maanantai 30. lokakuuta 2017

Lokakuun viimeinen viikko

Lokakuu lähenee loppuaan ja muutamana yönä on lämpötilakin ollut pakkasen puolella.
Isomaksaruoho jatkaa kukintaansa.


Happomarjapensaissa on tänä syksynä todella paljon marjoja.
Harmi vain, että ne eivät ole oikein lintujen mieleen, todennäköisesti pensaan piikikkyyden takia.
Joskus talvisin olen nähnyt rastaiden yrittävän niitä syödä.


 Maanantain ja tiistain välisenä yönä oli satanut hiukan lunta.
Aamulla oli aidan päällä ohut valkoinen kerros.

Metsän puolellakin lunta oli vain vähän, hämähäkinseitti jaksoi hyvin kantaa tämän lumipeitteen.

Perennapenkki näytti tiistaiaamuna näin ankealta.
Keskiviikkona leikkasin siitä kaikki kasvit pois. 

Kuunliljat olivat täysin jäätyneitä, lehtivarret oli helppo nostella kottikärryihin.

Happomarjapensaan lehtien lumi suli vedeksi koristellen kasvin näin.

 Innostuin kuvaamaan myös märkiä kasvien marjoja.

Kielon marjat ovat kauniin punaisia, vaikka jo hieman ryppyisiä.

Juhannusruusun marjat ovat kiiltävän mustia.

Pienessä pihlajassamme on kaksi marjaterttua, jotka eivät ainakaan vielä ole kelvannut lintujen ruoaksi.


keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Lintujen kylpemistä ja ruokailua

Linnut jatkavat edelleen kylpemistä.
Muutamana aamuna vedet ovat olleet jo jäässä, mikä näyttää aiheuttavan
ihmetystä altaiden reunoilla.

Käpytikka on siirtynyt takapihan syvemmästä altaasta kylpemään etupihan
matalaan altaaseen, vaikka usein näyttää, että sen olisi vaikea kastautua tässä.

Sen kylpiessä altaan vesi roiskuu.

Mustarastas on käpytikan tavoin mieltynyt tähän matalaan kylpypaikkaan.

Hippiäinen on niin pieni, ettei se kylpiessään paljon vettä tarvitse.

Talitiaiset ovat keväästä syksyyn vakiovieraita altaissa.

  Tässä näkee kylpemään tulevan ja jo kylpynsä suorittaneen talitiaisen höyhenpeitteen eron.


   Eilen näin ja sain kuvattua tämän syksyn ensimmäisen punatulkun kylpemisen.

Oli huvittava seurata, miten talitiainen tuli heti altaan reunalle, kun punatulkku ilmestyi sinne.
Olen ennenkin huomannut, että talitiaiset tulevat kuin tarkistamaan kuka altaaseen ilmestyy.

Sunnuntaina laitoimme etupihalle lintulaudan ja auringonkukansiemeniä tarjolle.
Talitiaiset löysivät sen hyvin nopeasti.
Osa osasi napata ruoan kaukalosta, muutama yritti nokkia säiliön läpinäkyvää seinämää. 

 Käpytikkakin löysi laudan jo seuraavana päivänä.

Joidenkin ruokaa se on ollut tämäkin.
Viime viikon lopussa puutarhassa oli kyljellään tällainen komea sieni.
Siinä näkyi reunassa hampaanjälkiä ja keskellä pieniä nokkimisjälkiä.


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Haravointia ja oravien kuvaamista


Tähän aikaan vuodesta tämä lienee tuttu näky jokaisen omakotitalon pihassa.
Haravoitavaa riittää.

  Vaahtera pudotti lehtensä muutamassa päivässä, perjantaina sen ympäristö oli tämän näköinen.
Paljon lehtiä riittää haravoitavaksi vielä tulevinakin viikkoina, sillä norjanangervot,
 hopeapaju ja moni muukin puu ja pensas on vielä täynnä lehtiä.

Maanantaina puutarhatöissä ollessani yritin taas kuvata pihalla liikkuvia oravia.

Matalalta paistava aurinko sai turkin värit loistamaan.

 Tämä on se yleisin oravakuva.
Eläin kurkistelee rungon takaa kuvaajaa.

Seuraava kuvasarja on samalta päivältä.
Yksi orava kiipesi salavaan ja minä seisoin puun vieressä yrittäen saada koko
 ajan paikkaa vaihtavasta eläimestä kuvia.
Jotain hyvää puun oksistossa oli, kun se haisteli ja nuoli niitä.







keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Syksy etenee

Lokakuu on edennyt jo yli puolivälin, mutta sää on jatkunut melko lämpimänä ja tietysti sateisena.

Maanantaina laitoin vihdoinkin loput kesäkukat kompostiin.
Kukinta niissä vielä  jatkui, mutta itse kasvit alkoivat olla ankean näköisiä.

Toissa keväänä ostin ensimmäisen pasuunakukkani.
Se kasvoi ja kukki kesän aikana tosi paljon.
Talven kukka vietti verstaan viileydessä ja kevään lämmitessä otin sen ulos.
Kesän aikana tuuli ja sade hakkasivat sitä, mutta näin suureksi se kuitenkin ehti kasvaa. 

Kukkiminen jäi tällaiselle nuppuasteelle, yhtään kukkaa ei auennut.
Tästä epäonnistuneesta kasvatusyrityksestä johtuen laitoin koko kasvin kompostiin.
Päätin ostaa vaikka joka kevät uuden pasuunakukan, jotta pääsen nauttimaan sen kukinnasta ja kukkien hienosta tuoksusta.

Etupihalla oleilee yksi mustarastas.
Se liikkuu paikasta toiseen enimmäkseen hyppien.
Epäilen, että sen lentokyky on heikko, eikä se ole lähtenyt muuttomatkalle.
Linnulla on rinnassa vaaleampia höyheniä kuin kauluksena, joten se on helppo tunnistaa.
Meillä oli viime talvenakin ruokinnassa saman näköinen lintu, lieneekö sama.

Lintu käy kylpemässä päivittäin.

Nurmikolla kasvaa paljon sieniä, joita lintu käy nokkimassa ja viskomassa ympäriinsä.
Se kiertelee myös pensaiden alustoja ja vetelee sieltä pitkiä lieroja ruoakseen.

Hippiäisiä liikkuu myös useita yksilöitä tontilla.
  Pienten nopealiikkeisten lintujen kuvaaminen on vaikeaa, joten tällaisa otoksia tulee.


 Sunnuntaina niitä oli kolme yksilöä kylpemässä, sain niistä vain tällaisia epäteräviä kuvia.


Käpytikka viihtyy edelleen lähiympäristössä.
 Salavan kylkeen on hakattu iso kolo, jotain syötäväähän sieltä on varmaan löytynyt.


Minun kissaihmisen iloksi jokunen kissakin käy vierailulla tontillamme.
Ikävä kyllä ne yrittävät jahdata täällä lintuja ja oravia.



lauantai 14. lokakuuta 2017

Lokakuun oravakuvia

Mitä pidemmälle syksy etenee, sitä useammin oravia näkyy liikkuvan tontilla.
En osaa sanoa montako kävijöitä on, mutta tätä juomassa ollutta yksilöä
kuvatessani näin takapihalla kaksi muutakin oravaa.

 Tällä oravalla on komeat tupsut korvissa ja se on melko kesy, joten lienee viime talvisia kävijöitä.

Orava kurkki minua puun rungon molemmilta puolilta, kun seisoin reilun metrin päässä.

 Sitten se meni oravien vakiopaikalle istuskelemaan kuin esitelläkseen tuuheaa häntäänsä.

Näin me katselimme toisiamme, minä maassa ja orava korkeuksissa.

Seuraavan päivän iltana kotiin tullessamme huomasimme saman tupsukorvan kurkkivan pöntöstä.

Seisoin taas puun juurella ja orava katseli kuvaamistani pöntön suuaukolla.


Takapihalla näkee lähes päivittäin tällaisen oravaparin.
Kyseessä on varmaan menneen kesän poikasia, ovat arempiakin.
Tämän kuolleen männyn kaarnat vain rapisevat, kun tämä parivaljakko menee peräkkäin runkoa ylös ja alas.