lauantai 25. heinäkuuta 2020

Keskikesän vihreyttä ja kukintaa puutarhassa


Kesäkuun kuivan jakson jälkeen olemme taas saaneet sadetta.
Se näkyy myös puutarhan kasveissa ja nurmikoissa.

Perennapenkissä kasvaa enimmäkseen kuunliljoja ja töyhtöangervoja.
Tähän aikaan kesästä ne ovat vehreimmillään.




Isotöyhtöangervon komea kukinta alkaa olla ohi.
Kauniin kellertävä väri on muuttumassa ankean ruskeaksi.


Kuunliljat availevat ensimmäisiä kukintojaan.



Perennapenkin vihreydestä erottuvat selvästi keisarinkruunujen oranssinpunaiset kukat.


Yksi akileijan kukkakin näkyi vielä penkissä olevan, tosin se on vähän repaleisen näköinen.


Iiriksiin on kasvanut muutama tällainen iso pallukka, lienee siemenkota.


Ruukuissa kasvaviin kesäkukkiin kuiva hellejakso ei ole juuri vaikuttanut, niitä tuli kasteltua ahkerammin.



Vuosikausia vanhassa padassa kasvanut isomaksaruoho on tänä kesänä edellisiin kesiin verrattuna paljon pienempi ja huonokuntoisempi.
Pataan näyttää vaeltavan muurahaisia, joten siellä on varmaan melkoinen yhdyskunta.
Olemme suunnitelleet padan tyhjentämistä syksyllä.
Kukan huonoon kuntoon voi vaikuttaa myös viime talven leuto sää.
Padan sisus ei varmaan jäätynyt ollenkaan.



Loppukesän kukkijoita ovat kehäkukat, kylvin ne viime kesänä kerätyistä siemenistä.



Otin talvisesta lintujen siemensekoituksesta muutaman auringonkukansiemenen erilleen ja kasvatin niistä taimet.
Nyt kasvit ovat parin metrin korkuisia ja nuppuvaiheessa.
Jouduin taivuttamaan vartta, jotta sain nupun kuvattua.


Suurin osa puista ja pensaistahan kukkii jo alkukesästä, joten tässä vaiheessa alkavat marjat kypsyä.
Keijuangervojenkin kukinta alkaa olla lopuillaan, vielä löytyy kimalaisille muutama kukinto.


Isotuomipihlajan marjat kypsyvät ja linnut ovat löytäneet sadon.


Yksi pensaista tekee kauniin punaisia marjoja, kuin säilykekirsikoita.
En tiedä varmasti pensaan nimeä, mutta luulen sen olevan joku jasmikelaji.
Ainakin oravat ja harakat näyttävät marjoja syövän.



Mansikkasato on kypsynyt, niitä syötiin ja vähän pakastettiinkin.
Seuraava kuva on amppelimansikoista.
Ostin viime kesänä kaksi tainta, ne talvehtivat maassa ja keväällä istutin ne uudestaan amppeleihin.


Karviaset alkavat myös kypsyä. tosin joku mato kaivautui marjoihin ja tuhosi osan satoa.


Muutenkin tässä vaiheessa alkaa puutarhasta saada satoa.

Kylvin siemenpussillisen herneitä mansikkamaan päähän.
Tässä lajikkeessa on kauniin väriset kukat ja satoakin näyttää tulevan runsaasti.





Laitoimme vajaan kaksikymmentä perunaa maahan, nyt puolet sadosta on jo syöty.
Osa lehdistä on todella rehevän näköisiä.


Etupihalla oli talvella lintujen ruokintapaikka.
Varsinkin yhdestä siemenseoksesta pitäneet pikkuvarpuset viskoivat huonommat siemenet laudalta pois.
Nyt meillä on oma parin neliön "viljapelto", jossa kasvaa viljalajien lisäksi mm. pellavaa.
Emme raskineet leikata kasveja pois, ajattelimme, että linnut voisivat syödä pellon antimia.


Pellossa kasvavat kukat houkuttelevat kimalaisia.
Tässä naapurin kissa kielloistani huolimatta jahtaa yhtä kimalaista.


Kuivan ajanjakson aikana nurmikot kuivuivat jo keltaisiksi.
Sateiden tultua ne onneksi lähtivät uuteen kasvuun.
Perhoset löysivät nurmikossa kasvavan apilan kukat.


Sateiden myötä maasta on noussut monenlaisia sieniä.
Tuota ruskeaa sientä joku on selvästi maistanutkin, olisiko oravan hampaanjäljet.




keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Heinäkuun alkupuolen lintuelämää tontillamme


 Lintujen tämän kesän ensimmäisen pesinnän poikaset ovat jo lentokykyisiä ja näyttävät itse etsivän ruokaansakin.
Kesän toisesta pesinnästä emme ainakaan vielä ole huomanneet minkäänlaisia merkkejä.

Kirjosiepot pesivät kahdessa pöntössä, joista molemmista poikaset lähtivät lentoon heinäkuun ensimmäisinä päivinä.

Toinen kirjosieppopariskunta pesi takapihan puolella suojaisassa paikassa aronian keskellä.
Ruokaa näytti poikasille löytyvän hyvin, monenlaisia hyönteisiä ja matoja lennätettiin pönttöön.




Toinen pariskunta pesi etupihan puolella hopeapajussa.
Tämän pöntön elämää pääsin hyvin seuraamaan, sillä puu on työhuoneeni ikkunan edessä.


Heinäkuun ensimmäisen päivän aamuna huomasin pöntön suuaukolla kurkkivan poikasen.
Uros kävi pitkin aamupäivää syöttämässä sitä.
Iltapäivällä poikasta eikä urosta enää näkynyt.
Ilmeisesti muut poikaset olivat lähteneet pöntöstä jo aikaisemmin aamulla ja tämä viimeinen saatiin päivän aikana houkuteltua liikkeelle.





Koko poikasten ruokinta-ajan etupihalla pesinyt pariskunta kävi lähes päivittäin kylpemässä keittiön ikkunan edessä olevassa altaassa.





Ilmeisesti reviirien rajat olivat tarkat, sillä takapihan kylpyaltaassa kylpi myös kirjosieppoja, uskoisin niiden olleen toisen pesintäpöntön linnut.



Pikkuvarpusen poikasia on ollut pitkään ja on edelleen runsaasti pihapiirissä.
Aluksi ne olivat pyöreitä pörröisen näköisiä höyhenpalloja.



Kylpyallas kiinnosti pikkuvarpusiakin kovasti ja jokunen uskaltautuikin veteenkin.




Aikuiset talitiaiset taitavat olla pihallamme talviruokinnassa olleita yksilöitä, joten vesiastioiden paikat tiedetään.


Talitiaisten poikaset ovat myös totutelleet kylpemiseen.





Höyhenpeite kuivatellaan ja pöyhitään kylpemisen jälkeen.



Sinitiaiskanta tontillamme on tosi vähäinen.
Muutama aikuinen lintu käy kylpemässä, poikasia olen nähnyt vain pari kertaa.



Peipposia, niin aikuisia kuin poikasiakin näkee juomassa lähes päivittäin.



Vihervarpusten parvi tirskuttaa puiden oksistossa ja kyllä kylpeminenkin sujuu.




Räkättirastaita ei ole enää näkynyt ja mustarastaitakin näkee lähinnä pesupuuhissa.




  Kerran takapihalla ollessani huomasin sepelkyyhkyn lentävän isolle kivelle, jonka päällä yksi kylpyaltaista on.
Odotin kamera valmiina, menisikö iso lintu kylpemään pieneen, matalaan altaaseen.
Aikansa katseltuaan lintu lähti pois, joten ne kylpykuvat jäi saamatta.



Muutamat kesykyyhkyt eli pulut käyvät silloin tällöin tarkastelemassa pihamme elämää.
Yleensä ne istuvat pihavaraston katonharjalla.



Varis on tuonut kolme kovaäänistä poikastaan tontin takana olevalle metsäkaistaleelle ja näkee niitä takapihallakin kulkemassa.