torstai 29. elokuuta 2019

Elokuu on päättymässä, kuvasatoa tontilta

Eletään elokuun viimeisiä päiviä, sää on helteinen.
    Me ihmiset tuskailemme ilman kosteuden takia, mutta kasveille tämä taitaa olla ihanteellinen kasvuilma, kuin kasvihuoneessa.


Tämän kesän kokeiluni auringonkukkien kasvatuksessa onnistui melko hyvin.
Kukat tosin ovat niin korkealla, että niiden kuvaaminen on hankalaa.


Hauskin auringonkukka on tämä kaksikukkainen yksilö.
        Nuppuvaiheessa kukat olivat päällekkäin, mutta kukkien avauduttua ne olivat kääntyneet rinnakkain.



Toinenkin tämän kesän kokeiluni, jättiverbena, on kasvanut parimetriseksi.
Muuten kasvi on vaatimattoman näköinen ja todella roskaava, joten olemme huomanneet, ettei sen oikea paikka olekaan terassilla.


Tällä viikolla on ollut muutama sumuinen aamu.
Tiistaiaamuna piti käydä ottamassa kuva, kun lehteä postilaatikosta hakiessani huomasin auringon säteet sumun keskellä.


Syksyn värejä alkaa puutarhassa jo näkyä.
Ensimmäisenä lehtiensä värin vaihtaa aina lamoherukka.


Aamujen kosteus näytti kauniilta kasvien lehdillä.
Akileijojen lehdet ovat myös vaihtaneet väriään, pisarat näkyivät selvästi tummalla pinnalla. 


Hämähäkit ovat olleet ahkeria, verkkoja on kaikkialla.
Perennapenkin kasvit ovat saaneet peitoikseen ohuet seitit.


Kosteuden takia komeita, isoja verkkoja näkyi myös, kuten tämäkin happomarjapensaassa riippunut ansa.


Yön kosteus näyttää vaikuttavan heinäsirkkojen liikkumiseen.
Tämäkin yksilö oikoi aamupäivällä vain hiukan raajojaan pensaan lehdellä oleillessaan.


Pitkän sateettoman jakson jälkeinen kosteus on saanut monenlaiset sienet putkahtamaan esille.




Koristepensaiden, kuten tämän happomarjapensaan marjat alkavat kypsyä.
Vielä ei mikään lintulaji ole ollut niistä kiinnostunut, mutta ainakin viime syksynä tilhet ja räkättirastaat kävivät niitä syömässä.


Takapihalla puolukat alkavat näyttää punaisilta, mutta eivät ne aivan kypsiä vielä ole.


Kasvihuoneen sato alkaa vähitellen ehtyä.
Keräsin viimeiset kurkut ja laitoin kasvin kompostiin.


Tomaatteja kypsyy vielä tasaiseen tahtiin ja raakileitakin on vielä useampi kymmenen.
Myös viimeiset pienet paprikat on syötävissä.


Lämpimien päivien myötä puutarhassa näkyy tosi paljon kaikenlaisia pieniä eläimiä.


Isomaksaruohojen kukintojen ensimmäiset nuput ovat auenneet ja heti kasveihin ilmestyi runsaasti kimalaisia.




Kehäkukat jatkavat hehkuvan väristä kukintaansa.
Entiset kukat kypsyttävät siemeniään ja uusia kukkia aukeaa.
Eilen katselin, että varmaan jokaisessa kukassa oli vähintään yksi kukkakärpänen.




Vähemmän miellyttävä löytö oli juhannusruusujen oksistossa.
Sinne oli ilmestynyt runsaasti tällaisia eläviä.




Ympäri vuoden tontillamme nähtäviä ja kuvattuja eläimiä ovat oravat.
Kesällä, kuivaan aikaan, vesiastian paikka muistetaan hyvin.




maanantai 12. elokuuta 2019

Kuukausi vaihtui vilkkaan lintuelämän keskellä



Heinäkuu vaihtui elokuuksi ja pitkään jatkunut kuivuus sai ensimmäiset helpotukset viikonlopun sateista, toivottavasti lisää vettä on tulossa.
Linnunpoikaset kasvavat ja niitä näkee edelleen runsaasti tontin kasvillisuuden keskellä.

Viime kuun puolella nämä talitiaisen poikaset olivat terassin katon reunalla odottaen emoa ruokaa tuomaan.
Nyt nekin varmaan osaavat jo itse etsiä ravintonsa.



  Perennapenkin reunalla olevalla puuaidalla, auringon lämmössä, istuskeli rivi varpusen poikasia.
Muu porukka taisi jatkaa matkaansa, mutta yksi lintu jäi puhdistamaan sulkiaan.
Taisi tulla hätä, kun huomasi jääneensä joukosta.




Varjoisalla takapihalla liikkuessa lintuja ja niiden poikasia näkee puiden ja pensaiden oksistojen suojassa.



Uusi käpytikan poikanen ilmestyi etupihalle, takapihan puolellahan on toinen yksilö ollut jo useamman viikon.
Tällä linnulla alkaa punainen päälaki muuttua mustaksi.


Etupihan kylpyaltailla riittää edelleen vilskettä.
Altaan elämää seuratessa olen huomannut, että kylpemistä harjoitetaan porukassa.
Kun yksi lintu menee altaaseen, niin muita alkaa heti ilmestyä seuraksi.
Uskon porukassa olevan turvallisempaa, joku huomaa vaaran ja varoittaa sitten koko porukkaa.





Aina tuo varoittaminen ei kuitenkaan toimi.
Pari viikkoa sitten satuin juuri vilkaisemaan keittiön ikkunasta ulos, altaassa oli kaksi sinitiaisen poikasta.
Samalla hetkellä yksi lähistöllä asuva kissa loikkasi ilmeisesti viereisestä pensaasta ja nappasi toisen poikasen.
Juoksin ulos kissan perään, mutta se ehti pakoon.

Mietimme, miten saisimme tällaisen tapahtuman uusiutumisen estetyksi.
Laitoimme altaan ympärille lehtikompostin verkkoa suojaksi.
   Epäilimme, miten kylpijät suhtautuisivat aitaan, mutta siitä tuli suosittu istumapaikka veteen meneville ja sieltä nouseville linnuille.



Myös talon ikkunat olivat pienille linnunpoikasille yksi vaaran paikka.
Yhtenä helteisenä viikonloppuna pelastin maasta useamman ikkunaan törmänneen linnun.
Kiinnitin huomiota siihen, että linnut tuntuivat kämmenellä tavallista lämpimämmiltä.
Kannoin "potilaat" varjoisaan paikkaan toipumaan ja tiputtelin vettä niiden nokkaan.
Seuraavassa kaksi toipilasta, molemmat lähtivät jonkin aikaa toivuttuaan lentoon. 



Pihan aronioiden marjat ovat kypsyneet, mikä ei linnuilta ole jäänyt huomaamatta.
Rastaat isokokoisina lintuina syövät marjoja puun yläosassa paksummilta oksilla istuen.




Pienemmillä linnuilla marjojen syöminen on helpompaa, niitä ohuemmatkin oksat kantavat.
Vuodesta toiseen taitavimpia tässä touhussa ovat sinitiaiset, ne roikkuvat usein ylösalaisin marjoja napsimassa.
Pienet sinitiaisen poikaset olivat innokkaina marja-aterialla.










Parvi varpusen poikasia ilmestyi pihan kivikolle.
Linnut ottivat hiekkakylpyjä auringonpaisteessa.


Yksi varpunen oli kovin kiinnostunut auton renkaista.
   Seurasimme ja kuvasimme touhua sisältä, joten meille ei oikein selvinnyt yrittikö lintu irrottaa pinnan nystyröitä vai löytyikö pinnalta jotain syötävää.



Lisää lintuja ilmestyi renkaita tutkimaan ja pientä riitaakin näytti tulleen.
Aikansa rengastutkimusta tehtyään linnut lähtivät jatkamaan matkaansa.