torstai 30. maaliskuuta 2017

Viime viikon lintuhavaintoja

Tali- ja sinitiaiset ovat omat pesäpönttönsä pihapiiristä jo valinneet ja näyttävät touhuavan innokkaasti pönttöjen ympärillä, vaikka varsinaista pesänrakennusta ei vielä näytetä harrastavan.

Pikkuvarpusetkin kävivät tutustumassa yhteen pönttöön.
Se ei tainnut olla tarpeeksi hyvä, ainakaan paria ei ole sen jälkeen pöntöllä näkynyt.



Keväistä lempeä näyttää olevan liikkeellä.
Pulupari kuherteli aidalla keskiviikkona, me seurasimme sitä keittiön ikkunasta.




Aikansa kuherreltuaan ne siirtyivät männyn oksalle istumaan.

Puukiipijäkin näyttäytyy männyn rungolla silloin tällöin.

Näin sivulta päin linnun huomaakin. 

Takaa päin se sulautuu rungolle ja on lähes huomaamaton.

Mustarastaat liikuskelevat vielä pihapiirissä.
Laulua kuuluu kyllä lähistöltä useammastakin suunnasta.

Käpytikatkin vierailevat vielä tontilla.
Yksi naaras löytyi kuolleena pihalta, oli ilmeisesti lentänyt päin verstaan ikkunaa.

Etupihan kelo oli yhtenä päivänä saanut tämän näköisen koristeen.
 Se oli ilmeisesti pätkä narua, joka on aseteltu kelon koloon.
Naru on todennäköisesti peräisin talipötköstä, kai siinä oli ollut vähän rasvan makua jäljellä.

Lauantaiaamuna oli tontille ilmestynyt useita peipposia.
Yksi tömähti päin ikkunaa.

Kävin nostamasta sen maasta.
Tässä jalat ovat vielä täysin toimimattomat. 

Laitoin linnun taas toipumaan alppiruusun oksalle.
Seurasin ikkunasta sen virkoamista.
Ensiksi lintu on ihan paikallaan, sitten alkoi pää pyöriä.
Aikansa oksalla levättyään se lähti lentoon.


sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Oravien liikkeitä viikon varrelta

 Pähkinöitä on vielä tarjolla, ja ne maistuvat.
Oravillakin on omat tapansa.
Osa ruokailijoista istuu aina laudan vasemmalla puolella, toiset täällä oikealla.

Häkistä on mukava kurkistella ympäristöä ruokailun aikana.

Joskus pähkinöitä noustaan nauttimaan myös häkin katolle.
Asento näyttää hankalalta, häntä on kauniin pöyheä.

Oravat ovat tällä hetkellä tosi tuuheaturkkisia ja hännät ovat komeita.

Männynrunkojen lisäksi oravat käyttävät aidan päälilautaa kulkemiseensa.

Tässä tuon äskeisen kuvan oravan käpälät tarkennettuna.
Kyllä noiden kynsien avulla puun rungoilla pysytään.

Tuntuu, että oravat huomaavat monia asioita kulkureittiensä varrella.
Tämä yksilö näyttäisi ihmettelevän lumen alta esiin tullutta metallista perhosta. 



Ilmeisesti perhonen todettiin vaarattomaksi ja ennenkin nähdyksi.

Tämä orava jäi tuijottamaan minua, kun tulin ulos puun lähellä olevasta pihavarastosta.
Nenä näyttää siltä, että otetaan vainua minun suunnalta.


tiistai 21. maaliskuuta 2017

Tontin touhuja

Sunnuntaiaamuna oli taas pakkasta ja ohut lumikerros maassa.
Onneksi aurinko paistoi kauniisti, sillä olimme suunnitelleet käyttää iltapäivän puutarhan kevättöihin.

Tasan kello kaksitoista aloitimme.
Terassin kesäkello on otettu esille ja laitettu seinälle.

Kalustot laitettiin torstaina paikoilleen terassille.
Nyt vain odotellaan sen verran lämpimämpiä päiviä, että voisi juoda ensimmäiset päiväkahvit ulkona.

  Myös polkupyörät on nostettu varastosta ulos odottamaan pyöräilykauden avausta.
  Emme pyöräile ollenkaan talviaikaan, mutta keväästä syksyyn pyörät on kovassa käytössä.

Yksi kevään merkki pihallamme on veneen laitto vesillelaskukuntoon.

Aloitin sunnuntaina pensaiden leikkauksen.
Happomarjapensaat olivat ensimmäiseksi vuorossa.



Pulupariskunta ei oikein pitänyt minun oleskelusta etupihalla.
Ne kiertelivät puiden ja pensaiden alustoilla etsimässä sinne pudonneita pähkinöitä ja muita herkkuja.

Olemme päättäneet lähipäivinä siivota lintujen ruokintapaikan ja lopettaa ruokinnan.

Mustarastaat syövät vielä innolla talipötkön loppua.
Tällä uroksella on erikoinen vaalea höyhenkaulus.
Talvella tätä yksilöä ei ole näkynyt, se ilmestyi ruokintapaikalle viime viikolla.

Punarinta on ollut nyt päivittäin etupihalla.
Se on vikkelä liikkeissään, tämän kuvan onnistuin kuitenkin keittiön ikkunasta perjantaina  nappaamaan.

Sinitiainen lensi eilen päin ikkunaa.
Lintu makasi siivet levällään ikkunan alla.
Laitoin sen alppiruusun oksalle toipumaan törmäyksestä.
Aikansa näin nuokuttuaan pää alkoi pyöriä tutkien ympäristöä.
Hetken päästä se lähti hyppimään oksalta oksalle ja viimein lähti lentoon.


perjantai 17. maaliskuuta 2017

Lintujen keväistä elämää

Ulkona kuulee jo paljon linnunlaulua, tosin äänessä ovat lähinnä tiaiset ja mustarastaat.
Eilen näimme ensimmäisen peipposen ja punarintakin on liikkunut etupihalla.

Harakat ilmestyvät näin keväisin tontille.
Nytkin pihapiirissä liikkuu harakkapari.
Ne ovat hyvin arkoja, joten kuvaaminen on vaikeaa.
Tämä yksilö sentään istuskeli rauhallisesti aronian oksalla.

 Kirjoitin jossain vaiheessa, että käpytikka rummuttaa lähistöllä ahkerasti.
Ei se rummutus turhaa ollut, sillä nyt lennellään kaksittain.

Välillä on hyvä pysähtyä etupihan kelon päähän tähystelemään.

Tämä kuva ei varmaan tähän keväthuumaan liity.
Tällä mustarastaalla huomattiin joku naru nokassa.
Kuvaa suurentamalla se näyttäisi kumilenkiltä, missä lienee kaivellut,
kun nokkakin on tuon näköinen.

Mieheni rakensi alkuviikosta varastoon uusia linnunpönttöjä.
Yksi niistä laitettiin keskelle salavaa, kun olemme huomanneet,
miten suosittu etupihan hopeapajun keskellä oleva pönttö on.

Ei mennyt kymmentä minuuttiakaan ripustuksesta, kun sinitiainen tuli tutkimaan pönttöä.

Sisälle kurkittiin.

Hetken päästä tuli talitiainen ihmettelemään pönttöä.

Taas kurkisteltiin sisälle.

Katto tarkastettiin.

Sinitiainen saapui uudestaan pöntölle, nyt ilmeisesti tarkastettiin rakenteet. 

Todennäköisesti pönttö todettiin hyväksi.

Sisälle pönttöön oli laitettu kuivaa lastua täytteeksi.
Sinitiainen alkoi tyhjentää sitä.

Meidän laittamat pehmikkeet eivät siis kelvanneet.

Näyttäisi siltä, että sinitiaiset ottivat pöntön omakseen, ainakin varoitusäänet kuuluivat,
 kun olimme eilen leikkaamassa pensaita pöntön lähellä.


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Linnunpönttöjen puhdistusta ja variksen touhuja

    Sunnuntaiaamuna oli tallin katolla oleva tuuliviiri saanut ohuen kuuran reunoilleen.
Valoa vasten näkyi hämähäkinseittejäkin.

Sään harmaudesta huolimatta lähdimme linnunpönttöjen puhdistukseen,
kun olimme niin suunnitelleet.
Tontilla on kahdeksan tiaisen pönttöä ja kaksi varpusen pönttöä.
 Lisäksi on kaksi isoreikäistä pönttöä, joita tikat ja oravat käyttävät.



Tämän pöntön ympärillä sinitiaispariskunta on lennellyt jo jonkin aikaa,
 eli ovat varanneet sen.
Kun menimme pönttöä tarkastamaan alkoi sinitiaisen varoitusääni kuulua.
Pöntön sisukset olivat puhtaat ja kuivat, joten emme uskaltaneet sitä tyhjentää
 linnun vahtiessa touhuamme lähioksalla.

Katselin taas samaa asiaa, jota kummastelen joka kevät.
Pesäaineksissa oli nytkin paljon koirankarvaa, vaikka lähitaloissa ei koiria ole.

Viime keskiviikkona meillä oli tuore lumikerros maassa.
Ikkunasta katsellessani aloin ihmetellä, mikä eläin möyrii etupihan lumessa.

Sitten sieltä nousi pää esiin, varishan se oli.

Lintu nousi kaivamansa montun reunalle arvioimaan työnsä tuloksia.

Takaisin montun pohjalle kaivamaan.

Hetken kuluttua varis poistui arvokkaasti astellen kaivannolta.

Pysähtyminen uuteen paikkaan.

Alkoi uusi kaivaminen.

Muutaman minuutin päästä työ oli varmaan suoritettu loppuun,
koska lintu nousi aidalle ja asteli rauhallisesti pois.

Kävin seuraavana päivänä katsomassa, mitä maahan oli kaivettu.
Lumi kaivannon ympärillä oli silloin jo vähän sulanut. 
Ensimmäinen monttu oli noin 35-40 cm halkaisijaltaan ja nurmikkoon asti kaivettu.