torstai 29. kesäkuuta 2017

Tontti täynnä kiviä

Tonttimme on hiekkamaata, johon kätkeytyy paljon erikokoisia kiviä.
Olemme asuneet tässä yli 25 vuotta ja aina kun maata kaivetaan,
esimerkiksi paikaksi jollekin uudelle pensaalle, niin kiviä tulee vastaan.
Olemme tietenkin hyödyntäneet puutarhan rakentamisessa kaikki löytyneet kivet. 

Kivien keräily sai varmaan alkunsa talon perustuksia kaivettaessa.
Silloin tuli esiin kolme isoa kiveä.

Kaksi niistä on vierekkäin reunustaen piha-aluetta.

Isoja kiviä ympäröivät pienet kivet, välissä kasvavat puolukanvarvut.

Nykyisen olohuoneemme kohdalla oli suurin niistä kolmesta kivestä.
Onneksi se aikoinaan saatiin kerralla siirrettyä sopivaan paikkaan.
Sen ympäriltä löytyi luonnollinen paikka perennapenkille.
Kiven päälle on keräilty vanhoja hevosenkenkiä ja nauloja.



Koska kiviä ja asetteluintoa riittää, niin niillä on pengerretty tontin pieniä korkeuserojakin.



Kiviä voi asetella päällekkäin.



Niitä voi asetella peräkkäin.


Kivistä voi tehdä kasoja ja kekoja.



Kivien päälle voi laittaa esineitä ja toisia kiviä.



Minusta kivet ovat kauneimmillaan märkinä, joten nämäkin kuvat on otettu
yhden kesäkuisen sateen jälkeen.


maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kesäsateita ja kesän kukkia


Viime viikolla oli muutamia sadepäiviä, joista kasvit varmaan pitivät,
ihmiset eivät ehkä niinkään paljon.
Sateen jälkeistä puutarhaa on mukava katsella ja kuvata.

Tällaiselta näytti kesäkurpitsan kukka tiistaiaamun sateen jälkeen.

Meillä edellistä viikkoa hallitsi männyn siitepöly.
Odotimme sen takia hartaasti tiistain sadetta.
Sateen jälkeen alkoi kalustojen ja kukkien puhdistus keltaisesta pölykerroksesta.

Terassilla riippuvat amppelikukatkin olivat saaneet osansa siitepölystä.
Aivan kuin joku olisi ripotellut jauhoa kasvien pinnalle.

Kasvien huuhtelu auttoi asiaa.

Terassin reunalla ruukuissa olevat tupakat olivat tämän näköisiä.

Puhdistin kukat suihkulla.

  Alppiruusun vaakana kasvavat lehdet keräsivät oikein paksun kerroksen siitepölyä.

Tiistain sateessa pensaan lehdet puhdistuivat.

Puutarhassa riittää tähän aikaan kesästä värejä.
Unikkojen näyttävät kukatkin aukesivat viime viikolla, ikävä kyllä ne ovat niin lyhytikäisiä.



Olen aina ihastellut kurjenmiekan erikoisen mallista kukintoa.

Juhannuspäivän sateessa ne tosin näyttivät vähän sulkeutuneemmilta.

Lisää kuvattavaa on tulossa, onneksi perennapenkissä kukintoja riittää koko kesäksi.

Kuunliljojen nuput ovat vielä näin pieniä.

Akileijat availevat ensimmäisiä kukkiaan.


lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannusaaton elämää

Vietimme juhannusaattoa tontin eläinten touhuja seuraillen.

Juhlapyhien aikaan on tapana hieman herkutella.
Oravat ja linnut saivat pähkinöitä oikein lautaselta tarjoiltuna.
Erilaisia noutotapoja nähtiin, näin orava kävi pähkinänsä hakemassa.

Itse syöminen onnistui pää ylöspäin tai alaspäin.



Kirjosieppojen pöntöllä ei juhlasta tiedetty mitään.
  Poikaset ovat varmaan jo melko isoja, ainakin ruokaa pönttöön viedään jatkuvasti.



Ruokintakiireistä huolimatta kirjosiepot ovat innokkaita kylpijöitä.
Tässä kaksi kuvaa naaraan kylpyhetkestä, sitten kaksi uroksesta.





 Kylpyaltailla saa linnuista hienoja kuvia, huomaa miten tärkeää vesi ja kylpeminen niille on.





Alppiruusu on juhannuksen kunniaksi avannut kukkansa.
Kimalaisilla on vihdoinkin yllin kyllin siitepölyä tarjolla. 

Tässä näkyy hyvin kimalaisen takajalkojen siitepölyvasut.


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Puutarhassa

Tontilla päättynyttä viikkoa hallitsi männyn siitepöly,
 tuulisina päivinä sitä lensi paksuina pilvinä alas puista.
Kaikilla pinnoilla on paksu, keltainen kerros siitepölyä.

Jo useana vuonna tämä orvokki on kukkinut yhden kiven juurella.
En tiedä, mistä se on alkunsa saanut, mutta tuo paikka on varmaan sopivan suojainen ja kostea.

Mansikkamaa on täynnä kukkia.
Tuntuu, että tänä vuonna kukinta on tavallista runsaampi, tosin menee aikaa ennen kuin nuo kukat ovat kypsiä mansikoita.



Me ihmiset odotamme mansikankukasta kehittyvää marjaa.
Muurahainen löytää ilmeisesti jotain syötävää kukasta jo nyt.

Pensasmustikoissakin on enemmän kukkia kuin edellisenä vuonna.

Pienissä karviaispensaissamme on runsaasti raakileita.

Oravanpoikanen asusti vielä loppuviikolla pöntössä.
Tänään sitä ei ole enää näkynyt ulos kurkkimassa.

Tässä se häiriintyi, kun lauantaina istuskelimme kahvilla pöntön lähistöllä.
Se lähti pois pöntöstä ja kiipesi ylös männynoksalle.

Muutaman minuutin päästä pönttö ja päiväunet vetivät taas puoleensa.

Tässä toinen tontilla vieraileva orava.
Laitomme muovilautaselle muutamia pähkinöitä, herkut kyllä löydettiin.