Marraskuun lopun kasveja, lintuja ja oravia

Marraskuu lähenee loppuaan ja mekin olemme saaneet jo hiukan tuntumaa pakkaseen.

Aikaisemmin tässä kuussa on ollut muutama pakkasaamu, mutta nyt on jo pari päivää lämpötila ollut pakkasasteiden puolella.

Perjantaina paistoi aurinko, joten kiertelin tontilla etsimässä kuvattavaa.

Vihreyttä ja kasvua löytyi vielä.

Alppiruusujen lehdet olivat vielä perjantaina suorina, mutta tänään huomasin, että kasvi on vetänyt lehtensä suppuun.

Viime kesänä pensaassa oli runsas kukinto, mutta nyt siinä näyttää olevan melko vähän nuppuja.

Ulkona terassilla olevat muratit ovat edelleen hengissä.

Muutaman kerran ne ovat yöpakkasten myötä jäätyneet, mutta sään lämmettyä lehdistö ei ole näyttänyt yhtään kärsineeltä.

Nyt luulen, että tämä jo pari vuorokautta kestänyt pakkanen saattaa tehdä kasveista kompostikelpoisia.

Terassin edustalla kasvava kivikkokasvi vihertää ympäri vuoden.

Takapihalta löytyi vielä muutama jäätynynyt kantarelli.

Näitä sieniä en ole uskaltanut noukkia syötäviksi, kun oravat touhuavat tässä ympäristössä.

Epäilen, että niitä on voitu pureskella ja maistella.

Pitkälle syksyyn asti rehevänä vihertäneen mansikkamaan lehdet ovat hävinneet, vain lehtivarret törröttävät pystyssä.

Epäilimme kauriiden olevan asialla.

Laitoimme perjantain ja lauantain väliseksi yöksi riistakameran kuvaamaan tuota mansikkamaata.

Kuvat ovat rakeisia, mutta kyllä niistä vierailijan erottaa.

Kaksi ensimmäistä kuvaa oli tallentunut noin kello 21 ja toiset kaksi noin kello 23.30.

Molempien käyntien ruokavieras näyttää samalta urokselta.

Kuvia oli kamerassa näiltä kahdelta vierailulta yhteensä noin 100.

Lintuvieraat ruokintapaikoilla on lisääntyneet ilmojen kylmenemisen myötä.

Etupihan kylpyaltaan jäätyminen on linnuille jokavuotinen ihmetyksen kohde.

Tämä aika on hankalaa kun maassa ei ole lunta, jolla eläimet voisivat vesien jäädyttyä janonsa sammuttaa.

Seuraavassa kuvassa mustarastas tutkii yhtenä pakkasaamuna osittain jäätynyttä allasta.

Seuraava päivä oli lämpimämpi, joten jää suli ja sinitiainen meni harrastamaan talvikylpemistä.

Luin jostain lehdestä, että viime kesä oli oravilla hyvä poikasvuosi.

Ainakin meidän tontilla oravia näkee jatkuvasti.

Niitä liikkuu yksittäin tai kaksittain mäntyjen oksilla ja rungoilla.

Runsas oravakanta tietää meille paljon ruokailijoita.

Oravilla alkaa olla paksu harmaa talviturkki ja nyt ne näyttävät keskittyvän sisäisen rasvakerroksen keräämiseen.

Lintujen talviruokinta on aloitettu

Aloitimme viikko sitten lintujen talviruokintakauden.

Olin jo aikaisemmin laittanut muutaman talipallon tarjolle, mutta ne varisivat murenina maahan, kun käpytikat hakkasivat sateessa pehmenneitä palloja.

Ruokintapaikka on viimevuotiseen tapaan keittiön ikkunan edessä.

Siivosimme ympäristön ja pystytimme telineet.

Niiden taakse pystytettiin metallijalassa oleva "suojapuu".

Tarjolle laitettiin talipötkö ja omena sekä laudoille pähkinöitä ja kuorittuja auringonkukansiemeniä.

Samassa paikassa on myös kylpyallas, jossa käydään vieläkin juomassa ja joskus jopa kylpemässä.

Saatuamme tarjoilut paikoilleen tulivat ensimmäiset linnut tutustumaan paikkaan.

Seuraavassa kuvassa ruokintapaikka on kuvattu sisältä keittiön ikkunasta. 

Kaikki tämänkin jutun lintukuvat on otettu tuon ikkunan välityksellä.

Nyt on vain ollut niin pimeitä päiviä, että kuvista ei tule kovin hyvälaatuisia.

Otan kuvia usein sarjana, eikä kuvakulmaa voi juuri muuttaa, joten seuraavien kuvien kaltaisia otoksiakin tulee.

Lintulajisto ruokintapaikalla on päivästä toiseen melko vakaa.

Satunnaisia, erikoisempia vieraita ei ole ainakaan vielä pihallemme eksynyt.

Käpytikkapariskunta käy useita kertoja päivässä hakkaamassa talipötköä.

Yksi mustarastaskoiras on myös mieltynyt rasvaiseen ravintoon.

Tällä linnulla toinen siipi repsottaa alempana, joten ehkä se ei ole tuon siipivamman takia lähtenyt muuttomatkalle.

Talitiaisia on varmaan kymmenkunta yksilöä, sinitiaisia on vähemmän.

Töyhtötiaisia on kaksi, rasva ja kuoritut auringonkukansiemenet maistuvat niille.

Oravia on pihapiirissä paljon.

Takapihalla, ns. oravien laudalle on melkein koko ajan joku ruokailemassa.

Seuraavien kuvien yksilö on löytänyt myös etupihan tarjoilut.

Linnut oleilevat ruokintapaikan ympäristössä muutenkin kuin ruokailemassa.

Esimerkiksi käpytikkakoiras käyttää paljon aikaa ikkunan edessä olevan kelon hakkaamiseen.

Jotain syötäväähän sieltä varmaan löytyy.

Tuota käpytikan tuhotyötä seuratessa tulee mieleen, että kauankohan kelo pysyy pystyssä.

Kelon päässä on levynpala, joka on oravien suosima istumapaikka.

Lintujen ruokintapaikka kiinnostaa tietenkin myös naapurin kissoja.

Tämän yksilön yllätin ruokintapaikan vieressä olevan alppiruusun alta.

Nuhtelut saatuaan kissa poistui paikalta.

Kesäaika päättyi, tontilla odotellaan talven tuloa

Viime viikonloppuna kesäaika päättyi ja siirryttiin normaaliin, ns. talviaikaan.

Tuona viikonloppuna meillä on tapana ottaa isännänviiri alas.

Takaisin salkoon se laitetaan kevään tultua.

Kaksi liuskekivistä tehtyä pihakelloa tuodaan myös sisälle talvehtimaan.

Yksi noista kelloista on kesäisin terassin, toinen pihavaraston seinällä.

Talvea kohti mentäessä elämä tontilla vilkastuu.

Oravia näkee liikkeellä useita kertoja päivässä.

En tiedä montako niitä pihapiirissä liikkuu, mutta ainakin on olemassa kaksikko, joita kutsumme Tikuksi ja Takuksi.

Nämä oravat menevät peräkanaa männynrunkoja ylös ja alas, vuorotellen toinen toistaan takaa ajaen.

Oravat muistavat myös käydä takapihalla omenaa syömässä ja vettä juomassa.

Pihatöissä ollessa niitä tulee myös kuvattua.

Varsinaista talviruokintaa emme ole vielä aloittaneet, kun pakkastakaan ei ole vielä ollut.

Olemme kuitenkin laittaneet vähän auringonkukansiemeniä etupihan kelojen koloihin.

Nämä piilotarjoilut löydettiin tietysti heti.

Oravien lisäksi linnut ovat vierailleet siementarjoiluilla.

Koiras ja naaras käpytikka käyvät kelon kololla vuorotellen, ei koskaan yhtä aikaa.

Tänä syksynä on etupihalla liikkunut muutama järripeippo.

Tavallisesti niitä näkee vain kevätmuuton aikaan, yleensä peipposten kanssa samassa parvessa.

Jokunen peipponenkin näkyy vielä liikkeellä, ehkä leutona jatkunut sää on pysäyttänyt muuttomatkan tänne rannikolle.

Muutama touhukas töyhtötiainenkin käy kelojen siementarjoiluilla.

Kun linnut lentelevät edestakaisin talon lähistöllä, niin joskus tapahtuu myös ikkunaan törmäyksiä.

Yhtenä päivänä kuulin sisälle pienen kolahduksen ja arvasin jonkun lentäneen päin ikkunaa.

Menin ulos katsomaan tarvitaanko "ensiapua".

Ikkunaan törmännyt sinitiainen oli tarrautunut kylpyaltaan alla olevan penkin reunaan.

Jätin linnun rauhassa paikalleen toipumaan ja seurasin ikkunasta tilannetta.

Vähän ajan päästä lintu lähti lentoon, joten toipumislaatikkoa ei tarvittu.

Keväisin linnunpönttöjä puhdistettaessa voi niissä olevan ulosteen määrästä päätellä, että linnut käyttävät niitä talviaikaan yöpymispaikkoina.

Meillä on tapana ottaa syksyllä pönttökierros, katsomme onko niihin kesältä jäänyt esimerkiksi kuolleita poikasia.

Viime sunnuntain pönttökatsastuksessa ei poikasia löytynyt, mutta kahdessa pöntössä oli edelliskesän tapaan sinitiaisen munat.

En tiedä aloittavatko linnut pesinnän liian aikaisin vai mikä lienee syynä näihin hylättyihin pesintöihin. 

Vaikka marraskuusta on jo melkein viikko takanapäin osa kesäkukista on vielä voimissaan.

Etukuistilla olevat muratit ovat vielä täysin vihreitä ja hyväkuntoisia. 

Takaterassin pelargoniat jatkavat edelleen kukintaansa, uusia nuppuja ilmestyy koko ajan.

Vanhassa padassa kasvava maksaruoho alkoi olla jo vähän kärsineen näköinen, joten leikkasin eilen varret pois ja laitoin padalle talvikannen päälle.

Perennapenkin reunalla kasvien kivikkokasvien väritys on muuttunut, alimmat lehdet ovat saaneet vaaleanpunaisen värin.

Talven lähestymisen myötä kauriit ovat ilmestyneet öisille kierroksille pihallemme, kesäaikaan ne eivät onneksi täällä käy.

Eilenaamulla huomasimme, että osa talvehtimassa olevien juurakoiden maanpäällisiä osia oli syöty, samoin mansikoiden lehtiä.

Viinisuolaheinä ei vielä ollut maistunut, vaikka viereinen kasvi oli syöty. 

Kameran kanssa pihalla kiertäessä löytää usein pieniä kuvattavaksi sopivia yksityiskohtia.

Tällaisia voi olla vaikka mansikanlehden hehkuva väri tai lehdettömästä mongolianvaahterasta riippuvat siemenkodat.