Toipumislaatikon rakentaminen meidän linnuille

Tontillamme liikkuu lintuja kaikkina vuodenaikoina, alkukesällä pesiviä líntuja, loppukesällä linnunpoikasia ja talviaikaan ruokintapaikan vierailijoita.
Lintujen vaarana rakennusten läheisyydessä ovat ikkunat, niihin törmäämisiä tapahtuu muutaman kerran kuukaudessa, poikasaikana useamminkin.

Kuullessani äänen, jota epäilen ikkunaan törmäykseksi käyn tarkistamaan tilanteen.
Usein jonkun ikkunan alta löytyy maassa makaava lintu.
Nostan linnun aina ylös, oion siivet ja laitan "potilaan" jonkun puun tai pensaan oksalle toipumaan.
Useimmiten lintu aikansa toivuttuaan lähtee lentoon.

Viime viikolla kuulin taas kevyen tömähdyksen ja lähdin ulos tutkimaan asiaa.
Löysin kyljellään makaavan sinitiaisen, täysin tajuttomana.
Otin linnun käteeni, se makasi kyljellään kämmenelläni, jalat eivät pitäneet yhtään.
Lämmittelin lintua kämmenieni välissä.
Vähitellen se näytti virkistyvän ja katse alkoi seurata ympäristöä.
Sitten se hylkäsi lepopaikkansa ja lähti lentoon.

Tuota lintua pidellessäni tuli mieleen ohje, jonka sain yhdessä facebook-ryhmässä huhtikuussa, kun jaoin siellä jonkun tällaisen linnun toipumiskuvan.
Tallensin silloin tuon vastauksen, mutta asia unohtui.
Nyt kaivoin tallenteen esille, siinä oli hyvä ohje lintujen ensiavusta.

Vastaaja oli vuosia sitten lukenut jostain seuraavanlaisen pahvilaatikkokonstin:
Laatikko, noin 20x30x20 cm ja kuplamuovia pehmusteeksi (helppo pitää puhtaana).
 Reikiä laatikon yläreunaan, että ilma riittää.
Loukkaantunut lintu laitetaan laatikkoon ja laatikko lämpöiseen paikkaan (kylmällä ilmalla).
 Linnulle puoli tuntia lepoa laatikossa, vaikka sieltä alkaisi kuulua rapinaa.
Sitten laatikon kanssa ulos, jossa linnun voi päästää vapaaksi.

Tuon sinitiaisen myötä päätin tehdä meille tuollaisen toipumislaatikon, mutta eihän siitä mikään pahvilaatikkoversio tullut.
Meillä isäntä on puutyötaitoinen ja -intoinen, joten verstaalla alkoi innokas toipumislaatikon rakentaminen.

Meidän toipumislaatikko rakennettiin vanerista, mitat ovat melko lailla samat kuin tuossa ohjeessa, pituus noin 30 cm leveys noin 20 cm ja korkeus noin 20 cm.

Pitkiin sivuihin tuli rivi ilmareikiä ylös ja alas.

Sitten laatikko liimattiin kasaan.

Laatikkoon tuli saranoilla oleva kansi, jossa on lukitus ja laatikon kantokahva.

Laatikon etuseinä on urissa kulkeva, nostettava ja irrallinen.

Pohjalla on irrallinen lisälevy, jossa on pyyhittävä pehmuste.

Lisäpehmusteeksi voi laittaa kuplamuovia, talouspaperia tms.

Mietin, että munakennon sileä kansiosa voisi olla hyvä toipilaspeti.

Tällaiseltä laatikko näyttää valmiilta.
Yhtään toipilasta ei ole vielä joutunut koekäyttämään laatikkoa.

Olemme viime viikolla myös "sisustaneet" lintujen talviruokintapaikkaa.
Paikkahan on jo aikaisemmin aidattu lehtikomposteiksi myytävillä verkoilla.
Nyt kävimme yhdellä metsänhakkuupaikalla hakemassa mäntyjen latvuksia, jotka pystytimme suojiksi ja istuinpuiksi aitaukseen.

Aitaus estää esimerkiksi uteliaita kissoja pääsemästä liian lähelle ruokintapaikkaa.
Tämä kissa tutki yhtenä aamupäivänä aitausta tarkkaan, mutta sitten se huomasi minut kameroineni keittiön ikkunassa.

Näiden joulukuisten rakentelujen myötä toivotan:

Hyvää Joulua kaikille tonttimme tapahtumien seuraajille!

Joulukuun toinen viikko pihallamme

  Viime viikko kului taas ankean sään merkeissä, kova tuulikin jatkui päivästä toiseen.

   Yhtenä päivänä huomasimme, että myrsky oli katkaissut takapihalla olevan kelon latvaosan.

Kuivia oksankappaleita oli ympäriinsä, onneksi mitään ei ollut mennyt rikki latvuksen romahtaessa maahan.

Ihmettelin, mikä vihreä roska oli tarttunut hernepensaan oksistoon.

Lähempi tarkastelu osoitti, että joku köynnös oli kiivennyt pensaan vartta pitkin ja sen vihreät lehdet heiluivat tuulessa.

Talvehtimassa olevat viinisuolaheinätkin kasvattavat uusia vahvanvärisiä lehtiä.

Hauskin kasvilöytö oli yksi yksinäinen kehäkukka, joka oli availemassa nuppuaan.

Etupihan ruokintapaikalle ei kova tuuli juuri osu, joten lintuelämä jatkuu entisellään.

Mustarastaita vierailee ruokintapaikalla 3-5 yksilöä.
Saa nähdä lisääntyykö määrä siinä vaihaassa, kun lumi tulee maahan.

Edes öisin ei ole ollut pakkasta, joten lintujen kylpyaltaan reunalla riittää janoisia kävijöitä.

Pikkuvarpusparvi touhuaa ja tirskuttaa auringon noususta auringon laskuun.
Laskin eilen iltapäivällä, että ruokailemassa oli 19 yksilöä.
Niiden ruokailu jatkuu yhtä sottaisin tavoin kuin viime talvenakin.

Tuo sotkeminen kyllä johtuu suurelta osin siitä, että linnut syövät paikoillaan.
Ne nappaavat siemenen ja kuorivat sen vahvalla nokallaan, jolloin kuoret tippuvat laudan reunalle ja maahan.
Alapuolella olevista kuvista ensimmäisessä lintu valitsee siemenen, toisessa näkyy siemenen kuoret linnun nokan molemmin puolin.

Pikkuvarpuset syövät mieluummin talipalloja, mutta talipötköäkin käydään maistelemassa.

Joutoaikana on hyvä tarkkailla ympäristön tapahtumia.

Yksi pikkuvarpunen seisoskeli pitkään vedessä, mutta taisi olla liian kylmä kylpemiseen.

Talviruokintaa ja ruokavieraita päivällä ja yölläkin

Pakkaspäivien ja ohuen lumikerroksen jälkeen meillä on vuorossa jälleen vesisadetta.
Sään vaihtumisesta huolimatta lintujen talviruokintaa on jatkettu keskeyksettä, koska ruokailijat siihen jo ehtivät tottua.

Ruokintapaikalla on tarjolla mm. talipötkö ja talipalloja.
Tiaiset hakkaavat pötköä, pikkuvarpuset taas ovat mieltyneet talipalloihin.

Talipötköt ovat nykyisin pakkasella niin kovia, etteivät pikkulinnut saa niistä oikein mitään irti.
Meillä tähän ongelmaan on keksitty ratkaisu, isäntä käy alla olevan kuvan mukaisesti vuolemassa puukolla pötkön pintaan viiltoja.

Talipötkön molemmin puolin on lintulaudat.
Toisella laudalla on pähkinöitä ja kuorittuja auringonkukansiemeniä, toisella laudalla on siemenseosta, jota pikkuvarpuset syövät.

Orava ei oikein tiennyt söisikö rasvaa vai siemeniä.

Ruokintapaikalla on myös katos, jossa on mustarastaita varten öljyllä kostutettua leipä-omena-siemenseosta.
Paikan ympärillä on lehtikompostikehikkoja aitana.
Ensiksi ajattelimme, että linnut pelkäisivät aitausta, mutta päivastoin, se on suosittu istumapaikka.

Syy, miksi laitoimme aidan ruokintapaikan ympärille ovat pulut.
Ei haittaisi, jos niitä olisi muutama, mutta parvi kasvaa nopeasti, kun joku löytää ruokapaikan.
Tällaisen kuvan otin keittiön ikkunasta ennen aitauksen laittamista.
Maassa oli pikkuvarpusten viskomia siemeniä, joten pulut löysivät apajan.

   Aidan laiton jälkeen puluyksilöt ovat kiertäneet sen ympärillä etsien kulkureittiä ruoan luo.
Aitauksessa on vain yksi, piilossa oleva kulkuaukko.
Ainakaan vielä pulut eivät ole keksineet sisäänmenopaikkaa.
Pienimmät linnut kulkevat aidan raoista ja mustarastaat löysivät nopeasti aukkopaikan penkin takana.

Tiaisista päivittäin ruokinnnassa on eniten talitiaisia.
Sinitiaisia on yllättävän vähän, vaikka niiden pesinnät viime kesänä näyttivät onnistuneen hyvin.

Muutama töyhtötiainen ja yksi kuusitiainenkin ovat löytäneet ruokatarjoilut.
Kaksi hömötiaistakin vierailee säännöllisesti.

Käpytikat jatkavat talipallojen hakkaamista, niitäkin näkee ruokintapaikalla päivittäin.

Pikkuvarpuset ovat tänäkin vuonna runsaslukuisin ruokaileva lintulaji.
Niitä on kerrallaan paikalla 10-15 yksilöä ja ne viettävät koko päivän ruokintapaikan läheisyydessä.
   Tirskutus kuuluu taloon sisälle asti ja ne ovat edelleen kovin kiinnostuneita pihakelon sisuksista.

Yhtenä aamuna alkuviikosta ihmettelimme ruokintakatoksen tyhjyyttä.
Päättelimme, että peurat tai kauriit olivat löytäneet tarjoilun.
Laitoimme muutamaksi yöksi riistakameran kuvaamaan ruokintapaikkaa.
Ruokailijaksi osottautui uroskauris.
Yllätys oli, että vierailut tapahtuivat aamulla kuuden jälkeen.
    Tuossa aidan takanahan kulkee tie, jossa siihen aikaan aamusta kulkee varmaan jo työhön menijöitä ja ensimmäiset koirien ulkoiluttajatkin ovat varmaan liikkeellä.
Kuvista huomaakin, että eläin katselee usein tielle päin.

Kahdesta seuraavasta kuvasta näkee, miten eläimen korvien asento muuttuu sen kuunnellessa ympäristön ääniä.

Eläin on kuin kotonaan pienessä aitauksessa.
Ensiksi tyhjennetään ruokintakatos, sitten etsitään kaikki maahan pudonneet herkut.

Ihmettelimme, että aita pysyi vierailujen aikana pystyssä, vaikka osat on vain nippusiteillä kiinni toisissaan.
Yhden aamun kuvissa näkyi, miten ketterästi kauris poistui aitauksesta.
Aukko on seuraavassa kuvassa eläimen pään kohdalla, joten tarvitaan vain kevyt loikkaus penkin yli.