keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Meidän tontin pihabongaustuloksia


Viime viikonloppuna oli vuoden 2020 BirdLife Suomen järjestämä Pihabongaus-tapahtuma.
Keskiviikkoillan tietojen mukaan osallistujamäärä oli 19389 henkeä ja tarkkailtujen pihojen määrä oli 12963.
Tuloksia Birdlifen sivuille voi kirjata perjantaihin asti, joten nuo osallistujamäärät tulevat varmaan vielä nousemaan.

Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin 15. kerran.
Me olemme osallistuneet bongaukseen melkein alusta asti, seuraammehan pihamme lintujen elämää muutenkin säännöllisesti.
Olemme osallistuneet myös alkukesäisin järjestettävään Pönttöbongaukseen.

Tässä jutussa kerron meidän pihan laskentatuloksia ja vertaan niitä BirdLifen sivuilta poimittuihin valtakunnallisiin tuloksiin.

 Laskennan mukaan yleisin lintulaji Suomessa kappalemääräisesti oli talitiainen, joka oli myös meidän pihan ykköslintu.




Tilastojen mukaan toiseksi yleisin lintu Suomessa oli sinitiainen.
Meidän tontilla on tänä talvena ollut aikaisempia vuosia vähemmän sinitiaisia, ne jäivät sijalle neljä.




Meillä toiseksi runsaslukuisin lintu oli pikkuvarpunen, valtakunnallisesti se oli sijalla kolme.




Tonttimme linnuista kolmanneksi yleisimmäksi tuli mustarastas, laskennassa kuusi yksilöä.
Tilastossa se oli sijalla 14, talvisinhan niitä lienee lähinnä täällä Etelä-Suomessa.



 Käpytikka, varis ja kesykyyhky olivat tasaväkisiä, niitä näyttäytyi laskentatunnin aikana kaksi yksilöä kutakin.
Tilastoissa käpytikka oli 16. sijalla, varis sijalla 11 ja kesykyyhky sijalla 19.






Muutama peipponen on edelleen liikuskellut ruokintapaikan ympäristössä.
Laskenta-aikana yksi yksilö etsi toisten lintujen tiputtamia siemeniä hietikolta.
Tilastoissa peipponen oli sijalla 32.


Ensimmäisen kuvan räkättirastastaan kuvasin viime viikolla.
  Laskentatunnin aikana niitä ei meidän pihalla näkynyt, valtakunnallisissa tuloksissa se oli 18. yleisin lintu.


keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Puutarha vihertää, oravat ja kissa ruokailevat


Tammikuu jatkuu edelleen uskomattoman lämpimänä ja tuulisena.
Vesisadetta on saatu myös runsaasti, puutarha on todella märkä.

Kiertelin maanantaina kuvaamassa tontilta löytyvää vihreyttä.
Ensimmäinen kuva on takapihalta, männikön laidalta.
Auringon paisteessa pieni hento kasvusto näytti oikein hyvinvoivalta.

Perennapenkissä maksaruohot työntävät uusia alkuja valoa kohti.


Sireenissä on isot, vihreät silmut.



Talon päädyssä on maata pitkin kasvava, köynnöstävä pensas.
Nimeä sille en tiedä, se on saanut ilmeisesti alkunsa jostain lintujen kuljettamasta siemenestä.
Pensaan oksat kiipeilevät lähistön hernepensaisiin ja oksissa olevat lehtien alut ovat jo isoja.




Viinisuolaheinä sinnittelee säiden mukana.
Ensimmäinen kuva on otettu 6.1, toinen 10.1, jolloin kasvin lehdet olivat jäässä.
Eilen kasvi oli taas sula.



Sain ennen joulua kukkakorin, jossa oli hyasintti.
Astmaatikkona en kestä kasvin tuoksua, joten poistin kukan korista, laitoin sen ruukkuun ja vein ulkoterassille.
 Hyvin kukka on kestänyt muutaman pakkaspäivänkin ja on jatkanut kukintaansa kohta neljä viikkoa.


Pieni orava jatkaa vierailujaan ja varsinkin talipötkö maistuu edelleen.
Minusta tämä orava vaikuttaa jotenkin reppanalta, turkkikin on vieläkin hyvin laikukas.



Eilen kaupoilta tullessani huomasin ruokintakatoksessa yhden oravan syömässä.
Kävin hakemassa sisältä kameran ja kuvasin ruokailijaa noin metrin päästä.
Orava vilkaisi aina välillä minua, mutta taisin näyttää vaarattomalta, koska ruokailu jatkui.



Takapihalla omenaa syömässä oli tasaisen harmaan talviturkin omistava oravayksilö.



Sunnuntaina olimme kiertelemässä rannoilla kameroiden kanssa.
  Autolla pihaan tullessamme satuin näkemään, että joku orava kurkisteli toisen isoaukkoisen, ns. oravapöntön suuaukolta.
Menin kiireesti kameroineni katsomaan, mitä siellä tapahtuu.
Orava ehti tulla pöntöstä ulos ja istui sen katolla.
Tunnistin sen etupihalla ruokailemassa käyväksi pikkuoravaksi.


Orava sulloi käpälillään jotain tavaraa suuhunsa.
Sitten se laskeutui alas maahan ja lähti juoksemaan toista pönttöä kohti, kiipesi puuhun ja meni nyytteineen siihen toiseen pönttöön sisään.
Päättelimme, että se haki kuivia pesänlämmikkeitä toisesta pöntöstä ja vei ne toiseen.
Kuvia katsoessani totesin oravan suussa olevan nyytin sisältävän sammalta, jotain kangassilppua jne.
Maassahan sammaleet ovat niin märkiä, ettei niistä peitoksi ole.


Eilen huomasimme taas kissan syömässä rastaille pilkottua öljyllä kostutettua leipää.
Hätistimme taas tämän ruokailijan pois.


Hyvää rasvainen leipä taisi olla, ainakin suupieliä puhdistettiin antaumuksella.


Kissa yritti hetken päästä tulla uudestaan, mutta huomasi minut keittiön ikkunassa.
Tämän näköisenä minua tuijotettiin ruokintapaikan suoja-aidan takaa.



tiistai 7. tammikuuta 2020

Tammikuun alkupuolen kylpijöitä ja ruokailijoita


    Meillä on lämpötila pysynyt plussan puolella muutamaa satunnaista pakkaspäivää lukuunottamatta.
Lintujen kylpyallas on edelleen ahkerassa käytössä
Linnut käyvät säännöllisesti juomassa ja välillä joku innostuu kylpemäänkin.
Viime päivinä mustarastaita on useana päivänä käynyt altaassa peseytymässä.



Linnut ovat nykyään hyvin arkoja, epäilemme jonkun haukan liikkuvan lähistöllä.
Seuraavassa kuvassa rastaskin katselee taivaalle kesken kylpyhetkensä.



Alkutalven tonttia on kierrellyt yksi pulupariskunta.
  Seuraavissa kuvissa pariskunnan toinen osapuoli löytää jotain syötävää mansikkamaasta, toinen valvoi tilannetta viereisen varaston katonharjalta.



Hömötiaisesta on tullut jokapäiväinen vieras ruokintapaikalla.
Aluksi se söi pelkästään kuorittuja auringonkukansiemeniä, mutta viime päivinä se on nähty myös talipötköä nokkimassa.



Lintujen joukossa on ikävä kyllä näkynyt muutama avipox-virustautia (linturokko) sairastava talitiainen.
Seuraavat kuvat  on yhdestä yksilöstä, jolla oli yksi patti nokan vieressä ja toinen isompi jalan juuressa.




Viime päivinä olemme joutuneet usean kerran päivässä hätistelemään tämän kissan pois lintujen ruokintakatoksesta.
Yrittää se lintujakin jahdata, mutta varsinainen kiinnostuksen kohde on rastaille tarjolla olevan ruokaseoksen öljyllä kostutetut leipäkuutiot.




Viime jutussani kerroin pienikokoisesta oravasta, joka ilmestyi ruokintapaikalle.
Se käy edelleen muutaman kerran päivässä syömässä kaikkea tarjolla olevaa ruokaa.
Sillä on häntä aina tiiviisti selkää vasten, selänlämmikkeenä.