maanantai 28. syyskuuta 2015

Pihan valaiseminen

 Nyt olemme taas siinä vaiheessa vuotta, että on pakko tottua aikaisin pimeneviin iltoihin.
Aina ei ole edes tätä täysikuuta valaisemassa.


Mieheni rakensi keväällä majakan koristamaan ja valaisemaan takapihaa.


Lisäksi olemme jokasyksyiseen tapaan laitelleet lisävaloja puille ja pensaille.

Etupihan hopeapajun juurella on monena syksynä ollut valo.
Varsinkin lehtien ollessa vielä paikoillaan puu on komean näköinen valaistuna.

Kokeilimme myös happomarjapensaiden valaisua.
Matalalta tulevan valon kanssa pensaat olivat kauniita.

Takapihalla on myös yksi pihavalo.
Se valaisee salavaa, vajan valkoinen seinä antaa lisätehoa valolle.

Tämä lamppu on kultasateen alla.


lauantai 26. syyskuuta 2015

Aurinkoisen päivän elämää

Perjantaina oli kaunis aurinkoinen syyspäivä.
Tontin pienet eläimetkin ilmeisesti havahtuivat auringon lämpöön.


Aamulla huomasin isokokoisen hepokatin etupihan maksaruohon kukassa.
Se oli varmaan 8 cm pitkä.
Se viihtyi useita tunteja paikallaan, joten innostuin taas naaman lähempään tutkiskeluun.


Amiraaliperhosia oli liikkeellä vielä useita yksilöitä.

 Perhosten siipien musta väri näytti jotenkin kuluneelta ja hankautuneelta.

 Tällainen nopealiikkeinen perhonen lenteli kukissa.

Kimalaisiakin näkyi maksaruohossa.
Ihmettelimme tämän yksilön suurta kokoa, se oli melkein puolta suurempi kuin lajitoverit.

Tällainenkin mönkijä nähtiin tänään.
En tiedä mikä tämä on, mutta tätä katsellessa mietin, etten kesän aikana nähnyt yhtään leppäkerttua.

Iltapäivällä harrastettiin kylpemistä etupihan altaassa.
Tässä sinitiaisen näyte siitä, miten veden saa lentämään.

Kylpemisen aikana linnulla oli nokka auki ja se piti pientä ääntelyä.

Tässä vastapestyt vatsahöyhenet koko komeudessaan.

Myös talitiainen kävi kylpemässä.
Kastautuminen aloitettiin naamasta.


Talitiaisen kylpytavat olivat rauhallisemmat kuin sinitiaisella.



maanantai 21. syyskuuta 2015

Sunnuntaista maanantaihin

Näin syksyllä sää vaihtelee päivittäin.
Tänään olemme saaneet vettä rankkoina kuuroina.
Eilen sen sijaan oli kaunis syksyinen sunnuntai, aurinko paistoi ja lauantain kova
tuulikin oli tyyntynyt.

Käytimme eilisen päivän puiden kärräykseen sisälle puuvajaan.

Ahkeralla työllä pino väheni vähitellen.
Illalla puiden alla olleet kuormalavatkin oli nosteltu pois ja jäljet siivottu.

Silloin tämä puuvaja oli aivan täynnä.


Sunnuntaina näimme kaksi kurkiauraa matkalla etelään.


Peipposet eivät ole vielä lähteneet muuttomatkalle, niitä on tontilla paljon.

Tali- ja sinitiaiset näyttävät jo asettuneen pihapiiriin valmiiksi talvea varten.


Osa kesäkukista on vielä ihan hyvinvoivan näköisiä.
Onneksi meillä Hangossa ei ole vielä pelkoa yöpakkasista.



lauantai 19. syyskuuta 2015

Punarintojen syyskylpy

Viime sunnuntaina etupihalle ilmestyi punarinta.
Se vietti alkuviikon koivuangervon alla ja teki sieltä nopeita pyrähdyksiä ympäristöön.

Keskiviikkona angervon vieressä olevalla lintujen kylpyaltaalla alkoi mielenkiintoinen esitys.
Ehdin juuri ottaa kameran esille ja ikuistaa sarjan kuvia, joista osan haluan laittaa tähän.
Kuvat eivät ole hyvälaatuisia, kun ne on otettu kiireessä ja ikkunan läpi.
Tapahtumasarja oli kuitenkin mielestämme upea.

  Punarinta istuskeli kylpyaltaan reunalla sen näköisenä kuin suunnittelisi kylpemistä.

Kylpemisen se aloittikin, ensiksi rauhallisesti kahlailemalla.

Tässä on jo täysi meno päällä.
Nokka ja rinnan punaväri näkyvät kohti taivasta.

Yhtä äkkiä altaaseen ilmestyi toinen punarinta.


Viimeksi tullut lintukin alkoi kylpeä.
Hetken kuluttua altaan reunalle lensi kolmas punarinta.

   Vasemmanpuoleinen ensiksi tullut lintu tuntui näyttävän toisille sukelluksen mallia.


Kaikki kolme jatkoivat yhteistä kylpyhetkeä.


Kylvettyään ne lähtivät yhtä aikaa lentoon.
Sen jälkeen pihalla ei ole näkynyt yhtään punarintaa.
Tämä kylpyhetken jälkeen taidettiin lähteä muuttomatkalle etelään.


torstai 17. syyskuuta 2015

Kasvihuoneen siirto ja muita syksyisiä harrastuksia

Tänä kesänä heinäkuussa aurinko paistoi tavallista vähemmän.
Auringonvalon vähyyden huomasi kasvihuoneessa ja sen kasveissa.
Aloimme tutkia löytyisikö kasvihuoneelle uutta paikkaa ja sellaisen löysimmekin.
Tällä viikolla oli sitten ohjelmassa sen siirto.

Ensiksi kasvihuone piti tyhjentää kasveista ja kalusteista.
Sitten pesin sen.

Uuteen paikkaan piti tasoittaa pohja kasvihuonetta varten.

Sitten kannoimme kasvihuoneen uuteen paikkaan.
Se oli kevyt kantaa, mutta varmaan sitä tehdessämme näytimme lähinnä huvittavilta.
Nyt kasvihuone on uudella paikallaan, odottamassa kevättä ja uuden kasvukauden alkua.

 Emme pelkästään yritä kasvattaa ruokaa, vaan harrastamme ruoan hankintaa muillakin tavoilla.

Miehelläni oli loppuviikosta muutama verkko meressä.
Kalasaalis oli ihan hyvä, yhdeksän siikaa ja kymmenkunta silakkaa.

Marjastus on myös mieleinen ja mielekäs harrastus.
Kävin sunnuntaina poimimassa puolukoita, joita näyttää tänä vuonna olevan paljon.

Meillä on lasikuistilla näin komeasti kukkiva tulilatva.
Se on tavallisin kukka, joita ostan pitkin talvea kotiin.
Olen jo useana keväänä nostanut kukintansa päättäneen tulilatvan kuistille.
Kukka aloittaa uuden kasvun ja nuppujen teon.
Tässä vaiheessa syksyä siinä on vahva lehtiväri ja runsas kukinta. 


tiistai 15. syyskuuta 2015

Syyskuun puoliväli

Joka päivä tontilla liikkuessa huomaa, että olemme ikävä kyllä menossa kohti talvea.
On taas vaikea tottua lyheneviin päiviin ja iltojen nopeaan pimenemiseen.

Sunnuntaina huomasin punarinnan istuskelevan aronian oksalla.
Se oli mielestäni selvä syksyn merkki.
Pihaamme ilmestyy joka syksy muutama punarinta.
Yksi yksilö oli ruokintapaikalla koko viime talven.
Loppukeväästä se hävisi, ilmeisesti paremmalle pesintäpaikalle.

Tällaisiakin komeita syksyn merkkejä näkee.



Kimalaiset ovat edelleen maksaruohoissa.
Ne eivät enää juuri pysty lentämään, ne vain kömpivät hiljaa eteenpäin.
Yöksikään ne eivät enää lennä kukista pois.
Sateen tultua huomasin, että ne menivät kukintojen alle suojaan.




Peipposten kylpyintoon viileä sää ei ole vielä vaikuttanut.
Tämäkin kylpijä on kuvattu tänään keittiön ikkunasta.



Yksi oravakin puhdistautui pöntön katolla, tässä on häntä käsittelyssä.
Notkea ruuminrakenne näyttää olevan eduksi tässä puhdistautumisessa.


Oravilla tuntuu olevan tontillamme meneillään jonkinlainen reviiritaistelu.
Yhtenä päivänä seurasimme, kun orava ajoi toista takaa.
Ne menivät peräkkäin vauhdilla männystä toiseen.
Yhtä äkkiä ne putosivat yhtenä kieppinä alas varmaan viiden metrin korkeudesta.
Onneksi puun alla oli pehmeä sammalikko, josta kumpikin lähti eri suuntiin, kiipeämään männyn runkoja ylöspäin.

Tämä kuva on siitä häviölle jääneestä oravasta.
Ilmeisesti se kuitenkin loukkasi itsensä, ainakin se oli pitkään paikallaan puun rungolla.
Ilmekin on mielestäni surkea.