Syksyisiä töitä ja Aila-myrskyn jälkiä tontillamme

Viime viikolla aloitimme syystöiden teon tontilla.

Ensimmäisenä työlistalla oli kasvihuone.

Alkusyksyisin auringon paistaessa alempaa ja vähemmän aikaa jää kasvihuoneemme osittain varjoon ja kasvukausi päättyy.

Nytkin siellä oli vielä paljon tomaatteja, mutta niiden kypsyminen loppui.

Keräsin tomaatit vadeille ja vein ne lasitetulle kuistille kypsymään.

Nyt niistä tomaateista on jo kolmannes kypsynyt.

Paprikoidenkin kypsyminen pysähtyi, joten niidenkin oli aika siirtyä kuistille auringonpaisteeseen.

Ne kypsyivätkin nopeasti, suurin osa on jo käytetty ravinnoksi.

Sadonkorjuun jälkeen tyhjensin kasvihuoneen.

Kasvit laitoin kompostiin, kasvatusastiat pesin ja laitoin varaston hyllylle odottamaan ensi kevättä.

Pesin kasvihuoneen ja samalla myös ensimmäisen osan puutarhakalustoista.

Nyt ne on laitettu kasvihuoneeseen talvehtimaan.

Takapihalla olevassa kohopenkissä kasvoi auringonkukkia ja kehäkukkia.

Nyt kasvit on laitettu kompostoitumaan ja maa on käännetty.

Auringonkukkien kukinnot keräsin talteen.

Olen laittanut niitä tarjolle linnuille, näyttää olevan mieluisaa ravintoa.

Tähän penkkiin laitan talvehtimaan kaikki kesän aikana ruukuissa kasvaneet monivuotiset juurakot.

Tuohon maahan siirtyivät jo vuorikaunokit, päivänkakkarat, viinisuolaheinät, amppelimansikat jne.

Penkki täyttyy vähitellen.

Keväällä taimet on helppo kaivaa esiin ja istuttaa takaisin ruukkuihin tai maahan.

Nuo kasihuoneen ja kasvien laiton teimme viime viikolla maanantaina ja tiistaina.

Torstaina saimme uutta työtä, kun Aila-myrsky kaatoi takapihan kelon.

Sen kaatoa oli jo suunniteltu ja mietitty.

Vaihtoehtoina oli kaataa se nyt syksyllä tai jättää kaato kevääseen.

Myrsky ratkaisi ongelman, tosin samalla rikkoutui myös pala aitaa.

Puu kaatui meidän tontilta poispäin kaupungin puolelle, jossa kulkee polku leikkikentälle.

Aloitimme siivoustyöt heti, puu pätkittiin ja roskat kerättiin pois.

Aidan revenneet laudat liimattiin ja laitettiin puristimilla kasaan.

Nyt koko kelo on jo pätkitty ja tehty polttopuiksi.

Kelo oli oravien käyttämä reitti niiden tullessa takapihalle.

Ennenkaikkea se oli käpytikkojen vakituinen käpyjen syöntipaikka.

Ensimmäisinä päivinä kelon kaatumisen jälkeen kuului tikkojen huuto takapihalta, keloa varmaan etsittiin.

Aila-myrsky sai muutenkin melkoisen siivon aikaiseksi.

Mäntyjen kuivia oksia oli kaikkialla.

Takapihalla työskennellessä näkee oravia useamman kerran päivässä.

Niin kiirehän eläkeläisten työnteossa ei ole, etteikö ehtisi myös oravakuvausta harrastaa.

Vanha tuttavamme urosorava osaa kyllä kerjäämisen taidon.

Yhtenä päivänä se meni häkkiin jossa oravien lauta yleensä on.

Nyt olimme ottaneet laudan kokonaan pois.

Minut nähdessään orava tuli aivan verkkoon kiinni ja alkoi tuijottaa.

Ymmärsin kyllä tuijotuksen tarkoituksen, joten annoin herralle kymmenkunta pähkinää, joita se tässä tyytyväisenä syö.

Nyt ei hepokatteja ole enää näkynyt, mutta viime viikolla niitä oli useita yksilöitä siirtynyt ulkoa lasikuistille.

Ensimmäisen kuvan hepokatti kiipeili oviverhossa, toinen oli mieltynyt mustavalkoiseen koristekissaan.

Kiertelen usein tontilla kameran kanssa ja aina löytyy jotain kuvattavaa.

Seuraavan kuvan kasvi on valinnut kasvupaikakseen hopeapajun rungon noin metrin korkeudella maasta.