Meillä täällä Suomen eteläisimmässä kärjessä on tähän mennessä ollut vain yksi pakkasyö.
Vesisadetta olemme saaneet osaksemme todella paljon.
Loppukesän aikana kuivuudesta kärsinyt maa lienee jo ainakin pintakerrokseltaan märkää.
Vajaa viikko takaperin linnut harrastivat vielä innokkaasti kylpemistä.
Kovat tuulet ovat irrottaneet lehdet puista, nurmikko on saanut kirjavat koristeet.
Lehtien ja havunneulasten joukosta löytyy tosi värikkäitä kasvinosia.
Meillä on siis lämpötila ollut vasta yhtenä aamuna pakkasen puolella.
Perennapenkissä kuunliljojen lehdet jäätyivät sen yön aikana.
Laitoin ne seuraavana päivänä kompostiin.
Jäätymisen jälkeen lehdet irtoavat helposti, joten ne voi vain nostella pois, puutarhasaksia ei tarvita.
Kuunliljojen lehtiä kerätessäni huomasin, että orava oli tullut takapihan laudalle.
Otin kameran ja ajattelin ottaa muutaman kuvan ruokailijasta.
Orava oli tuttu uros, jota olen kuvannut pitkin kesää ja syksyä, joten karkuun se ei lähtenyt, vaikka menin laudan vierelle.
Kuvista tuli tällaisia.
Kuvia koneelta katsoessani ajattelin, että orava taisi ihmetellä pakkasaamuna päähäni laittamaani pipoa.
Samana päivänä laitoimme myös etupihan lintulaudat paikoilleen.
Toisella laudalla on tarjolla kuorittuja auringonkukansiemeniä ja vähän pähkinöitä, toiselle valmista siemensekoitusta.
Linnut löysivät laudat melko pian.
Talitiaiset oppivat hyvin nopeasti laudan käytön.
Pikkuvarpuset valitsivat siemenseoksen.
Kaikki seoksen sisältämät siemenet eivät liene mieluisia, ainakin osa heitellään yli laidan.
Lauantaiaamuna satoi taas vettä.
Kuvasin sisältä etupihan laudalle ruokailemaan tullutta oravaa, turkki oli märkä ja korvatupsutkin olivat kastuneet surkean näköisiksi.
Oravia katsellessa huomaa, että ne alkavat olla valmiita talven tuloon.
Ruskea kesäturkki on vaihtunut harmaseen talviturkkiin, korvatupsut ovat isot ja häntä tuuhea.
Talven ajaksi aletaan varailla asumuksiakin.
Tämä pöntön tutkija on kuvattu lokakuun alkupuolella, koivussa oli vielä lähes vihreät lehdet.
Amppelimansikat roikkuvat terassin suojassa, joten pakkanen ei päässyt niitä vielä vahingoittamaan.
Ne taitavat uskoa ikuiseen kesään, kukinta jatkuu ja marjat kypsyvät.
Takapihan pienellä metsäalueella oli vielä muutama syvänpunainen puolukka jäljellä.
Kuvasin metsän puolella myös tällaista kasvia tai sammalta, nimeä en tiedä.
Sateen jälkeen se oli kerännyt pinnalleen tosi paljon vettä.
Pakko oli kuvata myös tämä kärpässieni, kun huomasin, että joku eläin oli puraissut siinä palan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti