keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Satoa kasvihuoneesta ja kukintaa puutarhassa


Kesäkuun alkupuoli oli kolea, nyt on pari viikkoa ollut helteistä ja sateetonta.
Nyt odottelemme hartaasti sateita helpottamaan jokailtaista kastelu-urakkaa.

Alkukuun viileämpien öiden aikaan oli taimien lehdistöissä kasvihuoneessa kosteus tiivistynyt pisaroiksi.
Kävin yhtenä aamuna kuvaamassa koristeellisia kasvustoja.




Nyt tomaatintaimet ovat täynnä kukkia.
Satoa on tiedossa, tosin siitä päästään nauttimaan vasta elokuun puolella.


Myös pieniä raakileita on sekä pensastomaatissa, että tavallisissakin tomaateissa.




Kurkuissakin on runsaasti kauniita keltaisia kukkia.


Ensimmäiset kasvihuonekurkut alkavat olla syötävissä, samoin avomaankurkut.
Noissa ensimmäisissä kurkuissa on ongelmana se, että ne kasvavat alhaalla, joten pitää yrittää nostella ja käännellä niitä pois mullan päältä.




Myös paprikassa on runsaasti kukkia ja jokunen paprikanalkukin on jo kasvamassa.



Kasvatan tilliä, persiljaa ja salaattia pitkissä parvekeruukuissa.
Yksi erä tilliä on jo pakastettu, ensimmäinen persiljasatokin alkaa myös olla kerättävissä.


Itse kasvatettua salaattia olemme syöneet jo useamman viikon.


Uudet erät persilja-, tilli- ja salaattikylvöksiä on jo noussut pintaan.




Mansikkamaalta joutuu satoa vielä odottelemaan.
Kukinta on ohi, marjoja tulee ilmeisesti melko vähän.
   Raakileet näyttävät myös pienikokoisilta, vaikka niitä on yritetty kastellakin ahkerasti tämän kuivan ajanjakson aikanakin.




Karviaisissakin näyttäisi raakileita olevan vähemmän kuin viime vuonna.



Herneenversot kiipeävät kehikkoa pitkin ylöspäin, mutta yhtään kukkaa ei vielä näy.


Perennapenkissä kukintavuorossa ovat olleet iirikset.
Penkissä on enimmäkseen kuunliljoja ja töyhtöangervoja, joten noiden iiriksien vahva väri erottui hyvin vihreyden keskeltä.


Kultasade avasi kukkansa ennen juhannusta ja puun ympärillä pörräsi kimalaisparvi.
Nyt kukinnat ovat lähes kuihtuneet ja kimalaiset siirtyivät alppiruusujen kukintoihin.


Sireenien kukintakin on takanapäin, kukkia meidän sireeneissä oli melko vähän.


Tänä vuonna juhannusruusu onnistui avaamaan kukkansa juuri juhannukseksi.


Koivuangervon avattua kukkansa sinne ilmestyi heti muutama kuoriainen.


Tänä vuonna on ainakin meillä näkynyt harvinaisen paljon leppäkerttuja.
Usein kesän aikana näkee vain muutaman.
Ensimmäisen kuvan kerttupari on vuorikaunokin nupulla, valkea "jauho" on mäntyjen siitepölyä.
Kaksi seuraavaa leppäkerttua on norjanangervon lehdillä.
Niitä pensaita tutkiessa saattoi nähdä useita kerttuja kerrallaan.





sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Pönttöbongausta ja pesintäajan lintuja tontilla


Viime viikonloppuna, 6-7.6 järjestettiin tämän kesän BirdLife Suomen pönttöbongaustapahtuma.
Tänään päättyy bongaustulosten ilmoitusaika.
Tämänhetkisten tietojen mukaan Suomen yleisin pönttöpesijä on kirjosieppo.
Seuraavina listalla on sinitiainen toisena ja talitiainen kolmantena.
Koko ajan yleistyvä pesijä, pikkuvarpunen on neljäs ja kottarainen viides.

Hangosta pönttöbongaukseen osallistujia näytti tilastojen mukaan olevan kolme.
Minä olen osallistunut jo useana vuonna tähän tapahtumaan, joten nuo tuloksetkin aina kiinnostavat.
Meidän pihalla on kahdeksan pikkulintujen pönttöä, joista viidessä pesittiin.



Kahdessa pöntössä pesi talitiainen.
    Molemmissa pöntöissä oli tuolloin bongauspäivänä vielä poikaset ruokittavana, nyt ne ovat lähteneet lentoon.
Haudonta- ja ruokinta-aikanakin emolinnut kävivät välillä juomassa ja kylpemässä.



Toinen talitiaisten käyttämä pönttö on kasvihuoneen vierellä.
Muutamaa päivää ennen poikasten varsinaista lähtöpäivää yksi poikasista oli lähtenyt pöntöstä ennen aikojaan ja huusi viereisen aronian alaoksalla.
Otin poikasesta muutaman kuvan ja poistuin kasvihuoneelta toivoen emon löytävän karkulaisen.



Tänä kesänä sinitiaisten pesintä pihallamme oli tosi hankalaa.
Yksi pari varasi hopeapajussa olevan pöntön jo aikaisin keväällä.
Kirjosieppojen saavuttua ne valitsivat samaisen pöntön ja häätivät sinitiaiset pois.
Myös pihan toisella laidalla olevan pöntön varanneet sinitiaiset jättivät pesinnän jostain syystä kesken.
Lopputuloksena vain yhdessä pöntössä sinitiaisten pesintä onnistui.



Kirjosiepot pesivät kahdessa pöntössä, molemmissa on vasta haudontavaihe meneillään.
Urokset istuvat pöntön läheisyydessä valvomassa ympäristön liikkeitä.

Tässä muutama kuva kirjosieppouroksista ja -naaraista ennen haudonnan aloittamista.
Silloin oli vielä aikaa istuskella ja kylpeä.





Kylpemistä kirjosiepot kyllä harrastavat innolla koko kesän.
Nyt kylpyhetket ovat vain lyhyitä pyrähdyksiä.
Poikasten kuoriuduttua ja ruokinnan alettua kylpemään ehdítään usein vasta illalla.



Tänäkään vuonna toiveeni pikkuvarpusten pesinnästä tontillamme ei toteutunut.
Keväällä ne kyllä touhusivat innolla yhden pöntön edessä jonkin aikaa, mutta sitten ne hävisivät.



Jossain lähellä ne kuitenkin pesivät.
Yhtenä aamuna kauppaan lähtiessäni oven edessä, kivituhkan päällä oli tällainen pallo.
Se oli aivan pieni, melkein pyrstötön pikkuvarpusen poikanen.
Nostin sen talouspaperin avulla toipumislaatikkoon.
Ajattelin sen hietikolla olevan suora saalis jollekin kissalle tms.
Lintu oli kuitenkin kuollut laatikkoon, joten pelastusyritykseni epäonnistui.



Tähän aikaan tontilla liikkuu paljon muitakin lintuja täällä pesivien yksilöiden lisäksi.
Moni lintulajihan saattaa pesiä lähistöllä, me näemme niitä vain esimerkiksi juomassa.

Tavallista varpusta näkee nykyään enää harvoin.
Tämä yksilö oli tullut takapihan kylpyaltaalle juomaan.


Peippopariskunta pesii jossain aivan lähellä, niitä näkee liikkeellä melkein päivittäin.


Vihervarpuset ovat viihtyneet tontilla talvesta asti.
Mahdollisista pesinnöistä emme ole nähneet mitään merkkejä.



Mustarastaspari pesi myös jossain lähistöllä.
Muutaman viikon tontiltamme etsittiin ahkerasti syötävää vietäviksi poikasille.
Katselimme usein, kuinka emolintu kävi itse syömässä oraville laitettua omenaa.
Näkyi selvästi, että lintu oli nälissään.
Varmaan kaikki löydetyt madot yms. meni poikasten suihin ja emolintu yritti tyydyttää nälkänsä omenalla.



Räkättirastaat kävivät myös poikasaikaan matojahdissa pihanurmikoilla.
Viime viikolla poikaset olivat lentoharjoituksissa tontin takana olevalla metsäkaistaleella.
Nyt ne on ilmeisesti viety jo kauemmaksi.
Kylpyaltailla käytiin poikasten ruokinta-aikanakin juomassa ja peseytymässä.



Sepelkyyhkyt olivat alkukesän vieraita takapihallamme.
Viimeksi näin neljä lintua yhtä aikaa, olisikohan pari saanut kaksi poikasta.
Nyt ei näitäkään lintuja ole enää näkynyt.



Käpytikkauros huutelee takapihan puissa.
Toinenkin tikka siellä on, mutta en ole onnistunut näkemään onko se poikanen vai naaras.



Tämän kesän ehkä ei niin toivottuja vierailijoita pihallamme on ollut muutama naakka.
Ne näyttävät pöyhivän kasvimaallakin, ruokaahan nekin tietenkin etsivät.


Eilen ulkona kahvilla istuskellessamme lähistölle lensi pikkukäpylintu-uros.
Lintu oli sen verran kaukana, että hyvää kuvaa siitä en saanut, mutta linnulle tyypillinen ristinokka kuitenkin tässäkin kuvassa näkyy.
Lintu oli ilmeisesti tulossa juomaan, mutta huomasi meidän oleilun lähistöllä.