sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Talviaikaan siirtyminen

Meille isännänviirin käyttöön on tullut omat perinteemme.
Viiri nostetaan salkoon keväällä vappupäivän iltana, kun Suomen lippu lasketaan alas.
Se on paikallaan koko kesän juhannuksen liputusaikaa lukuunottamatta.
Isännänviiri otetaan alas syksyllä talviaikaan siirryttäessä.

Pesin viirin ja laitoin sen kaappiin odottamaan kevättä.

Toinen talviaikaan siirtymisen merkki on kivisen pihakellon ottaminen talveksi sisälle.

Viime viikonloppuna alkoi sataa pitkästä aikaa.
Mäntyjen rungot ja näiden koristepuidenkin pinnat muuttavat väritystään sateella, pinnalla kasvavien jäkälien vaaleus korostuu.

Sateen myötä saimme kovia tuuliakin.
Yllätyksekseni huomasin, että tuuli oli kasannut yhden terassin nurkkaan oikein lehtikasan.

Vaahtera on vihdoinkin pudottanut kaikki lehtensä,
niitä riitti terassin lisäksi kaikkialle muuallekin.

Happomarjoissa on lehdet edelleen tallella.
Lehtien väri muuttuu koko ajan hehkuvammaksi, olisiko nämä jo "karkkivärejä".

Terasseille väriä tuovat tähän aikaan vain callunat.



Aloimme valmistautua jo ensi kevääseen.
Takapihan kylpyallas on ollut niin lähellä pensaita, että lintujen istuessa oksilla ulosteet tippuivat altaan reunalle.
Päätimme vaihtaa altaan paikan valmiiksi kevättä varten.

Kesken siirron isokäpylintu tuli juomaan, vaikka altaassa oli vain vähän vettä pohjalla.
Työt oli pakko keskeyttää ja antaa linnulle juomarauha.

Tällä linnulla on kyllä erikoinen nokka, tosin se on varmaan hyvin tehokas käpyjä syödessä.

 Tilhiä on näkynyt koko viikon ajan lentämässä isoina parvina.
Tämän yksilön lento päättyi ikävästi, lauantaiaamuna se tömähti makuuhuoneen ikkunaan. 


tiistai 25. lokakuuta 2016

Vilinää kuolleessa männyssä

Meidän tontilla on yksi mänty, joka kuoli toissa kesänä.
Viime kesänä katselimme usein miten linnut viihtyivät puun yläoksistossa.
Puu on niin korkea, että oli vaikeuksia paljaalla silmällä tunnistaa, mitä lintuja siellä
 kulloinkin istuskeli.

Viime viikon maanantaina aloimme seurata kahden oravan touhua männyn rungolla.
Ne vilistivät runkoa ylös ja alas pysähtyen aina välillä tutkimaan  puun kylkeä.



Kaarnan alla täytyi olla jotain syötävää.
Kaarnan palat lentelivät maahan, kun oravat kaivoivat jotain sen alta. 





Tässäkin oravan pää näyttää olevan kaarnan sisällä.
Vaikka seisoimme pitkään seuraamassa oravien touhua, niin meille ei selvinnyt mitä
 hyvää puusta löytyi.

Kovan aherruksen jälkeen oli pieni lepohetki paikallaan.

torstai 20. lokakuuta 2016

Viimeisiä syysaskareita

Vaikka meillä ei vieläkään ole ollut yhtään pakkasyötä, niin kyllä tuo kasvukausi on tältä syksyltä päättynyt.
Monissa pensaissa on vielä lehdet paikoillaan, monenlaisia keltaisen ja punaisen sävyjä löytyy.

Sireenin lehtiin on tullut näin erikoinen väritys.

Juhannusruusun lehdet ovat putoamaisillaan, väri on voimakkaan punainen.

Muutama apila jaksaa edelleen kukkia.
Tosin kesäaikaan nähtyä vahvaa punaista väriä kukissa ei enää ole.

  Tyhjennettyäni kasvihuoneen toin paprikan lasikuistille kypsyttämään loppusatoaan.
Tässä ovat viimeiset, yksi ei jaksanut enää kasvaa, eikä muuttua punaiseksi.

Itse kasvin laitoin maanantaina kompostiin, vaikka se sisukkaasti availi uusia kukkia.

Istutin persiljan talvehtimaan perunapellon reunaan.
Taidan saada sieltä vielä yhden sadon ennen lumen tuloa.

Maanantaina leikkasin perennojen varret kompostiin.
Sanotaan, että ne pitäisi jättää ns. talventörröttäjiksi, mutta minulla on tapana leikata
 varret jo syksyllä pois.

Kuunliljat olivat jo tosi ankean näköisiä.

Jaloangervot olivat vielä pystyssä, värit vain olivat muuttuneet.

Isomaksaruohot ovat vielä täydessä kukassa, joten niitä en raaskinut vielä leikata.
Niiden väri oikein korostui vihreytensä menettäneiden kasvien keskellä.

Myös padan isomaksaruohot säästyivät vielä leikkausinnoltani.


maanantai 17. lokakuuta 2016

Uusia ja entisiä lintuvieraita

Loppuviikolla tontille ilmestyi yksi punatulkku.
Se on käynyt etupihalla useita kertoja päivässä.
Nokan punaisesta pöperöstä päätellen se on varmaan syönyt pihlajanmarjoja.

Punatulkku on uskaltautunut muutaman kerran kylpemäänkin, tosin tämä allas on
 matala tämän kokoiselle linnulle.

Useimmiten se tyytyykin vain juomaan altaan reunalla.

Toinen uusi tontilla liikkuja on puukiipijä.
Jos valkoista vatsapuolta ei näkyisi, niin se maastoutuisi melko hyvin salavan rungolle. 

Myös puukiipijä kävi kastautumassa.

Hippiäisiä on näkynyt  liikkeellä jo muutaman viikon ajan.

Näille uskomattoman pienille linnuille tämä etupihan altaan mataluus sopii.

Hippiäisiä on usein nämä kolme yksilöä yhtä aikaa altaassa.

Tutuista kylpijöistä mm. sinitiaiset jatkavat edelleen tehokasta kastautumista.
Tuntuu, että mitä pidemmälle syksy etenee, sitä innokkaammin  linnut kylpevät.
Kylpemisen tarkoitushan on loisten häätäminen, joten linnut valmistautunevat talvea varten.



Tiasten roiskuttelun vastapainoksi näkee myös tällaisia hillittyjä esityksiä.

Tutuista linnuista pulut pyrähtävät yleensä parvina männyn oksille kuin seuraamaan
 pihan tapahtumia.
Tämä yksilö oli poikkeuksellisesti yksin ja maassa.

Syksyn myötä muutama varis ja harakkakin liikkuu silloin tällöin tontilla.
Kesällä niitä ei juuri näkynyt, ne eivät varmaankaan pesineet lähistöllä.

Meidän Ottopoika-käpytikka vierailee edelleen lintulaudalla.
Tiaiset odottavat vuoroaan päästäkseen katsomaan, mitä laudalla on tarjolla.


torstai 13. lokakuuta 2016

Männikössä vilistävät oravat

Näin syksyllä männyissä näkee näitä tämän vuoden oravanpoikasia.
Joskus ne sentään pysähtyvät kuvattaviksikin.

Oravia taitaa myös kiinnostaa kuvaaja.

  Puissa on liikkunut kaksi poikasta yhdessä, meidän tämän syksyn Tiku ja Taku.



Niitä on yritetty saada yhteiskuvaan, mutta näin siinä käy.
Vauhti on niin kova, ettei kuvaaja pysy mukana.

  Tällä vanhemmalla oravalla ei ole yhtä kiire, vaan on aikaa esitellä komeaa häntää.

  Usein näemme oravat tällaisina, korkealla männyn yläoksissa käpyjä syömässä.

Olen joskus miettinyt, onko toisten mäntyjen kävyt parempia kuin toiset.
Ainakin oravilla näyttää olevan suosikkipuita.