Kesäkuun alku tontilla

Olemme siirtyneet keväästä kesään, tosin täällä meren äärellä ei varsinaisia helteitä ole vielä koettu.
Sadettakin on saatu sopivasti.
Kastelua ei juuri ole tarvinnut tehdä ja siihen käytettävää sadevettä on tynnyreissä riittänyt.

Touko-kesäkuun vaihde on aina oikein valkoisten kukkien aikaa.
Tuntuu, että kukinnat alkavat yhtä aikaa ja yhtä äkkiä, ikävä kyllä ovat myös lyhytaikaisia.

Aronia oli ensimmäinen, joka aukaisi kukkansa.

Jasmike kukki myös samaan aikaan.
Siihen aukeaa kukat ennenkuin lehdetkään ovat kunnolla tulleet esille.

Meillä on tontilla kahdeksan norjanangervoa.
Ne aukaisivat kukkansa hieman eri aikoina, kasvupaikan aurinkoisuus vaikuttaa.

Saarnivaahterassa on tällaiset tertut, en tiedä voiko noita kukinnoiksi sanoa.

Tontilla kasvaa pienellä alalla mustikkaa, sillä on myös kukinta-aika meneillään.

Kaivoin keväällä muutaman lemmikin juurakon maasta ja istutin ruukkuihin.
Ne ovat kukkineet pitkään ja runsaasti, ilmeisesti hyvä multa ja säännöllinen kastelu vaikuttavat.

Perennapenkin alkukesän väripilkku on unikoiden kukinta.
On hauska seurata kukkanupun aukeamista isoksi kukaksi.

Menneen kevään aikana on puhuttu ja kirjoitettu paljon pörriäisistä ja hyönteishotelleista.

Meidän ensimmäinen hotelli perustettiin kesällä 2016.
Se on laatikko, jossa on viisi lokeroa, täytteenä käpyjä, kuivaa heinää ja olkia, sammalta jne.
Etuseinänä on reiällinen metallilevy ja lokeroihin pääsee käsiksi avattavan takaseinän kautta.
Tällä viikolla avasimme sen rakentamisen jälkeen ensimmäisen kerran.

Poistin vanhoja täytteitä ja lisäsin uusia.
Nyt hotelli on entisellä paikallaan varaston seinällä odottamassa uusia asukkaita.

Isäntä sahasi kuivuneesta salavan rungosta kiekkoja ja porasi niihin reikiä.
Siitä rakentui uusi hotelli, joka laitettiin puuvaraston päätyyn.

Alkukesä on eläinten suhteenkin vilkasta aikaa.
Lintuja on paljon, pesintäaikahan on täydessä käynnissä.
Isompia eläimiäkin näkee liikkeellä.

Naapuruston kissat kiertävät tontilla silloin tällöin.

Seuraavan kuvan kissan piilopaikka on meidän terassin alla.
  Tämän kuvan otin, kun se kurkisteli varovasti piilostaan, johon se oli mennyt toisen kissan ajettua sitä takaa.

Rusakko käy välillä ruokailemassa etupihan nurmikolla.
Nämä kuvat on otettu yhtenä aamuna keittiön ikkunasta.

Oravanpoikasia on edelleen isoaukkoisissa pöntöissä.
Eilen seurasimme, että toiseen pönttöön meni kaksi poikasta, toisesta kurkki yksi pää.
Poikaset kuulevat hyvin, kun pihalla liikutaan.
Eilenillallakin kotiin tullessani molempien pönttöjen aukolle ilmestyi oravannaama tarkistamaan, kuka pihalla liikkuu.

Kiipeilyä oravanpoikaset harrastavat, männynrungoilla mennään ylös ja alas.

Aikuisia oravia näkee eniten juomassa, käpyateriat taitaa olla kuivia.

Tämän oravan liikkeitä seurasin pihatöissä ollessani.
Ensiksi se kävi juomassa, sitten se suunnisti suoraan yhden kauempana olevan männyn juurelle, kaivoi hetken sammalikkoa ja alkoi syödä jotain löytämäänsä herkkua.
Olen aina seurannut huvittuneena oravien intoa piilottaa ruokaa maastoon.
Olen ajatellut, etteivät ne voi muistaa ruokavarastojensa paikkoja.
Tämä yksilö ainakin osoitti, että varastot muistetaan.

Kolme seuraavaa kuvaa on yhdestä aikuisesta uroksesta.

Aloin kuvata sitä, kun se istui vesiastian vieressä kivellä kuin pohtien jotakin.