Pihabongausta tontillamme

Tämän vuoden Pihabongaus järjestettiin viime viikonloppuna, eli 26-27 tammikuuta.
Se on BirdLife Suomen järjestämä tapahtuma, tänä vuonna oli jo 14. kerta.
    Me olemme osallistuneet tapahtumaan melkein alusta asti, lintujen elämää pihalla tulee muutenkin seurattua ympäri vuoden.

Lueskelin BirdLifen sivuilta tämän vuoden tuloksia.
     Osallistujamäärä oli eilisten tietojen mukaan 21471 henkilöä ja 14663 pihaa, joten lintujen seuranta näyttää olevan suosittu harrastus.
Vertailin meidän pihan laskentatuloksia valtakunnallisiin tuloksiin.

Suomen yleisin lintu yksilömääräisesti laskettuna oli talitiainen, kuten viime vuonnakin.
Myös meidän pihalla se on runsaslukuisin lintu.

Meillä toiseksi yleisin lintu on mustarastas.
Valtakunnallisella tasolla se oli sijalla 13, ilmeisesti niitä talvehtii eniten täällä Etelä-Suomessa.

Koko maan tilastoissa keltasirkku on laskennallisesti toiseksi yleisin lintulaji.
Meidän pihalla se oli sijalla kolme, tänä talvena niitä on ruokintapaikalla ollut tavallista enemmän.

  Sinitiaisia on tänä talvena ollut tavallista vähemmän, nyt se oli sijalla neljä, aikaisemmin se on ollut toiseksi yleisin lintu talviruokinnapaikallamme.
Valtakunnallisesti se oli kolmanneksi runsaslukuisin lintu.

   Pihabongaustunnin aikana käpytikat pääsivät esiintymisillään meillä sijalle viisi, valtakunnallisti ne olivat sijalla 15.

   Pikkuvarpuset ovat tämän talven viihtyneet ruokatarjoilumme piirissä, aikaisempina vuosina niitä on näkynyt vain satunnaisesti.
Laskennan perusteella se oli Suomen neljänneksi yleisin lintu.

Laskennan aikana pihallamme näyttäytyivät myös kuusi- ja töyhtötiainen.
Valtakunnallisesti ne olivat sijalla 16 ja 19.

Myös yksi varis näyttäytyi meille ja pääsi laskuihin mukaan.

Yksi puukiipijä käy lähes päivittäin ruokailemassa, mutta laskenta-aikana sitä ei näkynyt.

   Lintulaudalla vierailee usein myös kaksi urpiaista, mutta nekin pysyivät bongauspäivänä piilossa.
Laskennassa se oli kymmenenneksi yleisin lintu Suomessa.

Käpytikkojen elämää tontillamme

Käpytikkoja on jo monen vuoden ajan liikkunut tontillamme.

Niitä näkee lähes ympäri vuoden, vain pesintäajan ne ovat poissa.

Poikasten tultua lentokykyisiksi tikat poikasineen ilmestyvät takaisin pihapuihin.

   En tiedä, montako käpytikkaa pihapiirissä oikein liikkuu, mutta kolme yksilöä olen etupihalla nähnyt yhtä aikaa.

Takapihan suosituin paikka on kelottunut mänty, jossa useimmiten sinne suuntaan katsoessa näkee vähintään yhden käpytikan. 

 Usein korkeista männyistä kuulee tikan koputuksen ja jostain katse löytää koputtajankin.

Joskus käpytikka haluaa ilmeisesti nähdä ympäristön elämää, tässä se on lentänyt aivan männyn latvukseen tarkkailemaan ympäristöä.

Varmimmin tähän aikaan vuodesta käpytikkoja näkee etupihan ruokintapaikalla.
Talipötkö on herkullista, sitä ne käyvät hakkaamassa useita kertoja päivässä.
Muut linnut hyötyvät tikan vahvalla nokallaan suorittamasta hakkaamisesta, pötkön pinta menee rikki ja palasia irtoaa pienempien syötäväksi.

Joskus tikkojen ruokailulla on muutakin yleisöä kuin minä kuvaajana keittiön ikkunassa.

Käpytikat ovat oppinet syömään uusiakin ruokalajeja.
Yksi naaras ja kuvan uros ovat alkaneet käydä hakemassa katoksesta mustarastaille tehtyä öljyllä kostutettua leipäseosta, jossa on mukana siemeniä.
Oli hauska seurata ensimmäisiä vierailuja laudalla, näytti aivan kuin tikat olisivat ihmetelleet outoa ruokaa.

Viime viikkojen aikana haukka on löytänyt lintujen ruokintapaikan ja yrittää lähes päivittäin yllättää ruokailijat.
Seuraavan kuvan käpytikka lensi saalistajaa pakoon ruokintapaikan vieressä olevan kelon kylkeen ja oli pitkään paikallaan liikkumattomana.

Etupihan mäntyjen rungot ovat myös paikka, jossa tikkoja näkee.

Ilmeiseti sieltä löytyy ruokaa.

Orava käpyvarkaissa

Viime jutussa kerroin, että siirsimme pihalla olleen joulukuusen syötävine käpyineen etupihalle lintujen ruokintapaikan viereen.
   Tiaiset ovat vierailleet ahkerasti syömässä käpyjä, joiden päät on "kuorrutettu" kookosrasva - pähkinä - siemenseoksella.
Eilen istuskellessamme taas ennen puoltapäivää ikkunan vierellä päiväkahvilla huomasimme kuusessa liikettä.

Oksien välistä tuli esiin orava.
Se yritti irroittaa käpyä kuusesta, mutta ne on kiinni vahvalla rautalangalla.

Kun yksi käpy ei irronnut, niin orava kierteli ympäri kuusta etsien helpommin irtoavaa ruokapalaa.

Lopulta se päätyi syömään yhtä käpyä, josta irtosikin iso herkkupala.

Eläin siirtyi vieressä olevan ruokintakatoksen katolle istumaan ja syömään rasvaista herkkua.

   Ei ruokailua pitkään kestänyt, vaan loppuosa saaliista käytiin piilottamassa katoksen takana olevalle kuusen oksalle.

Sitten loikkaus takaisin kuuseen ja uusi yritys käpyjen irrottamiseksi.

Kun ne eivät vieläkään irronneet, niin orava alkoi syödä yhden kävyn päätä.

Syömisen aikana nähtiin monenlaisia ruokailuasentoja.

Hetken päästä jälleen paluu katoksen päälle, josta orava tuijotti kuusta kuin olisi miettinyt, miten kävyt irtoaisivat. 

Jälleen uusi yritys, eläin puri sisukkaasti kävyn kannan rautalankakiinnitystä.

Lopulta orava luovutti, kävyt eivät irronneet.
Se loikkasi maahan ja nappasi ruokintakatoksen alla olleen varpusten hirssitangon mukaansa, ilmeisesti jotain varastoitavaa ruokaa piti saada.

Hirssitanko suussa orava nousi tontin reunalla olevalle aidalle, jossa se laittoi tangon parempaan asentoon suuhunsa ja jatkoi matkaansa.
Näimme sen ylittävän aidan takana olevan tien ja kiipeävän sitten saaliineen yhteen mäntyyn.

Kuvasimme tätä "näytelmää" kahdella kameralla keittiön ikkunan läpi.
Kuvia koneelta katsoessa laskin, että ensimmäisen ja viimeisen kuvan väliä oli 7 minuuttia.
Kaikkien kuvien laatu ei ole täysin hyvä, me kuvaajat emme oikein pysyneet oravan vauhdissa mukana.