maanantai 26. lokakuuta 2020

Syksy jatkuu tontilla, talvea odotellaan

Lokakuu alkaa olla lopuillaan, meillä jatkuu edelleen vesisateiset syyssäät.
Parina yönä lämpö on laskenut nollan tuntumaan, mutta varsinaisia pakkasöitä ei ole ollut.
Puisssa ja pensaissa on edelleen iso osa lehdistä jäljellä, niiden väritys on kaukana syksyisestä harmaudesta.





Suurimman osan kesäkukista olen laittanut jo kompostiin, mutta neljä pelargoniaa on vielä jäljellä.
Kukinta jatkuu edelleen ja lehdissä on vahva vihreys.


Sen verran olen antanut lähestyvälle talvelle jo periksi, että etukuistille olen ostanut muutaman callunan.



Viime viikolla teimme viimeisen täksi syksyksi suunnitellun kaivuutyön.
Takapihalla isossa padassa on vuosikausia kasvanut rehevä isomaksaruoho.
Viime kesänä se ei näyttänyt enää hyvinvoivalta ja huomasimme muurahaisten marssivan reunan vierestä padan uumeniin.
Nyt kaivoimme kukan pois, tyhjensimme ja pesimme padan.



Salaojitimme padan uudestaan ja laitoimme siihen uudet mullat.
Istutimme sitten kasvin takaisin ja leikkasimme kasvustot pois.
Nyt padan päällä on talvikansi, ensi kesänä näemme auttoiko mullanvaihto.



Kerroin muutama juttu takaperin miten syyskuussa riehunut Aila-myrsky kaatoi takapihalla olleen kelon, se oli käpytikkojen ruokailupaikka.
Jätimme kelosta tikkojen hakkaaman yläosan kokonaiseksi ja laitoimme sen pystyyn männynrunkoa vasten.
Kesti vähän aikaa ennenkuin tikat löysivät oman kolopuunsa, mutta nyt ainakin yksi uros ja yksi naaras käyvät kelolla.




Käpytikkoja on näkynyt myös etupihalla, selvästi ne taas tänäkin syksynä ovat siirtyneet pihalinnuiksi.

Kaikki kolme kylpyallasta on vielä paikoillaan, niissä käydään juomassa ja edelleen kylpemässäkin.




Useita mustarastaita on ilmestynyt pihapiiriin.
Saa nähdä kuinka monta niistä jää talviruokintaan, joka vuosihan täällä talvehtivien mustarastaiden määrä on lisääntynyt.


Aloitimme lintujen talviruokinnan viime viikon maanantaina.
Ruokien laitosta ei kulunut puoltakaan tuntia, kun ensimmäiset ruokailijat jo löytyivät paikalle. 


On ollut hauska seurata ikkunasta lintujen tutustumista lautaan ja sen antimiin.
Siellä nokitaan laudan muovista säiliötä, levitellään siipiä ja vähän nahistellaankin.
Toteamme joka vuosi, että kunhan pakkaset tulee, niin ruokailukin tapahtuu sopuisasti. 



Laitoimme muutaman talipallonkin tarjolle.
Ne ovat olleet erityisesti sinitiaisten ja pikkuvarpusten suosiossa.





Seuraavassa kuvassa pikkuvarpunen taitaa hämmästellä puun takaa saapuvaa isoa ruokailijaa.
Käpytikatkin alkoivat heti ensi päivästä asti olla myös kiinnostuneita tarjoiluista.


Mustarastaiden mielestä parasta tarjottavaa on omena, tosin talipallojakin käydään nokkimassa.




keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Lokakuisia kuvia linnuista, oravista ja kasveista


Sää on jatkunut lämpimänä, vaikka elämme jo lokakuun puoliväliä.
Lintuja näkee pihallamme päivittäin, sekä kesän aikana tontilla pesineitä lajeja, että syksyksi pihaan siirtyneitä yksilöitä.

Kylpemistä harrastetaan edelleen, innokkaimpina altaissa vierailevat edelleen tiaiset.
Sinitiaiset kylpevät usein muutaman linnun ryhmissä.






Seuraavien kuvien talitiainen kylpi sunnuntaina yksinään.




Yksi töyhtötiainenkin on käynyt kylpemässä.
Niitä ei koskaan alkukesästä näy, mutta joka vuosi loppukesästä muutama yksilö ilmestyy pihapiiriin.



Ensimmäisen kerran näin peukaloisen kylpemässä.
Lintu liikkui muutaman päivän ajan etupihalla altaan lähistöllä, mutta nyt sitä ei ole enää näkynyt.




Mustarastaita näki pesintäaikana matoja pihanurmikolta etsimässä, sitten ne hävisivät.
Nyt muutama lintu on näkynyt ruokaa etsimässä ja kylpemässäkin.

Seuraavien kuvien mustarastas kylpi antaumuksella sunnuntaina, kuvasin sitä keittiön ikkunasta.
Aluksi talitiainen yritti yhtä aikaa altaaseen, mutta rastas ajoi sen pois.






Yksi jokaisena syksynä etupihalle ilmestyvä lintu on punarinta.
Se on niin vikkeläliikkeinen, että sitä on vaikea onnistua kuvaamaan.

Seuraavat kuvat on otettu ikkunan läpi ja lintu oli melko kaukana, mutta oli hauska katsella sen touhua matosaaliinsa kanssa.



Pikkuvarpuset tutkivat keväällä innokkaasti pönttöjä, mutta yksikään pari ei jäänyt pihalle pesimään.
Eilen huomasin kahden yksilön tutkivan hopeapajussa olevaa pönttöä, taitavat nyt etsiskellä talviasuntoa.


Oravia näkee takapihalla useamman kerran päivässä.
Omenatarjoilua on jatkettu ja oravat muistavat juomassa käydessään poiketa myös omenaa syömään.



Takapihalla käy muutama viime kesäinen poikanenkin.
Ne ovat melko arkoja, joten niiden kuvaaminen on vaikeampaa kuin vanhempien yksilöiden, jotka ovat tottuneet liikkumiseeni ja kuvaamiseen.

Seuraavien kuvien nuori yksilö kurkki minua vuoroin kummaltakin puolelta männynrungon takaa.



Kiertelin sunnuntaina tontilla ja kuvasin syksyistä luontoa.
Vahvaa syksyn väritystä ei tontilla ole.
Vaahterastakin löysin vain yhden lehden, jossa oli hieman punaista.



Aurinko ei enää nouse männynlatvojen yläpuolelle kuten se kesän aikana tekee.
Nyt tontilla erottaa hyvin paikat, joihin auringonvalo pääsee, osa tontista on kokonaan varjossa. 


Sadettakin on saatu ihan riittävästi, sen jälkeinen kosteus pysyy kasveissa pitkään.


Sateiden jälkeen männyn kaarna on väriltään hyvin tumma, jolloin rungoilla kasvavien jäkälien vaaleus korostuu.


Aidan viereltä löytyi vielä muutama harakankellokin, kukinta jatkui edelleen.



Talvehtimaan istuttamani viinisuolaheinät ovat aloittaneet uuden kasvukauden.
Lehtien väritys on samanlainen kuin keväisin kasvukauden alkaessa.


Mansikkamaalta löytyi kuvattavaksi muutama punainen mansikka.
Mansikkamaat näyttävät päässeen hyvään kasvun alkuun viime kuussa tehtyjen maanparannusten ja taimien uudelleenistutuksen jälkeen.



Kävin viime kuussa useita kertoja metsässä puolukoita poimimassa, oman tontin vähäinen sato tuli syötyä tontilla liikkuessa.
Vielä löytyi muutama marja kuvattavaksi.


Mustikanvarvut ovat syksyn myötä saaneet lehtiinsä punaiset koristereunukset.


Kaikenlaisia sieniä nousee nurmikoille koko ajan.
Nämä neljä sientä kasvoivat hienosti pareittain.