sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Pihabongausta tontillamme

Tänä viikonloppuna järjestettiin jokatalvinen Pihabongaus.
Olen osallistunut tapahtumaan lähes alusta alkaen.
Tapahtuman avullahan saadaan tietoa monien lintulajien kannanvaihteluista.

Kävin alkuillasta tekemässä oman ilmoitukseni bongaustuloksistani.
Samalla lueskelin sen hetkisiä tilastoja lintujen kappalemääräisistä yleisyyksistä.
Ilmoitusaika jatkuu 3.2 asti, joten tulokset muuttuvat varmaan vielä lähipäivien aikana.
Tässä muutamia vertailuja omien havaintojeni ja alkuillan valtakunnallisten tulosten välillä.

Ykköstilalla yleisyydessä niin meidän pihalla kuin ilmoitetuissa tuloksissa oli talitiainen.

Toiseksi yleisin lintulaji sekä meillä, että tuloksissa oli sinitiainen.

Valtakunnallisesti kolmatta sijaa piti keltasirkku.
Niitä meidän pihalla ei syksyn jälkeen ole näkynyt, tämä kuva on toissa syksyltä.

Neljäntenä tilastoissa oli pikkuvarpunen.
Pihallamme käy silloin tällöin yksi pikkuvarpunen syömässä, kesällähän niitä oli paljon.
Tämä kuva on alkusyksyltä.

Viidenneksi yleisin valtakunnallisesti oli viherpeippo.
Meillä niitä kävi ruokailemassa alkutalvesta, tämä yksilö on kuvattu marraskuussa.

Meillä päivittäin vierailevat mustarastaat olivat tilastoissa vasta sijalla 14.
Myös jatkuvasti tontilla liikkuvat käpytikat olivat yleisyydessä sijalla16.

Nämä meillä usein nähdyt kesykyyhkyt oli valtakunnan tasolla sijalla 17.

Tässä ruokaileva pieni kuusitiainen on pihamme vakiovieras, tilastoissa se oli sijalla 18.

Kaiken kaikkiaan pihallamme oli bongaustuntini aikana vain vähän lintuja liikkeellä.
Iltapäivällä alkoi lumisade, joten uskon huomenaamulla olevan paljon enemmän
 ruokailijoita kuin tänään.



keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Pakkasia odotellessa

Tammikuuta on jäljellä enää vajaa viikko, eikä meille ole vieläkään talvikelejä tullut.
Päivä on pidentynyt aamusta 24 minuuttia ja illasta jo tunnin ja 2 minuuttia.
Päivien pidentymisen huomaa varsinkin illasta selvästi.

 Vaikka joulukukkien aika on armottomasti ohi, niin amaryllikseni avasi vasta toisen
 vanansa kukat.

Huomaan, että vuosi vuodelta aloitamme aina vain aikaisemmin suunnittelemaan
 kevään pihatöitä.
Viime vuonna suunnitelmia tehtiin helmikuussa, nyt aloitimme jo viime viikonloppuna.

Harjoittelimme myös vähän pihatöiden tekoa.

Keräilin myrskytuulten pudottamia mäntyjen kuivia oksia. 
Kottikärryjen kanssa pystyi hyvin kulkemaan, luntahan ei juuri ole.

Myös terassin katteelta harjattiin enimmät roskat pois.

Pulutkin ovat ilmestyneet tontille.
Tänään tämä pari kulki rinnatusten ympäri etupihaa.

Oravatkin ovat liikkeellä paljon enemmän kuin joulukuussa.
Etupihan kelo on vuodesta toiseen yksi oravien suosikkipaikka.



Pönttöjen katot ovat hyviä istuskelupaikkoja.

Mitä lienee tällä oravalla mielessä, se istui naapuritalon rännissä.

Ruoka taitaa kuitenkin olla oravillekin se tärkein asia.
Naurattaakohan ruoan runsaus vai meidän naamat ikkunassa.


sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tammikuinen viikko

Olemme ohittaneet tammikuun puolivälin ja sää tuntuu melkein keväiseltä.
Pihalla kierrellessäni huomasin voikukkien nousevan kivituhkasta esille vihrein lehdin.

Mustarastaat ovat jo varovaisesti availleet ääntään.
Tämäkin lintu istui aroniasssa ja aloitteli laulua.
Se on ollut tämän alkutalven pihallamme, tuo yksi siipisulka on roikkunut koko ajan.

Tänään kuulin myös talitiaisen laulua.

 Sinitiaisten väritys on vahva ja päälaen sininen lakki on usein komeasti pystyssä.

Tätä kuvaa katsoessani kiinnitin huomiota sinitiaisen otteeseen, talipötkön narun pääkin riittää kiinni pitämiseen.

Orava jatkaa vierailujaan etupihalla.
Nyt löytyi uusi mielenkiintoinen paikka.

Kauralyhteeltä oli helppo siirtyä lintulaudalle ruokailemaan.

Seuraavaksi oli vuorossa kuusen yläoksiin ripustamani jäljellä olevat kuusenkoristeet.
Tämä on varmaankin sama orava, jonka varastelusta kerroin viime jutussani.

Hyvin se löysi nämä viimeiset koristeet.
Nyt se tyytyi vain syömään niitä tässä paikallaan.

Näillä käpälillä ja kynsillä kuusessakin oli helppo roikkua.
Nämä kuvat on otettu torstaina.
Perjantaiaamuna kauppaan lähtiessäni koristeet olivat vielä paikoillaan,
 kotiin tultuani kuusi oli tyhjä.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Orava varkaissa

Etupihallammehan ruokailevat lähinnä linnut, oravat eksyvät sinne harvemmin.
Kuten edellisessä jutussani kerroin, niin sunnuntaina yksi orava ilmestyi
maistelemaan joulukuusemme kookosrasva-pähkinäkoristeita.

Maanantaina saapui jälleen yksi orava, varmaankin sama, kuusen vierelle.

Se pudotti yhden kuusenkoristeen maahan.
Vähän aikaa se söi saalistaan kuusen alla.


Sitten se nappasi koristeen suuhunsa ja lähti kovaa vauhtia pihalta pois.

Seuraavan kerran se pysähtyi saaliineen naapurin aidalle, ilmeisesti laittamaan sitä paremmin suuhunsa.

Ulos mentyämme saimme vielä pari kuvaa oravasta ja saaliista männyn oksalla.
Näiden otoksien jälkeen se kiipesi ylemmäksi ilmeisesti piilottamaan ruokaansa.



Tänään orava ilmestyi taas etupihalle.
Näin viattomalta se näytti saapuessaan.

Orava meni kuusen taakse ja puri yhden koristeen ripustuslangan poikki.

Maahan pudonnut saalis aseteltiin suuhun.
Sitten orava paineli kovaa vauhtia tien toisella puolella olevaan männikköön.

Kului ehkä viisi minuuttia, kun orava ilmestyi taas pihalle.

Nopea kiipeäminen kuuseen.

Kuusenkoristeen naru poikki ja saaliin kanssa männikköön.

Päätin mennä pelastamaan loput koristeet linnuille siirtämällä ne uusiin paikkoihin.
Mennessäni ulos orava oli tulossa taas kuusen luokse.
Minut nähdessään se palasi palasi takaisin tulosuuntaansa, ilmeisesti piilottamaan
 jo saatua saalista.


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Perjantaina räntää, sunnuntaina pakkasta

Tämän viikon myrskyisät tuulet päättyivät perjantaina räntäsateeseen.
Puut ja pensaat olivat kauniin näköisiä paksun, märän lumikerroksen alla.

Paljaat oksat kantoivat mitä erilaisempia vesipisaroita.
Ei voi kuin ihmetellä, miten nuo pisarat pysyivät oksissa.




Mahtaakohan tällaisista silmuista tulla keväällä pensaalle lehdet.

Tänään oli muutama aste pakkasta.
Lintuja oli paljon liikkeellä, ruoan tarve on suurempi, kun ilmat kylmenevät.
Oraviakin liikkui useampi yksilö.

Yksi orava pelästytti meidät, kun istuimme keittiön ikkunan vieressä kahvilla.
Se tuli ikkunan taakse ja yritti kovasti tulla sisälle.
Nopea yritys kuvata se päätyi tällaiseen otokseen, ei tullut päätä kuvaan.

Yksi orava on löytänyt pihalla olevan joulukuusemme.
Kuusessahan on kookosrasvasta ja pähkinöistä tehdyt koristeet.
Maistuvat näköjään lintujen lisäksi myös oraville.

Kahvilla istuessamme katselimme oravan vierailua lintujen laudalla.
Ruokailuasento näytti välillä melko hankalalta.



Hankalista asennoista huolimatta pähkinät taisivat maistua yhtä hyviltä kuin takapihan laudalla, jossa oravat yleensä ruokailevat.


keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Lämmitystä ja puita

Elävä tuli on meille tuttu elementti.
Talviaikaan lämmitämme päivittäin takkaa tai uunia.
Ei se taida suuresti meidän sähkölaskuamme pienentää,
 mutta se vain tuntuu siltä oikealta lämmöltä.

Piipusta tupruava savu on talossamme joka-aamuinen näky.

Puita saa pakkasjaksoilla kantaa lähes joka päivä.

Tämäkin puuvarasto oli vielä viime kuussa ovea myöten täynnä puita,
 nyt pinot madaltuvat vauhdilla.

Toisen puurivin vasemmasta kulmasta löytyi jonkun, varmaankin hiiren, asumus.
Tuonne puiden väliin on jäänyt sopiva kulkuaukko.

Pesä oli tehty tuohenpaloista, kuivuneista puunlehdistä yms.
Tuo valkoinen aines näytti hienoksi silputulta kuitukankaalta.
Ei ole ihme, että jokaisen lumisateen jälkeen näkee kissan tassujen
jälkiä puuvaraston edessä.

Onhan puuvarastoistamme löytynyt pesiä ennenkin.
Mustarastaspari rakensi tämän pesän viereiseen varastoon viime vuoden keväällä.
Pesää ei käytetty, vaan se jäi tällaisena puupinon päälle.