Joulukuun alkupuolen harmautta tontillamme

Joulukuun alku on ollut sään puolesta samanlaista harmaata synkkyyttä kuin marraskuukin, vain muutama aurinkoisempi päivä on eksynyt joukkoon.

Lumipeitettäkään emme ole vielä saaneet.

Lintujen elämää tontilla tulee seurattua päivittäin.

Mustarastaat ilmestyvät pihapuihin odottamaan ruokatarjoilua jo ennen auringon nousua.

Etupihan iso tiheäoksainen hopeapaju on niiden suosikkipaikka.

Yhtenä aamuna laskin siinä 12 rastasta.

Vajaa viikko takaperin laitoimme ruokintapaikalle katoksen, jossa on tarjolla öljyllä kostutettua leipä-omena-rusina-siemenseosta lähinnä rastaita varten.

Oli uskomatonta nähdä miten nopeasti linnut menivät katokseen ruokaa hakemaan.

Tuli ihan mieleen, että oliko joukossa viime talvena ruokailuun tottuneita lintuja.

Rastaiden on vain vaikea ruokailla sovinnollisesti yhdessä, usein ensiksi ehtinyt ajaa muut katoksesta pois.

Käpytikkakin käy usein nappaamassa katoksen lautaselta leipäkuution ja menee syömään sitä viereiseen keloon.

Lintulautojen kanssa samaan jalkaan laitettiin talipötköteline ja pötkö paikoilleen.

Talipötkö maistuu erittäin hyvin sinitiaisille, talitiaiset eivät ole yhtä innokkaita rasvan syöjiä.

Vakituisiin ruokailijoihin kuuluvat kolme kuusitiaista käyvät myös talipötköä nokkimassa.

Aluksi mustarastaita ei rasvatarjoilu kiinostanut, mutta viime päivinä muutama on oleillut rasvapötköllä.

Käpytikalle rasvatarjoilu maistuu hyvin.

Seuraavat kuvat, kuten kaikki muutkin jutun lintukuvat olen ottanut keittiön ikkunasta.

Tikka ilmeisesti huomasi liikkeeni ikkunan takana ja alkoi kaula pitkällä tuijottaa ikkunan suuntaan.

Sen verran on lämpötila käynyt pakkasen puolella, että lintujen kylpyaltaan vesi välillä jäätyy.

Tiistaina ruokintapaikkaa siivotessani kaadoin altaaseen jään päälle vähän vettä.

Pian sinitiainen meni altaaseen ja kahlaili siellä edestakaisin ja saipa se pikkuvarpusenkin yleisökseen.

Vettä jään päällä oli juuri linnun jalkojen verran.

Oravat jatkavat vierailujaan takapihalla.

Päivittäin näkee kaksi oravaa menevän yhdessä edestakaisin puiden rungoilla.

Usein ne käyvät myös yhdessä ruokailemassa, toinen syö häkin katolla omenaa, toinen häkissä olevalla laudalla pähkinöitä.

Seuraavien kuvien oravan kuvasin lauantain harmaudessa, kun kiersin tontilla katsomassa löytyisikö mitään kuvattavaa.

Orava oli juuri tulossa männyn runkoa alaspäin, kun se huomasin minut.

Se alkoi pitää kovaa "räksytystä" minulle, mutta laskeutui kuitenkin ruokailemaan.

Vielä ei kesä ole kokonaan hävinnyt, yksi pelargonia kukkii edelleen kylmällä lasikuistilla.

Lintujen talviruokintapaikat ja niiden ruokailijoita

  Lintujen talviruokinta aloitettiin pienimuotoisesti lokakuun lopulla ja sitä on lisätty vähitellen ilmojen viilentymisen myötä.

Ongelmana näin loppusyksyisin on ainaiset vesisateet, ruoat kastuvat ja lautoja joutuu tyhjentämään ja puhdistamaan jatkuvasti.

Vieläkään laudoille ei uskalla laittaa kuin parin päivän ruoka-annoksia kerrallaan.

Kuvasin tähän juttuun ruokintapaikkojamme ja viime aikojen vierailijoita.

Lintukuvat ovat etupihan ruokintapaikalta ja ne on otettu sisältä ikkunan läpi.

Etupihalla on kolme lintulautaa, yhdessä on pähkinöitä, toisessa kuorittua auringonkukansiementä ja kolmannessa siemensekoitusta.

Myöhemmin samaan jalkaan tuon alemman omenan paikalle tulee talipötköteline ja -pötkö.

Viereisessä puussa on tarjolla talipalloja ja omenaa.

Tähän etupihan ruokintapaikkaan tulee vielä viimevuotiseen tapaan ruokintakatos, jossa on tarjolla öljyllä kostutettua leipä-siemen-rusinaseosta, joka on erityisesti rastaille mieleistä ruokaa.

Takapihalla on lauta, jossa on tarjolla kuorittua auringonkukansiementä.

Samassa jalassa on myös paikka talipötkölle, se näkyy osittain kuvassa vasemmalla.

Takapihan toinen lauta on suojahäkillä varustettu ja siinä on tarjolla pähkinöitä.

Tämä on erityisesti oravien suosima ruokailupaikka.

Lautojen ympärillä on rautakaupoissa myytäviä lehtikomposteja.

Verkko-osista on helppo rakentaa sopivan kokoinen aitaus.

Tässä etupihan aitauksessa on nyt viisi verkko-osaa, mutta ruokintakatoksen tuonnin aikaan sitä joudutaan suurentamaan.

Aitaus estää kissojen pääsyn ruokailijoita yllättämään, myöskään täällä kiertelevä kesykyyhkyparvi pysyy loitolla.

Aitaverkko ei pikkulintuja häiritse, päinvastoin se on suosittu istumapaikka.

Seuraavissa kuvissa on kaksi viherpeippoa, ruokailemaan menossa.

Talitiaiset ovat yleisimpiä ruokavieraita, niille maistuvat erityisesti pähkinät ja talipallot.

Myös sinitiaiset nokkivat talipalloja ja niille maistuu myös omena, jota talitiaiset eivät juuri syö.

Viime talvena ruokinnassa oli kymmenkunta pikkuvarpusta, nyt niitä on näkynyt vain satunnaisesti.

Ne ovat myös mieltyneet talipalloihin.

Niitä varten varattua siemenseoslautaa ne eivät ole vielä "löytäneet".

Punatulkut eivät kuulu talvisin meidän ruokavieraisiin.

Niitä näkee vain satunnaisesti loppusyksystä.

Viime viikolla ruokintapaikalle ilmestyi kolme punatulkkua.

Ne söivät jonkin aikaa auringonkukansiemeniä ja sitten lensivät pois.

Mustarastaat ovat jo vuosikausia olleet meidän vakituisia talvien ruokavieraita.

Nytkin niitä näkyy olevan kymmenkunta.

Toistaiseksi ne ovat syöneet talipalloja, omenaa ja auringonkukansiemeniä.

Leipäseosta olen niille tehnyt vasta kahtena pakkasaamuna.

Kun seuraavien kuvien mustarastas ilmestyi ensimmäisen kerran ruokintapaikalle luulimme, että sen päälle oli tippunut jostain valkeaa maalia.

Tarkemmin kuvista tutkiessamme totesimme, että sillä olikin niskassa yksittäisiä valkoisia höyheniä.

Lintujen lisäksi oravat ovat päivittäisiä vieraita ruokintapaikoilla.

Niille maistuu kaikki tarjolla oleva ruoka.

Jokaisella käyntikerralla myös jano sammutetaan.

Marraskuun alkupäivien elämää tontillamme

Marraskuun alku on ollut leuto, talven tulosta ei ole näkynyt mitään merkkejä.

Jatkuvasti vähenevään päivän valoisan ajan määrään on edelleen vaikea tottua, joka vuosi se on yhtä vaikeaa.

Puu ja pensaat alkavat olla lehdettömiä.

Vaahterankaan oksilla ei enää lehtiä ole, mutta puun juurella niitä on paksu keltainen, kahiseva kerros.

Talviaikaan linnut käyttävät pesäpönttöjä yöpymiseen, joten meille on tullut tavaksi katsoa ennen pakkasten tuloa missä kunnossa pöntöt ovat.

Oli melkoinen yllätys löytää kahdesta pöntöstä hylätty sinitiaisen pesä, toisessa oli kahdeksan munaa, toisessa yksitoista.

Huomasimme kyllä kesällä, että sinitiaisten pesinnät eivät onnistuneet, niiden pieniä poikasia ei pihapiirissä näkynyt.

Ehkä nämä linnut aloittivat pesinnän liian aikaisin ja kylmät säät saattoivat vaikuttaa tähän pesien hylkäämiseen.

 

Oravat viihtyvät yhä enenemässä määrin pihapiirissä.

Niillä alkaa ruskea kesäturkki vaihtua harmaaksi talviturkiksi, tuuheita häntiä ja isoja korvatupsuja näkyy myös.

Kylpemistä jatketaan edelleen.

Mustarastaita näkee kylpyaltaissa päivittäin.

Perjantaina yllätyin ikkunasta ulos vilkaistessani.

Kylpyaltaassa oli kaksi kesykyyhkyä.

Ne kylpivät rinnakkain pitkään ja hartaasti.

Näiden kylpijöiden jälkeen allas oli sellaisessa kunnossa, että se oli pestävä ja laitettava puhdas vesi seuraaville käyttäjille.

Juomaveden saanti on edelleen tärkeää tontilla liikkuville eläimille.

Tämä on keittiön ikkunan edessä oleva kylpyallas, joten sen elämää tulee seurattua niin ruokaa laittaessa kuin ruokaillessakin.

Altaalla käy juomassa myös kissoja, tässä yksi naapurin kissa.

Ensimmäisessä kuvassa se katseli rauhassa viereiseen puuhun, toisessa kuvassa on kissan ilme, kun se huomasi linnun puun oksalla.

Lintujen ruokintapaikalla käy väkeä, vaikka leutojen säiden johdosta ruokaa on saatavilla vielä myös luonnosta.

Viikko takaperin kaksi järripeippoa ilmestyi ruokintapaikalle.

Aluksi ne olivat hyvin arkoja, mutta löysivät nopeasti lintulaudalla olevat kuoritut auringonkukansiemenet.

Mustarastaat ovat edelleen mieltyneet omenatarjoiluun.

Käpytikkoja ei omenatarjoilu kiinnosta, vaan ne ovat keskittyneet talipallojen hakkaamiseen.

Etupihan vartiointi toimii.

Menneiden talvien tapaan oravat ovat aloittaneet istuskelun kelon päässä.