Kukkia ja tikkoja

 Kesäkuu alkaa olla lopuillaan, mutta juhannusruusut aloittavat vasta kukkimistaan.

Näissä viileissä kesäkuun päivissä on se hyvä puoli, että puutarhan kukkaloistoa riittää pitemmäksi ajaksi.

Myös hennon vaaleanpunainen kurttulehtiruusu on avannut ensimmäiset kukkansa.

Tämä pieni kukka on tähtitalvikki, joka kasvaa tonttimme metsikössä.
Kukka on vain noin 2 cm halkaisijaltaan, kuva on otettu alhaaltapäin.
Löysin kukat viime kesänä ja nyt osasin niiden kukintaa jo odottaa.

Meillä on kokonainen käpytikkaperhe tontilla.
Uros palasi kiertelemään ja huutelemaan pihamäntyihin kesäkuun alkupuolella.

Viime viikolla ilmestyi naaras ja yksi poikanen.


Poikasella on komea punainen päälaki.

Näin ensimmäisen kerran tikan syöttävän poikasta puun rungolla.

Poikasen lentotaidot eivät aluksi tainneet olla oikein hyvät,
tässäkin se päätyi puutarhakeinun istuimelle.

Oravanpoikaset

Taas on se aika kesästä, kun pihamäntyihin ilmestyy keskenkasvuisia oravia.

Olen joskus miettinyt, että opettavatko emot poikasilleen määrätyt elinalueet.
Ainakin joka vuosi muutama poikanen alkaa liikkua tontillamme päivittäin.

Oravanpoikaset ovat kiinnostuneita kaikesta ympärillään, elämä näyttää olevan täynnä seikkailuja. 

Tässä etupihalla oleva kelo on tutkimisen kohteena.

Tietysti pitää myös päästä katsomaan, mitä vanhan maitopystön päällä on.

Vesiastian sijainnin poikaset oppivat ainakin heti.

Myös takapihalla oleva lintulauta, jossa on vieläkin ajoittain tarjolla pähkinöitä tai kuorittuja auringonkukansiemeniä on löytynyt.

Tässä kuvassa kaksi poikasta istuu herkuttelemassa samalla laudalla istuen.

Pari päivää sitten yhden oravan tullessa pihalle lintulauta oli tyhjä.

Pähkinät ilmeisesti haisivat niin hyvälle, että hetken houkuttelun jälkeen niitä uskallettiin ottaa kädessäni olevasta mukista.

Juhannuspäivänä noiden kahden yllä olevan oravan lisäksi pihaan ilmestyi yksi pienempi poikanen.

Minusta se oli jotenkin hauskan näköinen.
Tupsun alkujakaan sillä ei vielä korvissa ollut, häntä sen sijaan näytti oravan kokoon nähden pitkältä.

Lokit tontillamme

Varsinkin sateiden jälkeen lokit tulevat kiertämään pihanurmikoitamme etsien syötävää.

On hauska seurata, miten helposti ne löytävät matoja.

Ne tuntuvat olevan hyvin arkoja, pienikin liike ikkunan edessä saa ne nousemaan lentoon.

Rakennusten katot ovat lokeille tyypillisiä oleskelupaikkoja.

Yläkuvassa kalalokkeja, alhaalla naurulokkeja.

Sunnuntai-iltana aloimme seurata olohuoneen ikkunasta kahta lokkia, jotka kulkivat ympäri pihaa kylki kyljessä.

Niiden käyttäytyminen tuntui niin oudolta, että menimme oikein ulos katsomaan.

Linnut liikkuivat reippaasti ympäriinsä ja jos toinen nappasi jotain maasta toinen teki heti samoin.

Aikamme ihmeteltyämme päättelimme, että kyseessä täytyi olla soidinmenot.

Ne eivät kiinnittäneet meihinkään minkäänlaista huomiota, vaikka seisoimme talon seinustalla kuvaamassa.

Epäilyksemme vahvistyi kun manskkamaan kulmalla alkoi soidinkaklatus.

Se oli kovaäänistä, välillä kuin koiran haukuntaa.

Konsertin jälkeen otteet olivat hyvin määrätietoisia kun toista, ilmeisesti naarasta,

vietiin pihan perälle pensaiden taakse piiloon.

Ihmettelimme soidinmenojen ajankohtaa.

Minun piti oikein tarkistaa lintukirjasta, mutta missään ei lue, että lokit tekisivät muuta kuin yhden poikueen kesässä.

Perennat

Juhannuksenakin satoi vettä useaan otteeseen.

Sateettomina hetkiä tuli kierreltyä puutarhassa ihailemassa keskikesän vihreyttä.

Monet kukat eivät ole vielä auenneet, mutta esimerkiksi perennat ovat reheviä.

Kuvasimme kasvillisuutta sateen jälkeen.

Vesi kasvien pinnoilla, kuten näissäkin nupuissa, on mielestäni kaunista.

Pihallamme on vanha valurautapata, jossa kasvaa isomaksaruoho.

Tällä hetkellä kasvi on kuin pyöreä pallo.

Pata on aurinkoisella paikalla, joten kuivana aikana sitä saa kastella tosi paljon.

Kasvi näyttää osaavan itsekin kerätä vettä koverien lehtiensä päälle. 

Perennapenkki on täynnä vihreän eri sävyjä ja erilaisia lehtien muotoja.

Kuunliljatkin ovat tuuheita ja suuria.

Vuorikaunokki on avannut ensimmäiset kukkansa.

Punakellukan kukinta alkaa olla jo lopuillaan.

Pieni sinitiaisen poikanen

Yhdessä pihapöntössämme olleet sinitiaisten poikaset olivat lähteneet pöntöstä eilen aamulla.

Koko päivän kuului pihan puista poikasten äänet emolintujen ilmeisesti syöttäessä niitä. 

Illalla mieheni näki kasvihuoneen lähellä olevan purppuraheisiangervon alaoksalla
yhden poikasen.

Se oli pienen ja keskenkasvuisen näköinen, pyrstökin oli tosi lyhyt.

Seurasimme sitä kauempaa ja huomasimme, ettei lentokaan onnistunut, vaan se päätyi maahan.

Sitten se pääsi pienelle männynoksalle noin 20 sentin korkeuteen.

Uros kävi syöttämässä sitä ja näytti kuin se olisi houkutellut poikasta lentoon.

Minä siirsin poikasen takaisin angervoon, kun tuossa oksalla se olisi kaikkien napattavissa.

Uros jatkoi ruokkimista pensaan sisällä.

Poikanen ei yrittänytkään lähteä lentoon, päivän aikana se oli edennyt viitisen metriä pöntöltä.

Kävin katsomassa vielä myöhään illallakin, se nökötti samassa paikassa.

Aamulla sitä ei enää ollut pensaassa, eikä ympäristössä.