Tammikuun alkupuolen kylpijöitä ja ruokailijoita

    Meillä on lämpötila pysynyt plussan puolella muutamaa satunnaista pakkaspäivää lukuunottamatta.
Lintujen kylpyallas on edelleen ahkerassa käytössä
Linnut käyvät säännöllisesti juomassa ja välillä joku innostuu kylpemäänkin.
Viime päivinä mustarastaita on useana päivänä käynyt altaassa peseytymässä.

Linnut ovat nykyään hyvin arkoja, epäilemme jonkun haukan liikkuvan lähistöllä.
Seuraavassa kuvassa rastaskin katselee taivaalle kesken kylpyhetkensä.

Alkutalven tonttia on kierrellyt yksi pulupariskunta.
  Seuraavissa kuvissa pariskunnan toinen osapuoli löytää jotain syötävää mansikkamaasta, toinen valvoi tilannetta viereisen varaston katonharjalta.

Hömötiaisesta on tullut jokapäiväinen vieras ruokintapaikalla.
Aluksi se söi pelkästään kuorittuja auringonkukansiemeniä, mutta viime päivinä se on nähty myös talipötköä nokkimassa.

Lintujen joukossa on ikävä kyllä näkynyt muutama avipox-virustautia (linturokko) sairastava talitiainen.
Seuraavat kuvat  on yhdestä yksilöstä, jolla oli yksi patti nokan vieressä ja toinen isompi jalan juuressa.

Viime päivinä olemme joutuneet usean kerran päivässä hätistelemään tämän kissan pois lintujen ruokintakatoksesta.
Yrittää se lintujakin jahdata, mutta varsinainen kiinnostuksen kohde on rastaille tarjolla olevan ruokaseoksen öljyllä kostutetut leipäkuutiot.

Viime jutussani kerroin pienikokoisesta oravasta, joka ilmestyi ruokintapaikalle.
Se käy edelleen muutaman kerran päivässä syömässä kaikkea tarjolla olevaa ruokaa.
Sillä on häntä aina tiiviisti selkää vasten, selänlämmikkeenä.

Maaliskuu alkoi ja talvinen elämä tontilla jatkuu

Maanantain ja tiistain välisenä yönä saimme taas uuden puhtaan valkoisen lumipeitteen, entinen lumi ehtikin sulaa lähes kokonaan.
Kävin tiistain ottamassa muutaman kuvan pehmeästä lumikerroksesta ja jäljistä lumessa.

Orava viettää vielä leppoisaa talviaikaa pöntössä nukkuen.
Välillä täytyy kuitenkin kurkistaa, mitä pihalla tapahtuu.

   Ruokintapaikalla vieraillaan vielä melko ahkerasti.
Haukan kiertely lähettyvillä on kuitenkin tehnyt linnuista tosi arkoja.

Talipötkön syönnissä on monenlaista tapaa ja asentoa.

   Pieni vihervarpunen on keksinyt hyvän tavan syödä auringonkukansiemeniä laudalta, välillä vain pää näkyi kaukalosta.

Ruoan hankinta on onneksi välillä aika epätoivoista.

Tämän kissan olen nähnyt useamman kerran kiipeävän etupihallamme olevaan isoon hopeapajuun, jossa mustarastaat istuskelevat.

  Puu on hyvin tiheäoksainen, joten kissa ei pääse kunnolla oksistossa liikkumaan, mutta linnut vaihtavat helposti paikkaa oksalta oksalle.

Kissa joutui palaamaan kotiin ilman lintupaistia. 

Monenlaisia ruokavieraita näyttää käyvän pihalla.
Aamuisin näkyy usein rusakoiden jälkiä, ne todennäköisesti etsivät linnuilta maahan pudonneita pähkinöitä.
Peuran ja kauriin jälkiä näkyy myös silloin tällöin.

Tänä aamuna ikkunasta kurkistaessani huomasin, että ruokintakatoksen lautanen oli tyhjä, nuoltu puhtaaksi ja tämä penkillä oleva pikkuvarpusten lauta oli kyljellään maassa penkin takana.
Arvasin, että yöllä oli käynyt nelijalkaisia ruokailijoita.
Uutta ruokaa viedessäni näin lumessa melko pieniä jälkiä, joten tällä kertaa kyseessä olivat kauriit.

Kaikille linnuillekaan ruokailu ei ole helppoa.
Kerroin noin kuukausi sitten talitiaisesta, jolla oli pitkä nokan yläosa.
Lintu on vieläkin hengissä, mutta nokka kasvaa pituutta koko ajan.
Linnun ruokaileminen näyttää olevan yhä hankalampaa.
   Se on muutenkin sairaan oloinen, silmän yläpuolella on jokin vaalea patti ja höyhenpeite on hyvin "rähjäinen".
Tämä kuva ei ole kovin hyvä, mutta nokan pituuden tästä kuitenkin näkee.

Aina linnut eivät kuvatessa ole ruokailemassa.
Seuraavien kuvien viherpeippo istui oksalla ruokintapaikan läheisyydessä ja jotain mielenkiintoista seurattavaa sillä oli.
Lieneekö tosi utelias yksilö, kun se hetken kuluttua lensi korkeammalle kelon päähän tähyilemään.

Sään vaihtelua, haukka ja lintujen onnettomuuksia

Loppuviikolla sää oli melkoisen märkää, vettä ja räntää satoi.
Lumikerros on mennyt vauhdilla kasaan, nyt lunta on varmaan vain noin 20 cm.
    Eilenkin oli harmaa sää, mutta oli hienoa kuunnella, kun talitiainen ja mustarastas lauloivat innolla, ne uskovat kevään tuloon.

        Sunnuntaina tontilla kiertäessäni huomasin, että sitä ympäröivän puuaidan alla oli leveä lumeton kaistale, se näytti melkein kesäisen vihreältä.

Talvehtivat kasvitkin pilkistelivät lumipeitteen alta.

Perjantaina isäntä puhdisti kasvihuoneen katolta lumikerroksen, kohta voisi alkaa suunnitella kesän kasvukautta.

Siivosimme myös lintujen ruokintapaikan.
Pelkään näiden suojakelien aikana tautien leviämistä lintujen joukossa.

Olemme huomanneet lintujen käytöksestä, että haukka liikkuu päivittäin lähistöllä.
Olemme nähneetkin sen muutaman kerran lentelemässä.
   Lintujen ruokintapaikka on suojainen, joten siitä ei haukka pääse lintuja nappaamaan.
Pihapiirin talviruokintahan vetää puoleensa paljon lintuja ja ruokaansahan se haukkakin yrittää löytää.

Perjantaina koin todellisen yllätyksen, kun vilkaisin keittiön ikkunasta ulos.
Varpushaukka istui vajaan kolmen metrin päässä ikkunasta salavan rungolla.
Otin kiireesti kameran ja hätäisesti ehdin ottaa muutaman kuvan linnusta.
      Epäilimme että haukka olisi syöksynyt jonkun linnun perässä ruokintapaikkaa kohti ja lento olisi päättynyt puiden ja pensaiden tultua eteen.

Ikkunaan törmäyksiä linnuille on viime aikoina tapahtunut usein.
Haukan vierailut saattavat olla syynä näihin onnettomuuksiin, linnut lähtevät paniikissa pakoon ja ikkuna tulee eteen.

Keskiviikkona kuului taas tömähdys.
Mennessäni tarkistamaan tilannetta makasi sinitiainen siivet levällään yhden ikkunan alla.
Nostin linnun talouspaperin päälle ja laitoin terassin kaiteelle toipumaan.

Lauantaina törmäysvuorossa oli talitiainen.
Menin taas talouspaperi kädessä tarkistamaan ikkunoiden alustoja ja löysin tämän linnun.
Se oli löydettäessä huonommassa kunnossa kuin tuo sinitiainen, jalat eivät pitäneet yhtään.
Aikansa lepäiltyään se lensi läheisen hopeapajun oksalle, josta antoi äänekkään varoituksen toisille linnuille minusta, vaikka oli hetkeä aikaisemmin toipunut kämmeneni sisässä.

Ruokintapaikalla näkee myös monenlaisia vahingoittuneita lintuja.
  Tämä keltasirkku oli menettänyt pyrstönsä ja ilmeisesti vahingoittunut muutenkin, olisikohan tässäkin haukka syyllisenä.
Pari viikkoa se vietti koko valoisan ajan ruokintapaikalla syömässä.
Yhtenä päivänä viime viikolla huomasimme, ettei se enää syönyt, oleili vain paikoillaan.
Seuraavana päivänä ja sen jälkeen lintua ei ole enää näkynyt.

Seuraavan kuvan mustarastaasta otin joulukuun alkupuolella.
Huomasimme, että siltä oli toisesta kyljestä höyhenet pois ja paljas nahka näkyi.
Näytti kuin toinen jalka olisi ollut pois paikoiltaan.

Seuraava kuva samasta linnusta on otettu tammikuun lopulla räntäsateessa.
Lintu on edelleen vakituinen oleskelija ruokintavahvuudessamme.
   Se pääsee lentämään ihan hyvin ja pomppiikin vauhdilla, vaikka tuo toinen jalka sojottaakin sivulle.
Kyljessä on edelleen höyhenetön kohta.

Seuraavien kuvien talitiaisella on nokan yläosa jostain syystä kasvanut pitkäksi.

Tuolla nokalla on varmasti tosi vaikea syödä, tinttihän hakkaa ruokaansa.

Pari vuotta takaperin näimme ruokintapaikalla samanlaisen pitkänokkaisen talitiaisen.