Tontille tuli puukuorma

Tänään saimme viime viikolla tilatut puut.

Samanlainen kuorma tuli toissa vuonna.

Edellisestä kuormasta riittää poltettavaa vielä ensi talveksi,

 joten nämä otetaan käyttöön vasta syksyllä 2018.

Kuorman purkaminen oli tehokkaan näköistä.

Puut traktorista vähenivät nopeasti.

Lopuksi oli jäljellä vain tyhjä koura.

Nyt tämä kasa kaipaa vain pätkimistä ja pilkkomista.

Innokasta oravien kuvaamista

Oravat ovat koko ajan liikkeellä, joten oravakuvia tulee otettua paljon.

Loppusyksystä ja alkutalvesta näki vain jonkun pikaisesti ruokailemassa käyvän yksilön.

Nykyään lähes aina ulos katsoessa näkee oravia liikkeellä.

En oikein tiedä, montako yksilöä tässä tontillamme vierailee, mutta uskoisin niitä olevan kolme tai neljä.

Tämä pari kulkee aina yhdessä, yleensä toisiaan takaa ajaen.

Oravia näkee istuskelemassa männynoksilla.

Linnunpöntön katolla istuen on hyvä puhdistaa suu ja käpälät ruokailun jäljiltä.

Ruokailemassa käydään myös etupihalla.
Oravien oma lautahan on takapihan puolella.

Ruokintakatoksen öljyllä kostutetut leipäpalat ovat herkullisia.

Lintulaudan pähkinätkin maistuvat.

Ravitseva ja rasvainen ruokavalio lienee syynä siihen, että oravat ovat tosi hyvinvoivan näköisiä.

Näyttäisi myös siltä, että on tainnut tulla vähän ylipainoakin.

Lisäpaino voi olla hyväksi eilisen kaltaisissa myrskyissä, ainakin pysyy istumassa parimetrisen kelon päässä.

Seuraavat kuvatkin on edellisen kuvan oravasta eilen otettuja, korvatupsut vain
 heiluvat tuulen riepotellessa istujaa.

Uusi lumipeite

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oli maahan satanut puhtaan valkoinen lumipeite.

Aamun lehteä hakiessa tuntui, ettei siihen voisi astuakaan, ettei kaunis pinta rikkoutuisi.

Päivällä huomasin, että monenlaisia jälkiä oli jo lumeen ilmestynyt.

Oravia ei lumen tulo haitannut, niillä oli täysi vauhti päällä.

Näytti siltä, että lumeen myös piilotettiin jotain, ilmeisesti pähkinöitä.

Keltasirkut ilmestyivät myös ruokaa etsimään.

En tiedä, miksi ne eivät uskaltaudu kauralyhteeseen syömään.

Ainakin kaksi käpytikkaa käy vuorotellen etupihan talipötköllä ruokailemassa.

Yksi mustarastasuros on tänään opetellut pötköruokailua.

Tuntuu, että joka talvi joku rastaista erikoistuu tähän ruokavalioon.

 Huomasimme eilen ruokailemassa talitiaisen, jolla on tällainen pitkä koukkunokka.

Varsinkin nokan alapuoli on tosi pitkä ja nokan osat menevät ristikkäin.

Saa nähdä miten kauan se selviää, ruokaileminen on varmaan hankalaa.

Helmikuusta ja lumesta huolimatta tallissa talvehtiva pasuunakukkani uskoo jo kevääseen.

Kasvi on melko pimeässä paikassa, joten lehtien väri on näin kellertävä.

Föhntuulen lämpö

Tälle viikolle säätiedotukset lupailivat lämpimiä ilmoja.

Päivisin lämpö on ollutkin plussan puolella, pakkasyöt ovat kuitenkin pitäneet varjoisan tonttimme ohuen lumipeitteen lähes ennallaan.

Tein taas tänään kierroksen tontin ympäri.

Kyllä sieltä vihreyttäkin löytyy.

Jotain sieniäkin nousee lumen seasta esille.

Viimeiset kesän ruusunmarjoista sinnittelevät vielä oksissa.

Punarinta muutti jostain meidän pihalle viime viikolla.
Nyt sen näkee päivittäin pensaikossa, mutta se on niin nopealiikkeinen ja arka,
 ettei siitä ole vielä lähikuvaa saatu.

 Kaksi varista yrittää tulla ruokintapaikalle aterioimaan.
Ne ovat myös tosi arkoja, pienikin liikahdus sisällä ikkunan edessä saa ne pakenemaan.

Yksi kevään merkki on harakoiden ilmestyminen pihapiiriin.
Niitä on kaksi, joten pesintäsuunnitelmia varmaan tehdään.

Kevään tulon myös kuulee.
Käpytikkauros rummuttaa reviiriään lähistöllä.
Tänä aamunakin kahdeksan jälkeen kuului selvä rummutus sisälle asti.

Mustarastaiden ja talitiaisten lauluakin kuulee jo päivittäin.
Mustarastaat aloittavat laulunsa jo auringonnousun aikaan.

Pöntöissä majailijat

Takapihallamme on tavallisten pieniaukkoisten linnunpönttöjen lisäksi kaksi pönttöä,

joissa on isommat suuaukot.

Perjantaiaamuna yhdeksän jälkeen huomasimme molemmissa isommilla aukoilla
varustetuissa pöntöissä oravannaamat.

Isosta ns. oravanpöntöstä näkyi tällainen kurkistus.

Kuvaajan liikkeet kiinnostivat sen verran, että pää tuli kokonaan näkyviin.

Toisen pöntön aukosta näkyi tällainen majailija.

Tähän aukkoon oravan naama mahtuu juuri ja juuri.

Kun oravat päättivät lähteä liikkeelle, niin ensimmäisten kuvien orava sujahti
 helposti pois pöntöstä.

Toisen oravan ulos tulo ei sujunut yhtä nopeasti.

Ensiksi tuli pää ja etukäpälät.

Käpälien avulla ponnistettiin keskivartalo esille.

Häntä pitäisi vielä saada ulos.

Pöntöstä nousu onnistui, katolta vielä ympäristön tarkkailua.

Tässä yhteinen ateriatuokio, toiselle sianrasvaa, toiselle pähkinöitä.
Tällä ruokavaliolla toinen pönttö jää kohta liian pieneksi.