamaan ruokaa.
Syötyään se jäi usein lepäilemään männyn oksille.
Blogini nykyinen yläkuvakin on tästä samaisesta oravasta.




sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Marjojen syöjät liikkeellä

Tonttimme kahdessa isommassa aroniassa kävi eilen melkoinen vilinä, kun linnut olivat marjasadon kimpussa.
Oli mielenkiintoista seurata, miten eri lintulajeja oli yhtä aikaa ruokailemassa.
Eri linnuilla oli koosta riippuen erilaiset keinot päästä marjoihin käsiksi.

Vaikka rastas on isokokoinen, se oli yllättävän taitava marjojen kerääjä.

Marja pysyi hyvin nokan kärjessä.

Marjaa nieltäessä näytti kielikin tulevan näkyville.

Myös mustarastas hallitsi hyvin marjan nappaamisen.

Keskittyneestä ilmeestä päätellen on marjan syönti meneillään.

Viherpeippojakin oli rastaiden kanssa samassa puussa.

Sinitiaisen poikaset roikkuivat marjatertuissa välillä jopa pää alaspäin nokkiessaan marjoja.

 Nokkakin on värjäytynyt sinipunaiseksi.

Meillä on vajaan viikon ajan ollut valtavasti kukkakärpäsiä.
Aronian marjat kelpasivat myös niille.

Yhdessä marjassa saattoi olla useita ruokailijoita.

Marjoista jäi jäljelle vain tyhjät kuoret.

 Myös jasmikkeen marjat hävisivät vauhdilla, kun kukkakärpäset valtasivat pensaan. 


tiistai 19. heinäkuuta 2016

Varpusia ja pikkuvarpusia

Parina viime viikkona tontilla on liikkunut paljon varpusia ja pikkuvarpusia poikasineen.
Perjantainakin seurasin, miten sadekuurojen välissä pihan hietikolla taapersi varmaan parikymmentä poikasta.
Näytti siltä, kuin ne olisivat löytäneet maasta jotain syötävääkin.   

Lehtipuiden ja pensaiden oksat ovat suosittuja istumapaikkoja.

Pikkuvarpusen poikasta syötetään koivun oksalla.


Myös varpuset oleilevat samoissa puissa.

Aronian oksiston kypsemmät marjat alkaa olla jo syöty.




Tämä varpunen oli todennäköisesti käynyt kylpemässä.
Se kuivatteli ja pöyhi sulkiaan männyn oksalla.

Yhtenä päivänä puutarhassa istuskellessamme aloimme ihmetellä, mitä yhden uudehkon pöntön katolla tapahtui.
Ensiksi siellä oli yksi pikkuvarpusen poikanen.

Sitten siihen tuli märän näköinen lintu.
Minusta se näyttää tavalliselta varpuselta.

Hetken kuluttua katolle ilmestyi vielä kolmas lintu.
Märkä varpunen kuivatteli siipiään.

Linnut olivat pitkään pöntön katolla.
Ilmeisesti vaalea puupinta oli lämmin auringon paistaessa.
Märkä varpunen on asettanut siipisulat hienosti kuivumaan.

Myös kylpeminen näyttäisi kuuluvan poikasten opittaviin asioihin.
Näissä kuvissa varpuspoikue on tuotu kylpyaltaalle.

Pari poikasta kylpi oikein perusteellisesti.




lauantai 16. heinäkuuta 2016

Ottopoika ja pari muutakin käpytikkaa

Kerroin kuun alussa käpytikasta, joka oli satuttanut siipensä, eikä päässyt lentämään.
Sairaan linnun perässä kulki poikanen, joka kerjäsi kovaäänisesti ruokaa.
Sitä sairasta tikkaa ei ole näkynyt, mutta seuraavina päivinä pihapuissa liikkui jatkuvasti yksinäinen kovaääninen käpytikan poikanen.
Saatoimme herätä aamulla jo ennen viittä tikan huutoon.
Aloimme kutsua tikanpoikasta Ottopojaksi.


Pitkin päivää poikanen kiipeili männyn rungoilla varmaan ruokaa etsien.

Myös koivun oksistossa Ottopoika liikkui usein.
Se oli niin kovaääninen, että oleilun pihalla kuuli sisälle asti.



Yhä edelleen Ottopojan näkee takapihalla useita kertoja päivässä.
Sitä alkuaikojen kovaa huutoa ei enää kuulu, vain joku yksittäinen rääkäisy.


Ottopoika osaa käydä ruokailemassa oravien laudalla.

Laudan ympärillä olevan suojaverkon sisään se menee alakautta.


 Laudalla se syö auringonkukansiemeniä tällaisessa epätikkamaisessa asennossa.
Aikuiset tikat laudalla vieraillessaan nappaavat sieltä yhden siemenen kerrallaan, asettavat sen männyn rungon koloon ja hakkaavat siinä pienemmiksi paloiksi.

Varmaan useampi käpytikka on pesinyt tässä lähistöllä.
Viikko sitten lauantaiaamuna etupihan keloa tuli tutkimaan kaksi käpytikan poikasta.