torstai 31. lokakuuta 2019

Aurinkoisia päiviä ja loppusyksyn elämää tontilla



Syksy etenee ja talven tuloon pitää pikku hiljaa alkaa varautua.
     Pitkään jatkunee sateet ovat hieman hellittäneet ja muutama aurinkoinen päiväkin on tällä viikolla ollut.

Luovuin viimeinkin lopuistakin kesäkukista ja ostin callunoita terassien somisteeksi.



Viime viikolla otimme isännänviirin alas talven ajaksi.
Perinteisesti se on nostettu takaisin salkoon vappupäivän iltana liputuksen päättyessä.


Autoonkin on vaihdettu talvirenkaat.


Maanantaiaamu oli kaunis ja aurinkoinen, joten tein kameran kanssa kierroksen puutarhassa.
Koivuissa on vielä suurin osa lehdistä paikoillaan, auringon valossa ne oikein hehkuivat keltaisuuttaan.


Lämpötila oli hiukan pakkasen puolella, joten lintujen kylpyaltaat olivat ohuen jään peitossa, koristeenaan koivun lehtiä.


Puutarhakeinukin vaikutti lehtien alle hylätyltä.


Pienet paksulehtiset kivikkokasvit olivat saaneet reunoilleen jäiset pitsikoristeet.


Toisen kivikkokasvin lehdillä oli pieniä jäisiä pisteitä.



Vanhassa kannossa kasvaa torvijäkälää.


Happomarjapensaat ovat pudottaneet lehtensä, joten runsas marjasato näkyy selvästi.


Purppuraheisiangervokin on pudottanut melkein kaikki lehtensä, vain yhden oksan punaiset lehdet vielä sinnittelevät paikoillaan.


Otin tuon edellisen kuvan maanantaina aamupäivällä.
Iltapäivällä näimme keittiön ikkunasta, että punatulkku oli syömässä pensaan marjoja juuri tuon punalehtisen oksan vierellä.




Laitoin linnuille tarjolle muutaman talipallon.
Melko pian ensimmäiset uteliaat kävivät maistelemassa niitä.


Etupihalla on kymmenkunta pikkuvarpusta.
Niiden tirskutus kuuluu jo aamuhämärässä ja ne viihtyvät ruokintapaikalla koko päivän.





tiistai 22. lokakuuta 2019

Talvea kohti mennään, pakkanenkin on vieraillut



Meillä täällä Suomen eteläisimmässä kärjessä on tähän mennessä ollut vain yksi pakkasyö.
Vesisadetta olemme saaneet osaksemme todella paljon.
Loppukesän aikana kuivuudesta kärsinyt maa lienee jo ainakin pintakerrokseltaan märkää.

Vajaa viikko takaperin linnut harrastivat vielä innokkaasti kylpemistä.



Kovat tuulet ovat irrottaneet lehdet puista, nurmikko on saanut kirjavat koristeet.


Lehtien ja havunneulasten joukosta löytyy tosi värikkäitä kasvinosia.



Meillä on siis lämpötila ollut vasta yhtenä aamuna pakkasen puolella.
Perennapenkissä kuunliljojen lehdet jäätyivät sen yön aikana.
Laitoin ne seuraavana päivänä kompostiin.
    Jäätymisen jälkeen lehdet irtoavat helposti, joten ne voi vain nostella pois, puutarhasaksia ei tarvita. 




Kuunliljojen lehtiä kerätessäni huomasin, että orava oli tullut takapihan laudalle.
Otin kameran ja ajattelin ottaa muutaman kuvan ruokailijasta.
    Orava oli tuttu uros, jota olen kuvannut pitkin kesää ja syksyä, joten karkuun se ei lähtenyt, vaikka menin laudan vierelle.
Kuvista tuli tällaisia.
Kuvia koneelta katsoessani ajattelin, että orava taisi ihmetellä pakkasaamuna päähäni laittamaani pipoa.



Samana päivänä laitoimme myös etupihan lintulaudat paikoilleen.
Toisella laudalla on tarjolla kuorittuja auringonkukansiemeniä ja vähän pähkinöitä, toiselle valmista siemensekoitusta.


Linnut löysivät laudat melko pian.


Talitiaiset oppivat hyvin nopeasti laudan käytön.


Pikkuvarpuset valitsivat siemenseoksen.
Kaikki seoksen sisältämät siemenet eivät liene mieluisia, ainakin osa heitellään yli laidan.



Lauantaiaamuna satoi taas vettä.
Kuvasin sisältä etupihan laudalle ruokailemaan tullutta oravaa, turkki oli märkä ja korvatupsutkin olivat kastuneet surkean näköisiksi.



Oravia katsellessa huomaa, että ne alkavat olla valmiita talven tuloon.
Ruskea kesäturkki on vaihtunut harmaseen talviturkkiin, korvatupsut ovat isot ja häntä tuuhea.


Talven ajaksi aletaan varailla asumuksiakin.
Tämä pöntön tutkija on kuvattu lokakuun alkupuolella, koivussa oli vielä lähes vihreät lehdet.




Amppelimansikat roikkuvat terassin suojassa, joten pakkanen ei päässyt niitä vielä vahingoittamaan.
Ne taitavat uskoa ikuiseen kesään, kukinta jatkuu ja marjat kypsyvät.


Takapihan pienellä metsäalueella oli vielä muutama syvänpunainen puolukka jäljellä.


Kuvasin metsän puolella myös tällaista kasvia tai sammalta, nimeä en tiedä.
Sateen jälkeen se oli kerännyt pinnalleen tosi paljon vettä.


Pakko oli kuvata myös tämä kärpässieni, kun huomasin, että joku eläin oli puraissut siinä palan.



tiistai 15. lokakuuta 2019

Uudistettu lintulauta suojahäkillä


Meillä on vuosikausia ollut takapihalla lintulauta, jonka ympärillä on aitaverkosta tehty suojahäkki.
Tein tästä laudasta jutun tähän blogiini jo 26.1.2015 "Lintulauta suojahäkillä".
   Suojahäkki on toiminut hyvin vuodesta toiseen, mutta nyt oli aika tehdä uusi siistimpi versio entisen tilalle.

Tämän rakennelman tarkoitushan on estää isojen lintujen pääsy laudalle, meillä oli aikoinaan ongelmia laudalle pyrkivien pulujen kanssa.
Pikkulinnut mahtuvat lentämään verkon läpi laudalle.
    Häkki on alhaalta auki, joten käpytikat ja oravat ovat alusta asti oppineet kulkemaan verkon sisälle alakautta puun runkoa pitkin.

Häkin sisällä on kesäaikaan ollut vanha lintulauta ilman säiliöosaa.
Siihen oravat pihalla ollessamme saavat vähän pähkinöitä.
Omenatarjoilu on häkin katolla.

Seuraavassa kuvassa vanha häkkirakennelma.


Viime viikolla pitkään suunniteltu suojahäkin uudistus alkoi.
Isäntä purki vanhan rakennelman pois.

Touhu aiheutti ympäristössä levottomuutta.
Ensiksi paikalle tuli orava tarkastelemaan tilannetta.
Uuden laudan jalka on pystyssä, kuvissa oravan takana.



Seuraavaksi paikalle saapui takapihan kelossa oleileva käpytikka.
Se tähyili remonttipaikkaa eri suunnista.
Kolmannessa kuvassa tarkastelun kohteena on vanhan laudan jäännökset ja työkalut.




Uusi verkkohäkki on entisen kaltainen, puuosat ovat uudet.



Istuinlauta on leveämpi kuin entinen.
Nyt mahtuu kaksi oravaa istumaan sovinnollisesti laudan eri puolilla.


Omenatarjoilu on entisellä paikallaan häkin katolla.
Omenaa varten on levy, jossa on pystyssä pätkä kierretankoa, johon se painetaan.
Näin tarjolla olevaa omenaa ei kukaan voi viedä mukanaan.


Häkin katto nousee ylös laudan täyttämistä ja puhdistamista varten.
Pyöreä levy on omenan alusta, omena nousee katon mukana ylös, mutta pysyy kiinnikkeessään.


Rakennelman valmistuttua laitoimme sinne vielä vanhan kesälaudan ja siihen vähän tarjoilua.
Ensiksi saapui käpytikka tutkimaan rakennelmaa.



Tikan seuraksi tuli talitiainen.


Aikansa häkkiä kierreltyään tikka uskaltautui verkon sisälle, tiainen on tikan takana.



Seuraavaksi paikalle tuli yksi orava, hyvin siltäkin sujui laudalle meno entiseen malliin.



Sunnuntaina laitoimme häkin sisään uuden lintulaudan ja säiliöön ruokaa.
Omenatarjoilukin laitettiin paikoilleen.
Tämän jutun ensimmäinen kuva on otettu tänään oravan vieraillessa laudalla.