Lumisateet jatkuvat ja oravat liikkuvat tontilla

Viime jutussani kerroin, että saimme talven ja lumipeitteen Hankoonkin. 

Tuo lumikerros ehti jo sulaa melkein kokonaan pois, puutarhassakin nurmikko tuli esiin.

Ehdin jo pettyä talven lyhyyteen, mutta tämän viikon puolivälissä saimme saman verran uutta lunta.

Jälleen piti kierrellä kuvaamassa pehmeää lumipeitettä.

Puutarhassa ei voinut olla ihmettelemättä, miten paksun lumikerroksen esimerkiksi kultasateen ohuet oksat olivat saaneet päälleen. 

Tänään aurinkokin tuli esille ja muutama säde ylsi jo mäntyjen varjostamaan pihapiiriin.

Perenapenkin ja mansikkamaan välillä olevan aidan raoista paistaessaan se teki lumen pintaan kauniin raidoituksen.

Pihamajakan lumipeite kasvaa hiljalleen ja tuulimyllyn siivet eivät juuri enää jaksa pyöriä lumitaakkansa kanssa.

Mäntyjen oksillakin on paksu lumikerros.

Seuraavaa kuvaa tarkkaan katsoessa huomaa myös oravan, valkoinen kaula näkyy oksien välissä.

Syksyllä kaatuneen kelon latvuksen tikan tekemään koloon on piilotettu vähän kuorittuja auringonkukansiemeniä.

Orava tietää siementen piilopaikan ja käy siellä herkuttelemassa.

Seuraava orava on kuvattu tammikuun puolivälissä ennen lumisateita, aurinkoisena päivänä.

Se kävi hakemassa laudalta pähkinöitä ja istuskeli pöntön katolla ruokailemassa.

Pähkinäaterian jälkeen maistui vielä omena.

Meillekin tuli oikea talvi, lunta ja pakkasta

Viime viikon keskiviikkona talvi vihdoin saapui tontillemme.

Lunta satoi 10 cm ja pakkasta oli loppuviikolla jopa -17,5 astetta.

Lumitöitä on tehty useana päivänä ja takkaa on lämmitetty päivittäin.

 Kävin myös innokkaasti kuvaamassa tontille tullutta lumikerrosta.

Vaikka maahan kertyi lunta vain tuo vaatimaton 10 cm, niin tuiskutessa sitä tuli puihin ja pensaisiin komea kerros.

Norjanangervojen ohut, tiheä oksisto sai paksuimman lumikerroksen.  

Lumi koristeli puutarhassa kaiken, mustikanvarvut, purppuraheisiangervon kukinnot jne.

Takapihalla oleva tummanruskea keinukin sai valkoisen koristekerroksen.

Pihamajakkakin peittyi jo osittan lumeen.

Majakkahan on valaistu, joten yläosan lumirengas on pimeällä hienon näköinen.

Huomasimme lumessa pienet eläimen jäljet, jotka menivät suoraan kohti majakkaa.

Mietimme, että olisikohan siellä joku nelijalkainen asukas.

Kävin vielä keskiviikkoiltanakin kuvaamassa etupihan lumisia pensaita.

Jos omakotitalojen asukkailla riitti töitä lumen kanssa, niin kyllä katujen puhdistaminenkin oli varmaan melkoinen urakka.

Torstaiaamuna kuvasimme tiehöylän liikkumista keittiön ikkunasta.

Torstaina kotikatumme näytti näin talviselta, tien vierustan mäntyjen oksillakin oli paksu lumikerros.

Variskin taisi huomata, että kadulla on helpompi astella kuin umpihangessa.

Lumen ja pakkasen tulo toi melkoisesti töitä lintujen ruokintaan.

Tiaisia oli runsaasti ja välillä vähän nahisteltiinkin.

Talitiaiset söivät enimmäkseen pähkinöitä, kun taas sinitiaisille maistui talipötkö ja -pallot. 

Pikkuvarpusia on alkutalvesta näkynyt vain satunnaisesti.

Nyt nekin ilmestyivät ruokailemaan, niitä on kymmenkunta.

Käpytikkauros ja naaras ovat aikaisemmin käyneet ruokintapaikalla yksikseen.

Nyt ne yhtenä päivänä ilmestyivät samaan aikaan etupihan keloon.

Uros on jo reilun viikon rummuttanut reviiriään päivittäin.

Se kulkee linnunpöntöltä toiselle ja hakkaa niitä kuin kokeilisi mistä lähtee komein ääni.

Pähkinähakki vieraili vielä muutamana pakkaspäivänä talipötköä nokkimassa, nyt sitä ei ole enää näkynyt.

Suurin haaste lintujen ruokinnassa ovat mustarastaat, laskin 19 lintua ruokintapaikalla yhtä aikaa.

Teen niille ruokaseosta, jossa on öljyllä kostutettua vaaleaa leipää pieninä kuutioina, omenaa, rusinoita  kaurahiutaleita, siemeniä, murskattuja talipalloja yms.

Ruokaa menee useita litroja päivässä.

Niiden ruokinta on myös hyvin hauskaa, sillä ne ovat selvästi oppineet odottamaan ruokaansa ja aloittavat ääntelyn heti kun ruoka-astian kanssa menee ulos.

Uuden vuoden aloitus tontillamme

Vuosi alkoi samanlaisena hiljaiselona kotona kuten suurin osa viime vuodestakin kului.

Viime viikolla saimme ohuen lumikerroksen, se toi hiukan valoa tähän pimeään aikaan.

Ikävä kyllä viime yönä satoi vettä, tänä aamuna lumikerros oli poissa. 

Saa sitten nähdä mitä tuleville päiville ennustettu sade tuo tullessaan.

Viime lauantaina kiertelin tontilla kameran kanssa etsimässä lumesta eläinten jälkiä.

Kissanjälkiä löytyi runsaasti, lähistön kissat kiertävät tutkimassa reviirejään.

Kauriin jälkiä löytyi lintujen ruokailupaikkojen ympäristössä, maahan pudonnutta ruokaa ilmeisesti löytyy.

Linnut vierailevat ruokintapaikalla pitkin päivää. 

Talipötköä syödään sovinnollisesti porukalla.

Sunnuntaina etupihan ruokintapaikalle ilmestyi uusi ruokavieras, pähkinähakki.

Ensimäisenä päivänä se hakkasi vimmalla talipötköä.

Ruokailua katsoessa tuli tunne, että se oli hyvin nälkäinen tullessaan.

Tänään se alkoi piilotella talipötkön palasia nurmikolle tekemiinsä kuoppiin.

Koska tätä lintua en ole ennen päässyt kuvaamaan, niin nyt kuvia tuli paljon.

Kaikki nämä pähkinähakin, kuten muutkin lintukuvat olen ottanut vakituiselta kuvauspaikaltani sisältä keittiön ikkunasta.

Kylpyharrastus on linnuilta loppunut, allaskin on ollut välillä jäässä.

Seuraavat kuvat salavan oksalla kylvyn jälkeen istuneesta sinitiaisesta otin viime vuoden lopulla.

Minusta lintu oli niin hauskan näköinen takkuisen näköisine höyhenpeitteineen.

Jos minä katselen ikkunasta, mitä ruokintapaikalla tapahtuu, niin käyvät linnutkin välillä ikkunan takana.

Tämä sinitiainen kurkisteli viime viikolla keittiön ikkunasta.

Linnulla oli naama kiinni ikkunassa ja minulla kamera vastakkaisella puolella, välissä oli vain kolmilasinen ikkuna.

Kyllä oravatkin tuntuvat vahtivan pihalla liikkujia.

Olin vuoden ensimmäisenä päivänä lähdössä pyöräilemään.

Menin hakemaan pyörääni varastosta, joka on oravien ruokintapaikan vieressä.

Kaksi oravaa, meidän Tiku ja Taku, olivat ruokailemassa laudalla.

Ruokailu tietysti keskeytyi minun tullessa paikalle.

Oravat kiipesivät korkealle viereiseen mäntyyn ja alkoivat seurata liikkeitäni.

Varmaan ne laskeutuivat takaisin ruokailemaan heti kun minä hävisin pihapiiristä.

Oravia tulee näin talviakaan kuvattua vähemmän, kun pihalla oleilee vain lyhyitä aikoja.

Joskus sentään ulkona käydessä onnistuu saamaan ruokailijan poseeraamaan.

Vuoden vaihtumisen myötä päätin, että viime kesän viimeisen pelargonian on aika siirtyä kompostiin.

Muutaman kuukauden päästähän aletaan jo suunnitella uusien kesäkukkien hankintaa.