Torstaina aamuhämärässä näin mielestäni hiiren juoksevan keittiömme ikkunan alla,
mutta epäilin kuitenkin näkemääni.
Perjantaina päiväkahvilla istuskellessamme näimme hiiren uudestaan.
Seurasimme pitkään, kun se kierteli ja tutki etupihalla olevaa keloa ja sen ympäristöä.
Välillä hiiri uskaltautui esiin kelon alta.
Sitten taas nopea vilahtaminen takaisin piiloon.
Emme voineet olla nauramatta näkyä, kun talitiainen huomasi hiiren livahtamisen
kelon alle ja lintu meni kurkkimaan piilopaikkaan.
Kelo on sisältä ontto.
Välillä hiiri kiipesi puolivälissä olevalle reiälle katselemaan.
Myös jokainen kivenkolo tarkastettiin.
Aikansa paikkaa tutkittuaan hiiri lähti pois.
Vielä iltapäivällä näin sen kurkistelevan kelon alta, mutta sen jälkeen sitä ei ole näkynyt.
Välillä hiiri uskaltautui esiin kelon alta.
kelon alle ja lintu meni kurkkimaan piilopaikkaan.
Välillä hiiri kiipesi puolivälissä olevalle reiälle katselemaan.
Myös jokainen kivenkolo tarkastettiin.
Vielä iltapäivällä näin sen kurkistelevan kelon alta, mutta sen jälkeen sitä ei ole näkynyt.
Hienoja kuvia ja hauska tarina - on se mukavaa kun on aikaa seurata pihan ja luonnon tapahtumia! Pirjo N.
VastaaPoista