Kauan odotettu lumisade

 Olemme kovasti odotelleet lumisadetta saadaksemme maahan valkoisen kerroksen vähentämään tätä alkutalven pimeyttä.

Eilen illalla lumisade vihdoin saapui, mutta ikävä kyllä se oli vain lyhyt sadekuuro.

Oli pakko mennä illalla ottamaan muutama kuva kuin todistukseksi lumesta.

Norjanangervojen ohuilla oksilla oli kaunis lumipeite, tien asfalttipinnalla lumi suli heti.

Takapihan majakan ympärillä oli sentään puhtaan valkoinen lumikerros.

Tänä aamuna lumisateesta ei ollut enää paljon jäljellä.

Lämpötila oli kuitenkin pakkasen puolella, joten lintujen allas oli jäässä.

Isäntä kävi taltan kanssa rikkomassa jään pintaa ja vei uutta vettä altaaseen.

Minä kävin aamupäivällä tutkimassa mitä eilisestä talvikelistä oli jäljellä.

Pensaissa ei ollut enää lunta, vaan se oli muuttunut jääksi.

Purppuraheisiangervon oksat siementerttuineen riippuivat maata kohti.

Ilmeisesti ne olivat niin märkiä ja painavia.

Mansikkamaat olivat vielä lumen peitossa, vain muutama värikäs lehti näkyi.

Päästessäni kiertelyssäni suojahäkillä varustetun lintulaudan luo, niin huomasin yhden oravan olevan tulossa männyn runkoa alaspäin.

Se oli menossa syömään omenaa, mutta minut nähdessään aloitti tuijotuksen ja hännän vatkauksen.

Jätin oravan syömään omenan loppua ja jatkoin kuvauskierrostani.

Pihan kivikoista oli lumikerros jo sulanut lähes kokonaan.

Perennapenkin taustalla olevan ison kiven päälläkään ei lunta enää paljon ollut, vanhat hevosenkengät ja naulat olívat tulleet esille. 

Oravakuvausta keittiön ikkunasta

Kaksi oravaa on löytänyt etupihan ruokintapaikan tarjoilut, ne vierailevat paikalla päivittäin.

Ruokintapaikka on noin kolmen metrin päässä talon seinästä, keittiön ikkunoiden kohdalla.

Tällä viikolla seurasin, miten oravat näyttivät seuraavan valaistussa keittiössä liikkuvia ihmishahmoja, mutta ei ne näyttäneet ainakaan pelottavan niitä.

Olen kuvannut nämä ruokalijat sisältä ikkunan läpi.

Oravista toinen on turkiltaan vielä melko ruskea.

Ruokailun jälkeen voi kiivetä kelon päähän istuskelemaan.

    Käpytikat ovat hakanneet tämän kelon pään niin auki, että sinne laitettiin istuintaso linnuille ja oraville.

Toinen ruokintapaikalla käyvä orava on turkiltaan jo täysin harmaa.

Tämä yksilö syö usein myös omenaa.

Pähkinät maistuvat myös, mutta loppuviikosta laittamaamme talipötköön ei kumpikaan orava ole vielä koskenut.

Lunta ja pakkasta odotellessa

Meille ei talvi ole vieläkään saapunut, lumeton marraskuu on todella harmaa ja synkkä.
Tähän mennessä vain yhtenä aamuna on maa ollut valkoinen ja muutamana päivänä lämpötila on ollut pakkasen puolella.

Kuvaaminenkin tontilla on jäänyt tosi vähäiseksi, koska valo ei vain riitä.
Viime perjantaina paistoi sentään aurinko, joten tein kameran kanssa kierroksen tontilla.

Happomarjapensaissa on vielä vähän lehtiäkin jäljellä ja marjat uhmaavat joulunpunaisella värillään ympäristön värittömyyttä.

Yhdestä pensaasta löytyi hentoja vaaleanvihreitä lehtiä.

Maata pitkin kasvava peippi jatkaa kasvukauttaan ja tekee uusia lehtiä.

Istutin amppelimansikat maahan talvehtimaan, mansikoita näyttää edelleen kasvavan.

    Muutamina pakkaspäivinä linnut kävivät sisukkaasti tutkimassa jäätynyttä kylpyallasta, tässä viherpeippo.

Heti jäiden sulettua kylpemistä jatkettiin.

Pihalla viihtyi useamman viikon ajan kolme punatulkkua.
Nyt niitä ei ole enää muutamaan päivään näkynyt.

Järripeipot jatkavat oleiluaan ruokintapaikalla, ilmeisesti leuto sää hidastaa niiden muuttomatkalle lähtöä.

Etupihalla on pitkin syksyä vieraillut yksi käpytikkanaaras.
Eilen tikkoja oli yhtä aikaa kaksi, tämä toinen oli uros.

Uskomme kuitenkin, että talvi jossain vaiheessa meillekin saapuu.
Lauantaina ruokintapaikkaa siivotessamme toimme ruokintakatoksenkin jo paikoilleen.
Tässä katoksessa ruokailivat viime talvenakin lähinnä mustarastaat.

Marraskuun alkupuolen lintu- ja oravavieraita

Tontilla viihtyy edelleen parvi pikkuvarpusia.

Alkuviikosta laskin, että niitä oli parikymmentä kerrallaan ruokailemassa etupihalla.

Ne näyttävät tekevän kaiken porukalla, kun yksi keksii jotain, niin muut ovat heti mukana.

Yhtenä päivänä ne alkoivat tutkia etupihalle pystytettyä keloa.

Ikkunasta touhua katsoessa ja kuvatessa ei voinut olla nauramatta lintujen innokkuutta ja kiinnostuksen määrää.

Muutama punatulkku käy päivittäin ruokailemassa etupihalla.
Ne syövät niitä siemenseoksen osia, jotka pikkuvarpuset viskovat laudalta maahan.

Sinitiaisia on ruokintapaikalla vain muutama, talipallot maistuvat niille.

Yksi käpytikka käy myös etupihan lintulaudoilla.
Oli hauska seurata, miten sillä alkuaikana oli vaikeuksia pysyä laudan reunalla, vaikka meillä on vaneriset kehikot lisätasoina lautojen alla.
Nyt tikka on oppinut laudalla oleilun ja ruokailu sujuu hyvin.

Vielä viime sunnuntaina sinitiainen ja talitiainen kylpivät innolla.

Tiistaina oli pakkaspäivä ja altaan vesi oli jäässä, mitä lintujen näytti olevan vaikea uskoa.
Järripeippo liukasteli jäällä ja yritti löytää juomavettä.

Mustarastaskin tutki allasta, mutta vettä ei löytynyt.
Veimme muutaman kerran lämmintä vettä altaaseen, mutta nopeasti sekin jäätyi.
Torstaina oli jo ohut lumikerros maassa, jolloin linnut näyttivät syövän sitä janoonsa.

Viime talvena oravauros majaili isoaukkoisessa pöntössä.
Nyt on ilmeisesti talvaika alkanut, kun olen useampana päivänä nähnyt saman uroksen tähyilevän pöntön suuaukolla.

Seuraavien kuvien oravaa kuvasin keittiön ikkunasta, kun se oli aamulla ruokailemassa etupihan laudalla.
Orava taisi kesken syönnin vähän poseeratakin kuin olisi tiennyt olevansa kuvauksen kohteena.