Viime viikonloppuna kesäaika päättyi ja siirryttiin normaaliin, ns. talviaikaan.
Tuona viikonloppuna meillä on tapana ottaa isännänviiri alas.
Takaisin salkoon se laitetaan kevään tultua.
Kaksi liuskekivistä tehtyä pihakelloa tuodaan myös sisälle talvehtimaan.
Yksi noista kelloista on kesäisin terassin, toinen pihavaraston seinällä.
Talvea kohti mentäessä elämä tontilla vilkastuu.
Oravia näkee liikkeellä useita kertoja päivässä.
En tiedä montako niitä pihapiirissä liikkuu, mutta ainakin on olemassa kaksikko, joita kutsumme Tikuksi ja Takuksi.
Nämä oravat menevät peräkanaa männynrunkoja ylös ja alas, vuorotellen toinen toistaan takaa ajaen.
Oravat muistavat myös käydä takapihalla omenaa syömässä ja vettä juomassa.
Pihatöissä ollessa niitä tulee myös kuvattua.
Varsinaista talviruokintaa emme ole vielä aloittaneet, kun pakkastakaan ei ole vielä ollut.
Olemme kuitenkin laittaneet vähän auringonkukansiemeniä etupihan kelojen koloihin.
Nämä piilotarjoilut löydettiin tietysti heti.
Oravien lisäksi linnut ovat vierailleet siementarjoiluilla.
Koiras ja naaras käpytikka käyvät kelon kololla vuorotellen, ei koskaan yhtä aikaa.
Tänä syksynä on etupihalla liikkunut muutama järripeippo.
Tavallisesti niitä näkee vain kevätmuuton aikaan, yleensä peipposten kanssa samassa parvessa.
Jokunen peipponenkin näkyy vielä liikkeellä, ehkä leutona jatkunut sää on pysäyttänyt muuttomatkan tänne rannikolle.
Muutama touhukas töyhtötiainenkin käy kelojen siementarjoiluilla.
Kun linnut lentelevät edestakaisin talon lähistöllä, niin joskus tapahtuu myös ikkunaan törmäyksiä.
Yhtenä päivänä kuulin sisälle pienen kolahduksen ja arvasin jonkun lentäneen päin ikkunaa.
Menin ulos katsomaan tarvitaanko "ensiapua".
Ikkunaan törmännyt sinitiainen oli tarrautunut kylpyaltaan alla olevan penkin reunaan.
Jätin linnun rauhassa paikalleen toipumaan ja seurasin ikkunasta tilannetta.
Vähän ajan päästä lintu lähti lentoon, joten toipumislaatikkoa ei tarvittu.
Keväisin linnunpönttöjä puhdistettaessa voi niissä olevan ulosteen määrästä päätellä, että linnut käyttävät niitä talviaikaan yöpymispaikkoina.
Meillä on tapana ottaa syksyllä pönttökierros, katsomme onko niihin kesältä jäänyt esimerkiksi kuolleita poikasia.
Viime sunnuntain pönttökatsastuksessa ei poikasia löytynyt, mutta kahdessa pöntössä oli edelliskesän tapaan sinitiaisen munat.
En tiedä aloittavatko linnut pesinnän liian aikaisin vai mikä lienee syynä näihin hylättyihin pesintöihin.
Vaikka marraskuusta on jo melkein viikko takanapäin osa kesäkukista on vielä voimissaan.
Etukuistilla olevat muratit ovat vielä täysin vihreitä ja hyväkuntoisia.
Takaterassin pelargoniat jatkavat edelleen kukintaansa, uusia nuppuja ilmestyy koko ajan.
Vanhassa padassa kasvava maksaruoho alkoi olla jo vähän kärsineen näköinen, joten leikkasin eilen varret pois ja laitoin padalle talvikannen päälle.
Perennapenkin reunalla kasvien kivikkokasvien väritys on muuttunut, alimmat lehdet ovat saaneet vaaleanpunaisen värin.
Talven lähestymisen myötä kauriit ovat ilmestyneet öisille kierroksille pihallemme, kesäaikaan ne eivät onneksi täällä käy.
Eilenaamulla huomasimme, että osa talvehtimassa olevien juurakoiden maanpäällisiä osia oli syöty, samoin mansikoiden lehtiä.
Viinisuolaheinä ei vielä ollut maistunut, vaikka viereinen kasvi oli syöty.
Kameran kanssa pihalla kiertäessä löytää usein pieniä kuvattavaksi sopivia yksityiskohtia.
Tällaisia voi olla vaikka mansikanlehden hehkuva väri tai lehdettömästä mongolianvaahterasta riippuvat siemenkodat.
