Kuvia oravien ja rusakon vierailuista tontillamme

Heinäkuun helteiden myötä oravien vierailut tontilla ovat vähentyneet.

Keväiset oravanpoikaset ovat kasvaneet jo aikuisten kokoisiksi, eikä uusia poikasia ole näkynyt liikkeellä.

Vakituisesti takapihalla näkee vain aikuisen urosoravan, joka käy juomassa ja tietenkin katsomassa olemmeko muistaneet laittaa sille omenaa tarjolle.
Ylä- ja alakuvassa herra poseeraa omenan vierellä oikein omistajan elkein.

Omenaa syövää nuorempaa oravaa kuvasin mansikka-aikana.
Laitoin yhden hieman huonon mansikan tarjolle omenan viereen.
Hetken päästä orava haistoi mansikan, nappasi sen ja söi vähän aikaa.
      Sitten loppu mansikka asetettiin suuhun ja orava kipaisi saaliineen ylös männyn oksistoon piilottamaan herkkua.

Takapihan kivi vesiastioineen on oraville tuttu paikka.
Välillä kivelle tullaan vauhdilla, toisinaan siihen jäädään tutkimaan ympäristöä.

Olen usein jakanut kuvia oravista juomassa omasta astiastaan, asento ja käpälien asettelu on kaikilla yksilöillä samanlainen.
Laitoimme kokeeksi paikalle uuden, toisenlaisen, matalamman ja vaalean astian.
Ensiksi astiaa pelättiin, sitten jano voitti.
Toiselle käpälälle ei löytynyt luonnollista paikkaa, vaan se roikkui ilmassa.
Kokeilu jäi tähän yhteen kertaan, laitoimme vanhan astian takaisin omalle paikalleen.

Oravilla alkaa olla komeat kesäturkit, joita esitellään puun rungolla ja pöntön katolla.

Oravia tulee useimmiten kuvattua edestä päin, seuraavana kuitenkin kaksi sivuprofiilikuvaa.
Kuvattavat pysyivät paikallaan kuin odottaen, että kuvaaja saisi työnsä tehtyä.

Pari viikkoa takaperin rusakko tuli alkuillasta, vielä valoisaan aikaan, etupihallemme.
Kuvasimme sisältä, kun se herkutteli nurmikon apiloilla.
Hiukan aran oloinen se oli, kun aidan takana tiellä meni muutama auto, mutta ruokailu kuitenkin jatkui.
Rusakko saapui myös seuraavana iltana syömään, mutta sen jälkeen emme ole sitä nähneet.