tiistai 31. joulukuuta 2019

Etupihan uusi oravavieras


Jouluviikolla etupihan ruokintapaikalle ilmestyi pienikokoinen orava.
Turkki oli laikukas, se oli vasta osittain muuttunut harmaaksi talviturkiksi.
Nyt orava on vieraillut ruokintapaikalla päivittäin.

Olemme seuranneet ja kuvanneet sen touhuja keittiön ikkunasta.
   Osa kuvista on ikävä kyllä melko harmaasävyisiä, tämä pimeä vuodenaika vaikeuttaa kuvausta.

Ensimmäisellä vierailullaan orava löysi talipötkön, joka näytti maistuvan hyvin.



Rasvaa on syöty innolla, naama on talipötkön murusten peitossa.


Syksyllä keräsimme yhden tammen alta pussillisen terhoja oravia varten.
Laitoimme niitä tarjolle jouluaattona.
Orava löysi terhot ja niitä alettiin piilotella lähistölle talvivarastoiksi.





Orava käy myös ruokintakatoksessa katsomassa, mitä mustarastaille tarjoillaan.
Linnuille syötettävät öljyllä kostutetut leipäkuutiot maistuvat myös oravalle.


Yhtenä päivänä orava löysi ruokintakatoksesta puoliksi syödyn omenan.
Se istui hetken katoksen alla löytämäänsä herkkua syöden.
Sitten omena napattiin suuhun ja vietiin korkealle mäntyyn.
Orava asetteli omenan talteen oksanhaaraan ja jatkoi matkaansa.
Hetken päästä omena putosi maahan.
   Seuraavan kerran paikalle saavuttuaan orava löysi taas saman omenan ja vei sen uudelleen ylös puuhun.


Viikonloppuna orava huomasi talipallotelineen antimet.



Se nosti käpälillään pallonpalan ylös ja alkoi syödä sitä.
Hetken päästä tapahtui sama kuin omenalle, pallo vietiin ylös männynoksalle ja piilotettiin.
Orava kävi hakemassa vielä toisenkin pallonpalan ja vei senkin ylös mäntyyn.




Muutenkin orava on hyvin touhukas.
Jokaisella käynnillään se käy tutkimassa ruokintapaikan vieressä olevan kelon onttoa sisäosaa.
Kelon päässä istuessa voi tarkkailla ympäristön elämää.




Yksi lintujen kesäisistä kylpyaltaista on edelleen paikoillaan, koska janoisia lintuja ja oravia käy siinä juomassa.
Pakkaspäivinä vesi jäätyy, mikä näyttää tälle oravalle olevan tutkimisen ja ihmetyksen aihe.



Meidän tontin väki toivottaa Hyvää Uutta Vuotta!



sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Toipumislaatikon rakentaminen meidän linnuille


Tontillamme liikkuu lintuja kaikkina vuodenaikoina, alkukesällä pesiviä líntuja, loppukesällä linnunpoikasia ja talviaikaan ruokintapaikan vierailijoita.
Lintujen vaarana rakennusten läheisyydessä ovat ikkunat, niihin törmäämisiä tapahtuu muutaman kerran kuukaudessa, poikasaikana useamminkin.

Kuullessani äänen, jota epäilen ikkunaan törmäykseksi käyn tarkistamaan tilanteen.
Usein jonkun ikkunan alta löytyy maassa makaava lintu.
Nostan linnun aina ylös, oion siivet ja laitan "potilaan" jonkun puun tai pensaan oksalle toipumaan.
Useimmiten lintu aikansa toivuttuaan lähtee lentoon.

Viime viikolla kuulin taas kevyen tömähdyksen ja lähdin ulos tutkimaan asiaa.
Löysin kyljellään makaavan sinitiaisen, täysin tajuttomana.
Otin linnun käteeni, se makasi kyljellään kämmenelläni, jalat eivät pitäneet yhtään.
Lämmittelin lintua kämmenieni välissä.
Vähitellen se näytti virkistyvän ja katse alkoi seurata ympäristöä.
Sitten se hylkäsi lepopaikkansa ja lähti lentoon.





Tuota lintua pidellessäni tuli mieleen ohje, jonka sain yhdessä facebook-ryhmässä huhtikuussa, kun jaoin siellä jonkun tällaisen linnun toipumiskuvan.
Tallensin silloin tuon vastauksen, mutta asia unohtui.
Nyt kaivoin tallenteen esille, siinä oli hyvä ohje lintujen ensiavusta.

Vastaaja oli vuosia sitten lukenut jostain seuraavanlaisen pahvilaatikkokonstin:
Laatikko, noin 20x30x20 cm ja kuplamuovia pehmusteeksi (helppo pitää puhtaana).
 Reikiä laatikon yläreunaan, että ilma riittää.
Loukkaantunut lintu laitetaan laatikkoon ja laatikko lämpöiseen paikkaan (kylmällä ilmalla).
 Linnulle puoli tuntia lepoa laatikossa, vaikka sieltä alkaisi kuulua rapinaa.
Sitten laatikon kanssa ulos, jossa linnun voi päästää vapaaksi.

Tuon sinitiaisen myötä päätin tehdä meille tuollaisen toipumislaatikon, mutta eihän siitä mikään pahvilaatikkoversio tullut.
Meillä isäntä on puutyötaitoinen ja -intoinen, joten verstaalla alkoi innokas toipumislaatikon rakentaminen.

Meidän toipumislaatikko rakennettiin vanerista, mitat ovat melko lailla samat kuin tuossa ohjeessa, pituus noin 30 cm leveys noin 20 cm ja korkeus noin 20 cm.


Pitkiin sivuihin tuli rivi ilmareikiä ylös ja alas.


Sitten laatikko liimattiin kasaan.


Laatikkoon tuli saranoilla oleva kansi, jossa on lukitus ja laatikon kantokahva.



Laatikon etuseinä on urissa kulkeva, nostettava ja irrallinen.


Pohjalla on irrallinen lisälevy, jossa on pyyhittävä pehmuste.
Lisäpehmusteeksi voi laittaa kuplamuovia, talouspaperia tms.
Mietin, että munakennon sileä kansiosa voisi olla hyvä toipilaspeti.



Tällaiseltä laatikko näyttää valmiilta.
Yhtään toipilasta ei ole vielä joutunut koekäyttämään laatikkoa.


Olemme viime viikolla myös "sisustaneet" lintujen talviruokintapaikkaa.
Paikkahan on jo aikaisemmin aidattu lehtikomposteiksi myytävillä verkoilla.
Nyt kävimme yhdellä metsänhakkuupaikalla hakemassa mäntyjen latvuksia, jotka pystytimme suojiksi ja istuinpuiksi aitaukseen.



Aitaus estää esimerkiksi uteliaita kissoja pääsemästä liian lähelle ruokintapaikkaa.
Tämä kissa tutki yhtenä aamupäivänä aitausta tarkkaan, mutta sitten se huomasi minut kameroineni keittiön ikkunassa.



Näiden joulukuisten rakentelujen myötä toivotan:

Hyvää Joulua kaikille tonttimme tapahtumien seuraajille!


maanantai 16. joulukuuta 2019

Joulukuun toinen viikko pihallamme


  Viime viikko kului taas ankean sään merkeissä, kova tuulikin jatkui päivästä toiseen.
   Yhtenä päivänä huomasimme, että myrsky oli katkaissut takapihalla olevan kelon latvaosan.
Kuivia oksankappaleita oli ympäriinsä, onneksi mitään ei ollut mennyt rikki latvuksen romahtaessa maahan.



Ihmettelin, mikä vihreä roska oli tarttunut hernepensaan oksistoon.
Lähempi tarkastelu osoitti, että joku köynnös oli kiivennyt pensaan vartta pitkin ja sen vihreät lehdet heiluivat tuulessa.


Talvehtimassa olevat viinisuolaheinätkin kasvattavat uusia vahvanvärisiä lehtiä.


Hauskin kasvilöytö oli yksi yksinäinen kehäkukka, joka oli availemassa nuppuaan.



Etupihan ruokintapaikalle ei kova tuuli juuri osu, joten lintuelämä jatkuu entisellään.

Mustarastaita vierailee ruokintapaikalla 3-5 yksilöä.
Saa nähdä lisääntyykö määrä siinä vaihaassa, kun lumi tulee maahan.


Edes öisin ei ole ollut pakkasta, joten lintujen kylpyaltaan reunalla riittää janoisia kävijöitä.




Pikkuvarpusparvi touhuaa ja tirskuttaa auringon noususta auringon laskuun.
Laskin eilen iltapäivällä, että ruokailemassa oli 19 yksilöä.
Niiden ruokailu jatkuu yhtä sottaisin tavoin kuin viime talvenakin.



Tuo sotkeminen kyllä johtuu suurelta osin siitä, että linnut syövät paikoillaan.
Ne nappaavat siemenen ja kuorivat sen vahvalla nokallaan, jolloin kuoret tippuvat laudan reunalle ja maahan.
Alapuolella olevista kuvista ensimmäisessä lintu valitsee siemenen, toisessa näkyy siemenen kuoret linnun nokan molemmin puolin.



Pikkuvarpuset syövät mieluummin talipalloja, mutta talipötköäkin käydään maistelemassa.


Joutoaikana on hyvä tarkkailla ympäristön tapahtumia.




Yksi pikkuvarpunen seisoskeli pitkään vedessä, mutta taisi olla liian kylmä kylpemiseen.