torstai 27. syyskuuta 2018

Syystöiden aloittelua pihallamme


Syyskuun loppu lähenee ja muutamana aamuna on jo ollut melko viileää.
Pakkasöitä ei täällä meren läheisyydessä ole vielä koettu, joten kesäkukat jatkavat kukintaansa.
Osan kukista olen tosin suosiolla laittanut kompostiin, esimerkiksi petunioiden lehdet homehtuivat ruman näköisiksi.




   Mäntyjen neulasten variseminen ei ole vieläkään päättynyt, joten haravointia ei kannata aloittaa.
Kaikkialla alkaa olla ruskea neulasmatto maan peittona.




Olen aloittanut pikku hiljaa pihalla olevien kesätavaroiden siirtämisen varastoon.
Pienet eläinhahmot ovat lopettanneet kivillä kiipeilyn ja menneet talvilevolle.


   Pihamaalla jo muutaman kesän pesineet muoviset allien kuvatkin on taas pesty ja laitettu varastoon odottamaan uutta pesintäaikaa.


Näistä kivistä riittää hautomista viela moneksi vuodeksi, pesää joudun taas ensi keväänä vähän korjailemaan.


Pihalla on kaksi tällaista itse tehtyä kivikelloa, jotka otan myös talviajaksi sisälle.
   Näiden kellojen kivet olemme aikoinaan keränneet tien vierestä Norjasta sellaisena kesänä, jolloin oli suuri sopulivaellus.
Pelästyin todella paljon, kun kumarruin ottamaan maasta kiviliuskaa ja vieressä sopuli kirskaisi. Olin tullut liian lähelle kiveä, jonka alla se oli piilossa.


Istutan kaikki ruukuissa kasvaneet monivuotiset kasvit talveksi takapihalla olevaan isoon puiseen kukkalaatikkoon.

Koristeellisen näköistä viinisuolaheinää kasvoi useassa ruukussa.
Kaikkien lehtiin tuli vahva home, joten leikkasin ne pois ja laitoin juurakot maahan.
Nyt kasvit aloittivat innolla uusien lehtien teon.



Myös leikatut peippien juurakot tekevät uusia, kauniita vaaleita lehtiä.


Päivänkakkarassakin on pieniä vahvan vihreitä lehtiä kuin keväällä.


Kasvihuoneen olen tyhjentänyt ja siivonnut jo pari viikkoa sitten.
Viimeiset puolikypsinä kerätyt tomaatit ja paprikat kypsyivät hyvin lasiterassilla.

Myös koristekurpitsat alkavat terassilla muuttua vihreistä keltaisiksi.


Yksi syksyn merkki on punarinnan ilmestyminen etupihalle.
Kunnollista kuvaa en tästä vikkelästä menijästä ole vielä saanut.
Tämän sain napattua ikkunan läpi, kun lintu käväisi kylpemässä.


Sateettomina päivinä linnut jatkavat kylpemistä.
Nyt on näkynyt useita peipposia, ilmeisesti ne valmistautuvat muuttomatkalle.
Linnuthan kylpevät häätääkseen syöpäläisiä höyhenpeitteestään, joten lentomatkaan valmistaudutaan peseytyen.




Eilen kotiin tullessani löysin hietikolta peipposen, joka oli ilmeisesti lentänyt päin ikkunaa.
Kovin pahaa iskua se ei varmaan ollut saanut, lintu näytti käsissäni melko pirteältä.



Laitoin sen istumaan puun oksalle.
Seurasin ikkunasta linnun toipumista ja melko pian se oli hävinnyt oksalta.




torstai 20. syyskuuta 2018

Tontilla kasvavaa ja siellä kulkevia

Syksy etenee vauhdilla, olemme jo ohittaneet syyskuun puolivälin.
Puutarhan kasvusto on alkanut muuttaa väriään vihreästä punaisen ja keltaisen sävyiseksi.

Happomarjapensaissa on tosi vähän marjoja viime syksyyn verrattuna.
Näiden marjojen olen nähnyt kelpaavan lähinnä tilhien ja rastaiden ravinnoksi.



Yksi happomarjapensaistamme on ollut tosi huonokasvuinen.
   Nyt katselin, että tässä pensaassa on uusia oksia, joissa on tällaiset kauniit vihreäreunaiset lehdet.


Tonttimme toinen villiviini on saanut lehtiinsä jo syksyn värejä.



Perennapenkin kasveissa vihreät lehdet ovat saaneet erilaisia punertavansävyisiä osia, laikkuja ja pilkkuja.



Kieloista löytyi kuvattavaksi vain kaksi marjaa, nekään eivät olleet vielä täysin punaisia.


Apila kukkii vielä, kukintojen väri on vain näin syksyllä vaaleamman punainen kuin kesällä.


Kuivan kesän jälkeiset sateet ovat saaneet monenlaiset sienet jo nousemaan esille.
Sateisina kesinä tontilta löytyy aina muutaman kastikkeen kantarellit.
Nyt niitä ei ole vielä näkynyt, vaikka olen yrittänyt etsiskellä.






Pieni punainen kärpässienikin löytyi.


Kuivan kesän ansiosta etanoita ja kotiloita ei ole näkynyt.
Kotiloita etsiessäni näin pienen koivun oksalla tällaisen erikoisen näköinen kasvannaisen.


Oravat käyvät edelleen vierailulla tontillamme.
Männyn rungoilla on liikennettä ylös ja alas.
Nälkäisen näköisenä kerjätään auringonkukansiemeniä, jos kuvaaja vaikka heltyisi.




Joka kerta juomaan tullessaan oravat käyvät katsomassa lintulautaa suojaavan häkin katolla olevaa tappia, jos omena olisi laitettu tarjolle.

Seuraavien kuvien orava teki löydön, omena oli taas ilmestynyt.



Pala napattiin suuhun ja se mentiin syömään vähän korkeammalle puun rungolle.




Vesitarjonta kelpaa edelleen niin oraville, linnuille kuin kissallekin.




Tämä kissa kiertelee usein ympäristössä.
Yhtenä päivänä ulos mennessäni huomasin sen makailevan maassa.
Kävin hakemassa kameran ja kuvasin lepäilijää.


Ensiksi kissa kuunteli puhettani nautinnollisesti silmät kiinni makaillen.


   Kaikki aistit olivat kuitenkin valppaina, sillä silmät aukesivat ja korvien asento muuttui heti, kun otin muutaman askeleen lähemmäksi.
Lähempää tuttavuutta ei tehty, sillä kissa luikki vauhdilla pakoon.