maanantai 31. heinäkuuta 2017

Heinäkuun lopun lintuhavaintoja


Lintuja liikkuu pihalla jonkin verran, tuntuu kuitenkin, että osa poikueista on viety kauemmaksi pihapiiristä.
Olemme myös ihmetelleet, että yhtään uutta poikuetta ei pöntöissä tunnu olevan.
Liekö syynä se, että kylmän sään johdosta ensimmäiset poikueet kuoriutuivat tavallista myöhemmin.

Talitiaisia näkee ympäri vuoden.
Ilmeisesti talviruokinnassa olleet yksilöt myös pesivät pihapiirissä.

Kyllä linnunpoikasiakin vielä näkyy.
Niillä on kovasti asiaa emoilleen, nokat ovat auki.



Nostimme etupihan kylpyaltaan vähän korkeammalle, jotta kylpijöitä pystyisi paremmin kuvaamaan keittiön ikkunasta.
Altaan alle rakennettiin vanhasta laudasta penkki.
Aluksi se pelotti lintuja ja allasta etsittiin entiseltä paikaltaan, takana olevan kiven päältä.

Muutaman päivän päästä altaalla oli entinen meno.





Pikkuvarpusen poikuekin tuli kylpyaltaalle.

Näyttäisi siltä, että osa poikasista on uskaltautunut veteen, osa on kuivia.

Viime viikolla on kuulunut käpytikan poikasen huutelua takapihalta.
Perjantaina se vieraili myös etupihan kylpyaltaalla juomassa.



Takapihallamme on pystyyn kuollut mänty, joka on jo pari vuotta ollut käpytikkojen suosiossa.
Otimme sen yläosasta kuvan, josta näkee, että sitä on todella hakattu.
Siitä on hyvä tuon poikasen jatkaa.


keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Oravakuvia viime viikolta


Lämpiminä päivinä istuskelemme usein päiväkahvilla puutarhassa.
Molemmilla on tietenkin kamerat mukana ja aina jokunen orava tai lintu kuvataankin.
Tässä kuvia takapihalta kahvittelupaikkamme läheltä.

Oraville annetaan usein vähän pähkinöitä, joihin ne suhtautuvat eri tavoin.

Tämä orava istui nauttimaan tarjottuja herkkuja.

Alempien kuvien orava keräsi posket täyteen pähkinöitä ja meni piilottamaan ne läheisen männyn juurelle.




Sitten se tuli hakemaan uusia pähkinöitä, jotka vietiin vähän kauemmaksi männyn taakse.

Sitten piti ilmeisesti tarkkailla, ettei kukaan huomannut kätkemistä.

  Olen jättänyt oravia varten myös huonoja mansikoita, joita löytyy satoa kerätessä.

Mansikat kuljetetaan vauhdilla männyn yläoksistoon, niitä ei syödä maassa.

Luja ote herkusta, se näyttää maistuvan.

Turkin huolto tehdään myös yläoksilla.



Puhdistautumisen jälkeen pitää vähän levätä.
 
 Lopuksi voi tarkkailla ympäristön tapahtumia.
Tällä oravalla on hieno seisomapaikka, kuivat oksantyngät.

Innokkaalle kuvaajalle voi käydä myös näin.
Oli tarkoitus ottaa vauhdikas oravakuva.


sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Loppuviikon urakka ja muutakin tontilta

Teimme maaliskuussa polttopuita, jotka pinottiin katokseen kuivumaan.
Torstain ja perjantain käytimme puiden kärräämiseen varastoon.

Katoksessa oli puita neljässä rivissä, joten siirrettävää riitti.
Työnjako oli selvä, toinen kärräsi ja toinen latoi varastoon.

Varasto tuli ovea myöten täyteen.
Näillä puilla lämmitetään talvella 2018-2019.

Perjantaina iltapäivällä katos oli tyhjä ja illalla se oli jo purettu.

Työnteosta huolimatta ei niin kiire ole, ettei ehtisi katselemaan ja tutkimaan tontin
 kasveja ja eläimiä.

Tällä hetkellä kukkii tällainen puu, jonka nimeä en tiedä.
Meillä sitä sanotaan postipuuksi.
Nimi tulee ajalta, jolloin meillä oli kissoja, puu oli silloin matala alku.
Pihalla kulkeneet vieraat poikakissat "merkkasivat" sen kulkiessaan.
Kun meidän poikakissa tuli ulos se meni ensimmäiseksi haistelemaan viestit
ja teki oman "merkkauksensa".
Nämä viestit olivat ilmeisesti niin vahvoja, ettei puu juuri silloin kasvanut,
joten se toimi lähinnä kissojen postilaatikkona.

Valkoinen ruusu on myös aloittanut kukintansa.
Vuodesta toiseen ihmettelen tuota nupuissa olevien ötököiden määrää.

Ruusunkukkien sisälläkin on vierailijoita.

Tällainen kutojakin löytyi yhdestä pensaasta.


Yllätin taas tämän kissan kyttäämästä lintuja takapihaltamme.
Minut nähdessään se lähti luikkimaan pakoon, kurkisti vielä pensaan takaa,
 etten tule perässä.



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Satoa kasvihuoneesta ja mansikkamaalta

Kasvihuoneesta alkaa pikku hiljaa saada satoa, vaikka tuntuu, että tänä
kesänä on auringonpaisteisia ja lämpimiä päiviä ollut tavallista vähemmän.
Ensimmäiset erät tilliä ja persiljaa olen jo pakastanut tulevaa talvea varten.

Tomaatin raakileita on runsaasti, mutta kypsymistä saa vielä odotella.

 Pihvitomaateilla on suuria terttuja, laskin että tässäkin oli yhdeksän tomaattia.

 Tavalliset tomaatit ovat suurelta osin vielä pienikokoisia. 

Yläoksien tertut ovat vielä näin alkuvaiheessa.

Kurkkusatoa on jo päästy maistelemaan. 

Avomaankurkkuja on syöty kymmenkunta ja lisää on kasvamassa.

Kasvihuonekurkkuja on saatu neljä.
Maultaan ne olivat tosi hyviä.

Paprikan taimia on vain yksi.
Tänä vuonna siinä on ongelmana kirvat, joita olen yrittänyt häätää vesisuihkulla,
 mutta aina uusia ilmestyy esiin.


Suurimmat paprikoista ovat kooltaan ehkä puolet kaupan paprikoiden koosta,
eikä punaisesta väristä ole vielä tietoakaan.


Kauniita pieniä paprikan kukkia on vielä paljon.

Salaatin kasvatus ei tänä vuonna ole onnistunut.
En tiedä olivatko siemenet huonoja, vai mikä on syynä.

Salaattiruukusta on noussut jo kaksi tällaista sientä,
itse salaatti on vain parin sentin korkuista.

Kyllä kaikessa kasvatuksessa tulee yllätyksiä eteen.
Ihmettelin yhtenä päivänä mitä reikiä karviaisissa oli.
Sisältä näkyi jotain mustaa, tarkemmin tutkien sieltä löytyi tällainen asukas.

Mansikkasatoahan sai tänä kesänä odotella tavallista pidempään,
mutta nyt ne kypsyvät oikein vauhdilla.


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Linnunpoikasia

Lintupoikueet viihtyvät hyvin tonttimme pensaikoissa, joissa lienee myös
runsaasti ruokaa saatavilla.
Poikasten kuvaaminen ei ole helppoa, aina on lähistöllä aikuisia lintuja,
jotka hyvin herkästi antavat varoitusäänen ja poikaset lentävät piiloon.

Keräsin tähän muutamia otoksia linnuista heinäkuun alkupuolelta. 


Nämä kuvat pikkuvarpusen poikasista on otettu alkuillasta kahdeksan aikaan,
joten poikasia taitaa jo väsymys painaa.



  Näitä kuvia katsellessa voisi kuvitella, että poikaset saavat elämänoppia emoltaan.


Vedessä kaikki linnunpoikaset tuntuvat viihtyvän.


Tämä vihervarpusen poikanen istuskeli pitkään kylpyaltaan reunalla tutkien veden pintaa.


Joskus voi sattua näinkin.
Poikanen on löytänyt auringonkukansiemenen, jonka syöminen olikin vaikeaa.

Tämä on ainoa mustarastaan poikanen, jonka olen nähnyt,
vaikka uroksen laulusta päätellen pesä oli jossain lähellä.


Vesi kiinnostaa myös talitiaisen poikasia.

 
Sinitiaisen poikaset ovat varmaan innokkaimpia kylpijöitä.

 Tämä kuva on otettu keittiön ikkunan läpi etupihan altaasta.
Se ei ole onnistunut otos, mutta kuvastaa elämää kylpypaikalla.
Sinitiaisen poikaset tulevat yleensä 5-10 linnun parvena altaalle ja läheisiin pensaisiin.