Viime jutussani kerroin, että saimme talven ja lumipeitteen Hankoonkin.
Tuo lumikerros ehti jo sulaa melkein kokonaan pois, puutarhassakin nurmikko tuli esiin.
Ehdin jo pettyä talven lyhyyteen, mutta tämän viikon puolivälissä saimme saman verran uutta lunta.
Jälleen piti kierrellä kuvaamassa pehmeää lumipeitettä.
Puutarhassa ei voinut olla ihmettelemättä, miten paksun lumikerroksen esimerkiksi kultasateen ohuet oksat olivat saaneet päälleen.
Tänään aurinkokin tuli esille ja muutama säde ylsi jo mäntyjen varjostamaan pihapiiriin.
Perenapenkin ja mansikkamaan välillä olevan aidan raoista paistaessaan se teki lumen pintaan kauniin raidoituksen.
Pihamajakan lumipeite kasvaa hiljalleen ja tuulimyllyn siivet eivät juuri enää jaksa pyöriä lumitaakkansa kanssa.
Mäntyjen oksillakin on paksu lumikerros.
Seuraavaa kuvaa tarkkaan katsoessa huomaa myös oravan, valkoinen kaula näkyy oksien välissä.
Syksyllä kaatuneen kelon latvuksen tikan tekemään koloon on piilotettu vähän kuorittuja auringonkukansiemeniä.
Orava tietää siementen piilopaikan ja käy siellä herkuttelemassa.
Seuraava orava on kuvattu tammikuun puolivälissä ennen lumisateita, aurinkoisena päivänä.
Se kävi hakemassa laudalta pähkinöitä ja istuskeli pöntön katolla ruokailemassa.
Pähkinäaterian jälkeen maistui vielä omena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti