Kukkia, lintuja ja oravia

 Syksy näkyy luonnossa aurinkoisinakin päivinä.

Esimerkiksi kesällä vahvan punaiset apilan kukat ovat nyt väriltään näin vaaleita.

Harakankellon kukinnastakin on jäljellä enää yksi surkea kukka.

Yksi syksyinen merkki on hippiäisten ilmestyminen.

  Ilmeisesti ne ovat muuttomatkalle lähdössä, höyhenpeite pitää pestä ennen lentoa.

Talitiaisia näkyy melko paljon.

Yksi ikuinen ihmettelyn aihe on etupihalla oleva ontto kelo.

Yhtenä päivänä kylpyaltaalta otettujen kuvien joukossa oli tällainen otos.

Vasta kuvaa katsoessa huomasin linnun toisen jalan roikkuvan noin.

 Viime viikolla pihalla ollessani näin peipposen kulkevan maassa ruokaa etsien. 

Se lensi vain lyhyitä pyrähdyksiä, joten jotenkin sairas sen täytyi olla.

Oravia näkyy päivittäin, mutta eivät ne vielä ole tottuneet meidän pihalla liikkumiseen,
 vaan pakoon mennään.

Ehkä ne talviruokinnan alkaessa oppivat tuntemaan meidät.

Välillä pitää vähän venytelläkin, en vain ehtinyt saada kuvaa siitä vaiheesta,

jossa molemmat etukäpälät olivat ilmassa. 

 Tämä orava oli tulossa juoma-astialle, mutta männyn juurella pitää tarkistaa ympäristö.

Vesiastian olinpaikan nämä nuoret oravatkin ovat oppineet.

Syksyn töitä ja satoa

Syyskuun lopun lähestyessä olemme alkaneet pikku hiljaa valmistautua talven tuloon.

Kesäkukista ja -kasveista luovutaan ja vähäistä satoa korjataan.

Syksyn ohjelmaan kuuluu leipoa ainakin yksi omenapiirakka.

Omenapuita meillä ei ole, joten piirakka-aineet täytyi hakea kaupan hedelmäosastolta.

Kurpitsasta ollaan tänä vuonna omavaraisia.

Reilu viikko sitten pilkoin kasvin varret kompostiin ja keräsin kahden kurpitsan satoni.

Tästä komeasta yksilöstä ja sen kasvatuksesta olen ylpeä, toinen oli pienempi.

Siitä pienemmästä tein kurpitsasalaattia, tämän käyttö on vielä harkinnassa.

Syyskuun sateiden ansiosta tontti on täynnä kaikenlaisia sieniä, niitä nousee
jopa pihamaan kivituhkasta.

Kyllä tontilta syötäviäkin sieniä löytyy.

Mattotelineen alus oli täynnä kantarelleja, joiden kasvamista innolla odotin.

Sitten huomasin, että niitä oli ilmeisesti oravien toimesta nosteltu maasta,
joten minun piti kerätä ne hiukan keskenkasvuisina pois.

Tuli sieltä kuitenkin lautasellinen sieniä.

Tällä viikolla tyhjensin ja pesin kasvihuoneen kalustoineen.

Loput tomaatit keräsin sisälle kypsymään.

Paprikaa en vielä hävittänyt, vaan vein sen ruukkuineen kypsyttämään satonsa lasikuistille.

Nyt on keittiöstä lyhyt matka hakemaan satoa.

Eilen nostimme loput perunat maasta.

Suurin osa sadosta on syöty viime kuukausien aikana, mutta muutaman viikon perunat maasta vielä löytyi.

Lauantaina kylvettiin

Kun näinä yleensä sateisina päivinä aurinko tulee joskus esille, niin linnut ilmestyvät heti kylpemään.

Lauantaina iltapäivällä tuli tällainen hetki.

Laitoin kameran jalustaan pöydälle ja ikuistin kylpijöitä keittiön kolmilasisen ikkunan läpi.

 Kahdella sinitiaisella oli oikein vauhdikas kastautuminen meneillään, peipponen taitaa katsoa mallia. 

 Sekin uskaltautuu kastautumaan.

Tällaiset olivat tunnelmat kylpyhetken jälkeen.

Hetken päästä toinen peipponen ilmestyy altaaseen.

Ensiksi pieni siipien ravistelu.

Sitten lintu pääsee vauhtiin.

Talitiainen ilmestyi altaan reunalle kuin ihmettelemään touhua. 

Sitten ilmestyy sinitiainen yleisöksi.

Iltapäivän aikana pikkuvarpusetkin kävivät varovasti kastautumassa. 

Linnut käyvät myös usein juomassa altailla.

Tässä on nokka juuri noussut vedestä, sen päässä näkyy vesipisara.

Tässä on "nielaisuvaihe", pää takakenoon ja vesi valuu vatsaan.

Menneen kesän viimeisiä kukkia

Päättynyt kesä sateineen oli helppoa aikaa kukkien kasvatuksessa,
ei tarvinnut perennapenkkiäkään kastella kuin muutaman kerran.

Vielä tässä syyskuun puolivälissäkin penkki on rehevän näköinen.

  Loppukesällä kukkivat syysleimut eivät ole tainneet kuivaa päivää nähdäkään.

Kukissa näyttää olevan paljon pieniä elukoita.

Terassin reunalla ruukuissa kasvavat tupakat näyttävät sateen jälkeen tällaisilta.

Marketta on jaksanut kukkia koko kesän.

Täytyy ihmetellä, miten paljon vettä pysyy yhdessä kukassa.

 Kehäkukkien kasvatukseni onnistui hyvin, ne kukkivat runsaasti.

Viime viikolla keräsin siemeniä talteen ja laitoin varret kompostiin.

Sateen jälkeen kukat olivat kauniita vesipisaroineen.

 Yhden kiven vierellä on jo usean vuoden kasvanut orvokki, joka kukkii koko kesän.

En tiedä, mistä se on alkunsa saanut, mutta ilmeisesti suojaisa paikka säilyttää sen vuodesta toiseen.

Ruukussa kasvava tavallinen mansikka uskoo vielä satokauden jatkuvan.

Osa amppeleissa olevista kukista jatkaa kukinta-aikaansa.

Ilmeisesti ravinteiden antamisella on merkitystä.

Erikoisen väriset pelargoniat ovat kukkineet koko kesän.

Nämä eivät ole kasvattaneet mitenkään runsasta lehdistöä, voimat on ilmeisesti mennyt kukkien tuotantoon.

Pidän hyvin paljon isomaksaruohoista.

Harmi vain, kun ne kukkivat niin myöhään, kukintojen aukeamista saa odottaa.

Tämä kuva on otettu tänään, vasta osassa nupuista näkyy väriä.

Oravavieraita

Loppukesästä oravia näkyi tontillamme harvemmin kuin alkukesästä.

Viime päivinä olen nähnyt yhden oravan tekevän talvivarastoja.

Se tulee männynrunkoa alas käpy suussa ja piilottaa sen puun juurelle.  

 Tämä orava taitaa uskoa meidän ruokavarastoihin.

Se tulee lintulaudan ympärillä olevan häkin päälle odottamaan, että antaisimme lautaselle pähkinöitä, joita voi sitten näin tyynesti istuskellen nauttia.

Vatsan tultua täyteen taisi alkaa nukuttaa.

Seuraavien kuvien oravanpoikanen tuli viime viikolla tutkimaan takapihan isoreikäistä pönttöä.
Emme ole ainakaan nähneet, että mikään orava olisi alkukesän jälkeen tuonut poikasiaan pönttöön, mutta jossain vaiheessa nuo risut on käyty sieltä kiskomassa esiin.

Tässä viikonloppuna otettu kuva auringonkukansiemeniä syövästä oravasta, se jaksoi hieman poseeratakin.

Näitä oravakuvia tulee edelleen, kuvattava on kuvaajaa nopeampi.