torstai 30. heinäkuuta 2015

Oravien kuvaaminen

Otamme paljon kuvia pihallamme.
Yksi suosituin kuvauskohde on oravat.
Ne ovat helppoja kuvattavia esimerkiksi lintuihin verrattuna.
Oravat ovat rohkeampia, ovat pitempään paikallaan ja joskus tuntuu, että ne ihan poseeraavat.
Tällä hetkellä oravia käy tontillamme paljon, osa on varmaan keväisiä poikasia.
Nämä kuvat on otettu heinäkuun aikana.

Osa oravista on tällaisia, joilla ei ole tupsuja korvissa lainkaan.

Sitten on näitä tupsukorvaisia yksilöitä.
Tässä erikoinen ruokailuasento, männyn rungolla pää alaspäin.

Uusia oravanpoikasiakin on tiedossa, sillä ainakin tämä naaras imettää.

Tämä oksantynkä on suosituin tarkkailupaikka.
Tämän männyn juurella on oravien vesiastia ja lintulauta. 

Männyn runkoa pitkin tullaan alas juomaan ja katsomaan olisimmeko heltyneet laittamaan jotain syötävää tarjolle.

Oravillahan on oma vesiastia, jossa käy vähän väliä joku juomassa.


Lintujen kylpyallas kiinnostaa myös juomapaikkana, juomatyylejä on erilaisia.


Kaikki tontilla oleva pitää tutkia, tässä tarkastusvuorossa vanhat lankut.

Jos ruokaa ei ole tarjolla ja olemme lähistöllä, niin voi tulla vaikka tämän pensaan oksille kerjuulle.

Tämä kuva on otettu tänään.
Orava miettii uskaltaisiko tulla hakemaan kädessäni olevasta mukista pähkinöitä.
Se kävi ensin tarkastamassa lintulaudan, joka oli tyhjä.
Lintulaudalta tarttui jonkun linnun höyhen suuhun.


tiistai 28. heinäkuuta 2015

Linnunpoikasia oksilla ja altaassa

Tontilla lentää ja tirskuttaa edelleen paljon linnunpoikasia.
Varpusen ja pikkuvarpusen poikasia on liikkunut jo pitkään puiden oksilla ja pensaissa.
Eilen ja tänään on joukon jatkona ollut sini- ja talitiaisen poikasia.
Olisikohan tiaisilla jo toiset poikueet.

Sanon tätä takapihan hentoa aroniaa lintupuuksi, sillä välillä sen hennoilla oksilla istuu poikasia vieri vieressä.


Ilmeisesti lähekkäin on turvallista olla.



Tänään kaksi varpusen poikasta innostui kylpemään.
Aluksi vain toinen lintu kastautui toisen seuratessa vieressä.


Lopulta toinenkin poikanen uskaltautui veteen.

Tässä lopputulos, lieneekö ollut mukava kokemus.


Sinitiaisen poikanen tuntui myös totuttelevan kylpemiseen.



lauantai 25. heinäkuuta 2015

Tämän ajan kukkijoita

Vähäisestä auringonpaisteesta ja koleasta kesästä huolimatta pihalla on riittänyt kukkivia perennoja ja pensaita koko ajan.


Tällä viikolla keisarinkruunut avasivat ensimmäiset kukkansa.
Kukat ja niiden nuput näyttävät komeilta, lehdet sen sijaan liljakukot ovat syöneet lähes kokonaan.


Päivänkakkaroiden kukat ovat kestäneet kauniina tosi pitkään.

Kuunliljat ovat tänä kesänä saaneet tarpeeksi vettä, joten lehtiä on paljon ja ne ovat suuria.

Niiden kukat ovat vielä nupuilla.

Osalla kuunliljoista kukkavarret ovat tosi pitkiä.
Kukathan ovat melko vaatimattomman näköisiä itse kasviin verrattuna.

Jotkut kukkavarret ovat aukaisseet alimmat kukkansa.

Perennapenkin reunassa oleva kivikkokasvikin yrittää sisukkaasti päästä näkyviin kuunliljojen välistä. 


Töyhtöangervot ovat myös parhaillaan kukkimassa.


Keijuangervot kukkivat isoin hempeän värisin kukkatertuin.

Kimalaisillakin on riittänyt työtä koko kesäksi.
Ne siirtyvät vain pensaasta toiseen kukinnan mukaan.


tiistai 21. heinäkuuta 2015

Elämää tontilla

Aamulla ulos mennessämme näimme ison lintuparven talon vieressä olevan männyn yläoksistossa. 
Tirskutus oli kova, lintuja oli  varmaan parikymmentä.
Luulin niitä varpusiksi, mutta näitä kuvia katsoessani huomasin, että ne olivatkin pikkuvarpusia.

Tuntui kuin nekin olisivat nauttineet aurinkoisesta aamusta.

Koko parvi lähti lentoon ja jatkoi matkaansa yhtä aikaa.

Ollessamme päiväkahvilla puutarhassa huomasimme liikettä mansikkamaan reunalla.
Orava oli mansikkavarkaissa.

Ensiksi se yritti saada mansikan vetämällä irti verkosta.

Kun mansikka ei irronnut se alkoi syödä sitä verkon läpi.
Huomasin samanlaisia jälkiä mansikkamaassa jo eilen, joten tämä ei ollut ensimmäinen kerta.

Mansikkasato on runsas, joten siellä oli kerättävää vielä oravan vierailun jälkeenkin.

Perjantai-iltana talon päädyssä pyykkejä kerätessäni aloin katsella, mikä musta kulkee nurmikolla.
Lähemmin tutkiessa totesin, että siinä oli kaksi isoa ukkoetanaa, jotka etenivät aivan peräkkäin.

Ympäristöä katsellessamme näimme kaikkiaan neljä yksilöä.


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Satokauden alkua

Itse kasvatetun sadon odotusaika on aina yhtä pitkä.
Vihdoinkin tuntuu, että tältä kesältä se alkaa olla käsillä.

Salaatista olemme saaneet satoa jo toista kuukautta.
Kasvatan sitä ns. parvekelaatikoissa ja kahden laatikon sato on jo syöty.
Tällä hetkelläkin on yksi salaattierä syötävissä, toinen pienilehtisellä alulla ja kolmas kylvetty.

Kasvihuonekurkuista olemme yhden jo syöneet, lisää on kasvamassa.


Avomaankurkun taimet kasvoivat korkeutta kasvihuoneen kattoon asti.
Nyt alkaa ensimmäiset kurkut näkyä.


Tomaattien punastumista odotan myös hartaasti.
Toistaiseksi punaista väriä näkyy vain tässä yhdessä miniluumutomaatissa.

Tavalliset tomaatit ovat vielä täysin vihreitä.

Paprika on täynnä nuppuja, joista ensimmäiset ovat auenneet.

Tarkkaan katsoen kukan keskellä näkyy selvä paprikan alku.


Ensimmäiset mansikat on syöty tänään.
Lähipäivinä satoa saa varmaan kerätä päivittäin.