Näytetään tekstit, joissa on tunniste Toipumislaatikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Toipumislaatikko. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Kuvia käpytikan poikasesta pihallamme


Tontillamme vierailee talviaikaan useampia käpytikkoja osallistuen lintujen talviruokintaan. 
Keväisin ne poistuvat pihapiiristä, ilmeisesti pesimään johonkin lähimetsikköön.
Joka vuosi kesäkuussa tikat ilmestyvät takaisin tuoden mukanaan 1-2 poikasta.
Samoin tapahtui tänäkin vuonna.

Istuimme juhannuspäivänä takapihalla päiväkahvilla, kun näimme urostikan ja yhden poikasen.
Poikanen tuotiin männyn rungolle noin 3-4 metrin päähän meistä.
Oli hienoa seurata ja onnistua myös kuvaamaan poikasen ruokintaa. 






Pian poikanen alkoi jo itse etsiä ruokaa, tässä on löytynyt oravien omenatarjoilu.



Seuraavalla viikolla saimme seurata poikasen opettelua veden äärelle, juomaan lintujen kylpyaltaalle.
Betonisen altaan reunalla terävillä kynsillä näytti saavan hyvän otteen, mutta useampi yritys päätyi kuitenkin liian kauas vedestä.









Juomisen jälkeen seuraava vaihe tikanpojan oppimisessa taisi olla kylpeminen.
Näytti aivan siltä kuin lintu ei olisi osannut mennä matalassa altaassa veteen seisomaan.
Reunalta käsin kylpiessä vain vatsapuoli kastui.









Välillä poikanen lensi viereisen pensaan oksalle kuivattelemaan höyhenpeitettään.




Hetken päästä uusi yritys ja sitten taas pensaan oksalle kuivattelemaan.








Tikanpoikanen oli lentokykyinen jo ensimmäisellä "tapaamisellamme".
Männyn rungoista saa kynsillä hyvän otteen.


Yllätyksiäkin lentokohteissa tuli vastaan.
Vajan peltikaton reunasta ei pitävää otetta saanutkaan, vaan lintu päätyi räystään alle.


Isompikin onnettomuus sattui.
Kerran sisällä ollessani kuulin jysäyksen.
Arvasin jonkun isomman linnun törmänneen ikkunaan.
Yhden ikkunan alta löytyi käpytikan poikanen siivet levällään tajuttomana.
Laitoin linnun toipumislaatikkoon.
Reilun tunnin päästä laatikosta alkoi kuulua ääniä ja päästin lentoon toipuneen linnun.

Alkuvaiheessa uros ja naaras lentelivät poikasen mukana pihapuusta toiseen.
Nyt aikuisia lintuja ei ole enää näkynyt, poikasen näkee pihalla monta kertaa päivässä.
Se on hyvin kovaääninen, huutelu alkaa aikaisin aamulla.


sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Pönttöbongausta ja pesintäajan lintuja tontilla


Viime viikonloppuna, 6-7.6 järjestettiin tämän kesän BirdLife Suomen pönttöbongaustapahtuma.
Tänään päättyy bongaustulosten ilmoitusaika.
Tämänhetkisten tietojen mukaan Suomen yleisin pönttöpesijä on kirjosieppo.
Seuraavina listalla on sinitiainen toisena ja talitiainen kolmantena.
Koko ajan yleistyvä pesijä, pikkuvarpunen on neljäs ja kottarainen viides.

Hangosta pönttöbongaukseen osallistujia näytti tilastojen mukaan olevan kolme.
Minä olen osallistunut jo useana vuonna tähän tapahtumaan, joten nuo tuloksetkin aina kiinnostavat.
Meidän pihalla on kahdeksan pikkulintujen pönttöä, joista viidessä pesittiin.



Kahdessa pöntössä pesi talitiainen.
    Molemmissa pöntöissä oli tuolloin bongauspäivänä vielä poikaset ruokittavana, nyt ne ovat lähteneet lentoon.
Haudonta- ja ruokinta-aikanakin emolinnut kävivät välillä juomassa ja kylpemässä.



Toinen talitiaisten käyttämä pönttö on kasvihuoneen vierellä.
Muutamaa päivää ennen poikasten varsinaista lähtöpäivää yksi poikasista oli lähtenyt pöntöstä ennen aikojaan ja huusi viereisen aronian alaoksalla.
Otin poikasesta muutaman kuvan ja poistuin kasvihuoneelta toivoen emon löytävän karkulaisen.



Tänä kesänä sinitiaisten pesintä pihallamme oli tosi hankalaa.
Yksi pari varasi hopeapajussa olevan pöntön jo aikaisin keväällä.
Kirjosieppojen saavuttua ne valitsivat samaisen pöntön ja häätivät sinitiaiset pois.
Myös pihan toisella laidalla olevan pöntön varanneet sinitiaiset jättivät pesinnän jostain syystä kesken.
Lopputuloksena vain yhdessä pöntössä sinitiaisten pesintä onnistui.



Kirjosiepot pesivät kahdessa pöntössä, molemmissa on vasta haudontavaihe meneillään.
Urokset istuvat pöntön läheisyydessä valvomassa ympäristön liikkeitä.

Tässä muutama kuva kirjosieppouroksista ja -naaraista ennen haudonnan aloittamista.
Silloin oli vielä aikaa istuskella ja kylpeä.





Kylpemistä kirjosiepot kyllä harrastavat innolla koko kesän.
Nyt kylpyhetket ovat vain lyhyitä pyrähdyksiä.
Poikasten kuoriuduttua ja ruokinnan alettua kylpemään ehdítään usein vasta illalla.



Tänäkään vuonna toiveeni pikkuvarpusten pesinnästä tontillamme ei toteutunut.
Keväällä ne kyllä touhusivat innolla yhden pöntön edessä jonkin aikaa, mutta sitten ne hävisivät.



Jossain lähellä ne kuitenkin pesivät.
Yhtenä aamuna kauppaan lähtiessäni oven edessä, kivituhkan päällä oli tällainen pallo.
Se oli aivan pieni, melkein pyrstötön pikkuvarpusen poikanen.
Nostin sen talouspaperin avulla toipumislaatikkoon.
Ajattelin sen hietikolla olevan suora saalis jollekin kissalle tms.
Lintu oli kuitenkin kuollut laatikkoon, joten pelastusyritykseni epäonnistui.



Tähän aikaan tontilla liikkuu paljon muitakin lintuja täällä pesivien yksilöiden lisäksi.
Moni lintulajihan saattaa pesiä lähistöllä, me näemme niitä vain esimerkiksi juomassa.

Tavallista varpusta näkee nykyään enää harvoin.
Tämä yksilö oli tullut takapihan kylpyaltaalle juomaan.


Peippopariskunta pesii jossain aivan lähellä, niitä näkee liikkeellä melkein päivittäin.


Vihervarpuset ovat viihtyneet tontilla talvesta asti.
Mahdollisista pesinnöistä emme ole nähneet mitään merkkejä.



Mustarastaspari pesi myös jossain lähistöllä.
Muutaman viikon tontiltamme etsittiin ahkerasti syötävää vietäviksi poikasille.
Katselimme usein, kuinka emolintu kävi itse syömässä oraville laitettua omenaa.
Näkyi selvästi, että lintu oli nälissään.
Varmaan kaikki löydetyt madot yms. meni poikasten suihin ja emolintu yritti tyydyttää nälkänsä omenalla.



Räkättirastaat kävivät myös poikasaikaan matojahdissa pihanurmikoilla.
Viime viikolla poikaset olivat lentoharjoituksissa tontin takana olevalla metsäkaistaleella.
Nyt ne on ilmeisesti viety jo kauemmaksi.
Kylpyaltailla käytiin poikasten ruokinta-aikanakin juomassa ja peseytymässä.



Sepelkyyhkyt olivat alkukesän vieraita takapihallamme.
Viimeksi näin neljä lintua yhtä aikaa, olisikohan pari saanut kaksi poikasta.
Nyt ei näitäkään lintuja ole enää näkynyt.



Käpytikkauros huutelee takapihan puissa.
Toinenkin tikka siellä on, mutta en ole onnistunut näkemään onko se poikanen vai naaras.



Tämän kesän ehkä ei niin toivottuja vierailijoita pihallamme on ollut muutama naakka.
Ne näyttävät pöyhivän kasvimaallakin, ruokaahan nekin tietenkin etsivät.


Eilen ulkona kahvilla istuskellessamme lähistölle lensi pikkukäpylintu-uros.
Lintu oli sen verran kaukana, että hyvää kuvaa siitä en saanut, mutta linnulle tyypillinen ristinokka kuitenkin tässäkin kuvassa näkyy.
Lintu oli ilmeisesti tulossa juomaan, mutta huomasi meidän oleilun lähistöllä.