sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Syksyisiä töitä ja Aila-myrskyn jälkiä tontillamme

Viime viikolla aloitimme syystöiden teon tontilla.
Ensimmäisenä työlistalla oli kasvihuone.
Alkusyksyisin auringon paistaessa alempaa ja vähemmän aikaa jää kasvihuoneemme osittain varjoon ja kasvukausi päättyy.
Nytkin siellä oli vielä paljon tomaatteja, mutta niiden kypsyminen loppui.
Keräsin tomaatit vadeille ja vein ne lasitetulle kuistille kypsymään.
Nyt niistä tomaateista on jo kolmannes kypsynyt.




Paprikoidenkin kypsyminen pysähtyi, joten niidenkin oli aika siirtyä kuistille auringonpaisteeseen.
Ne kypsyivätkin nopeasti, suurin osa on jo käytetty ravinnoksi.



Sadonkorjuun jälkeen tyhjensin kasvihuoneen.
Kasvit laitoin kompostiin, kasvatusastiat pesin ja laitoin varaston hyllylle odottamaan ensi kevättä.


Pesin kasvihuoneen ja samalla myös ensimmäisen osan puutarhakalustoista.
Nyt ne on laitettu kasvihuoneeseen talvehtimaan.



Takapihalla olevassa kohopenkissä kasvoi auringonkukkia ja kehäkukkia.
Nyt kasvit on laitettu kompostoitumaan ja maa on käännetty.
Auringonkukkien kukinnot keräsin talteen.
Olen laittanut niitä tarjolle linnuille, näyttää olevan mieluisaa ravintoa.

Tähän penkkiin laitan talvehtimaan kaikki kesän aikana ruukuissa kasvaneet monivuotiset juurakot.


Tuohon maahan siirtyivät jo vuorikaunokit, päivänkakkarat, viinisuolaheinät, amppelimansikat jne.


Penkki täyttyy vähitellen.
Keväällä taimet on helppo kaivaa esiin ja istuttaa takaisin ruukkuihin tai maahan.


Nuo kasihuoneen ja kasvien laiton teimme viime viikolla maanantaina ja tiistaina.
Torstaina saimme uutta työtä, kun Aila-myrsky kaatoi takapihan kelon.
Sen kaatoa oli jo suunniteltu ja mietitty.
Vaihtoehtoina oli kaataa se nyt syksyllä tai jättää kaato kevääseen.
Myrsky ratkaisi ongelman, tosin samalla rikkoutui myös pala aitaa.




Puu kaatui meidän tontilta poispäin kaupungin puolelle, jossa kulkee polku leikkikentälle.
Aloitimme siivoustyöt heti, puu pätkittiin ja roskat kerättiin pois.


Aidan revenneet laudat liimattiin ja laitettiin puristimilla kasaan.
Nyt koko kelo on jo pätkitty ja tehty polttopuiksi.

Kelo oli oravien käyttämä reitti niiden tullessa takapihalle.
Ennenkaikkea se oli käpytikkojen vakituinen käpyjen syöntipaikka.
Ensimmäisinä päivinä kelon kaatumisen jälkeen kuului tikkojen huuto takapihalta, keloa varmaan etsittiin.


Aila-myrsky sai muutenkin melkoisen siivon aikaiseksi.
Mäntyjen kuivia oksia oli kaikkialla.

Takapihalla työskennellessä näkee oravia useamman kerran päivässä.
Niin kiirehän eläkeläisten työnteossa ei ole, etteikö ehtisi myös oravakuvausta harrastaa.





Vanha tuttavamme urosorava osaa kyllä kerjäämisen taidon.
Yhtenä päivänä se meni häkkiin jossa oravien lauta yleensä on.
Nyt olimme ottaneet laudan kokonaan pois.
Minut nähdessään orava tuli aivan verkkoon kiinni ja alkoi tuijottaa.
Ymmärsin kyllä tuijotuksen tarkoituksen, joten annoin herralle kymmenkunta pähkinää, joita se tässä tyytyväisenä syö.


Nyt ei hepokatteja ole enää näkynyt, mutta viime viikolla niitä oli useita yksilöitä siirtynyt ulkoa lasikuistille.
Ensimmäisen kuvan hepokatti kiipeili oviverhossa, toinen oli mieltynyt mustavalkoiseen koristekissaan.



Kiertelen usein tontilla kameran kanssa ja aina löytyy jotain kuvattavaa.
Seuraavan kuvan kasvi on valinnut kasvupaikakseen hopeapajun rungon noin metrin korkeudella maasta.



maanantai 14. syyskuuta 2020

Lintujen ja oravien syksyistä elämää tontillamme


Syyskuu on edennyt jo puoliväliin ja pihapiirin elämäkin on muuttunut syksyiseksi.
Talviruokinnan aloittamiseen on vielä pitkä aika, tosin oravat kerjäilevät herkkuja nytkin.

Osa tontilla kesää viettäneistä linnuista on ilmeisesti lähtenyt jo muuttomatkalle.
Loppukesän ja tämän alkusyksyn aikana on tontilla näkynyt runsaasti peipposia.
Todennäköisesti niilläkin on jo muuttomatkalle lähtö lähellä.
Vielä ne ovat olleet innokkaita kylpemään, välillä allas on täynnä peipposia.




Yhtenä päivänä, sateisen aamupäivän jälkeen huomasin peipposen olevan yksinään altaassa.
Se sukelteli oikein antaumuksella uudestaan ja uudestaan välillä vaihtaen menosuuntaa.
Seuraavat viisi kuvaa ovat sen kylpykuvia.






Puukiipijän näkee liikkuvan männynrungoilla ja etupihalla oleva kelokin näytti sitä kiinnostavan.



Syksyn myötä lähistölle on ilmestynyt kesykyyhkyparvi.
Siinä on kymmenkunta lintua, osa lienee kesän poikasia.
Ilmeisesti joku tässä lähistöllä syöttää niitä, sillä ne eivät näytä pelkäävän ihmistä ollenkaan.


Yhtenä päivänä kaksi kyyhkyä löysi kiven päälle oraville annetut auringonkukansiemenet.
Siipiään levitellen ne taistelivat siemenistä. 


Oravia on viime päivinä näkynyt useammin kuin kesän aikana.
Niiden kiipeily männynrungoilla ylös ja alas alkaa olla taas jokapäiväinen näky.


Mukana on vanha tuttumme urosorava.
Se osaa poseerata kuvaajalle ja kerjätä myös herkkuja, omenaa tai pähkinöitä.



Omenatarjoilusta nauttivat myös muut oravavieraat ja kyllä niiltäkin riittää hetki kuvaajalle.



Seuraavien kuvien orava ei ilmeisesti ollut vielä tottunut omenatelineeseen.
Se seisoi kaukana ja yritti venyttää itseään jotta yltäisi omenaan.



Häkin sisässä olevalle laudalle annetaan usein oraville muutama pähkinä.
Olisikohan tämä sellainen kerjäysilme.


Löytyy pihalta lintujen ja oravien lisäksi muitakin eläimiä.

Olen viime kesän aikana kertonut naapurin kissasta, joka vietti päiviään meidän pihalla.
Nyt kaikki kesäiset nukkumapaikat pensaiden alla ovat kastuneet jatkuvien sateiden myötä, joten kissaa ei ole näkynyt.
Tässä pari viimeistä kuvaa vierailijasta syyskuun alkupäiviltä.



Pikkueläimiäkin on vielä liikkeellä.

Hepokatteja näkyy kasvihuoneessa ja on muutama löytynyt meidän lasitetulta kuistiltakin.
Tänään pelastin yhden yksilön sadevesitynnyristäkin.
Miten lie onnistunut sinne menemään, kun astioiden päällä on ns. tynnyrinsuojat.


Viimepäivien runsaat sateet karkoittivat kimalaiset maksaruohojen kukinnoista.
Tämän kuvan surkeasta märästä kimalaisesta otin viime viikolla yhden sadekuuron jälkeen.