sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Kevään eteneminen tontillamme

Maaliskuu lähenee loppuaan ja lumet ovat lähes kokonaan sulaneet tontiltamme.
Muutamia lämpimiä päiviäkin on ollut, joten pihatöiden tekoakin on pikkuhiljaa aloiteltu.

Keväistä leikkausta kaipaavat pensaat ja puut hoideltiin viime viikon alkupuolella.
Esimerkiksi etupihalla aidan vieressä kasvavat happomarjapensaat leikkaan joka vuosi.
Keittiön ikkunan edessä kasvava salava leikataan myös vuosittain.




Eilen haravoin molemmat mansikkamaat ja perennapenkin ylimääräisistä roskista.
Varsinaiseen mullan rapsutteluun ei vielä päässyt, sillä pinnalla on noin 5 senttiä sulaa maata, sitten tulee routa vastaan.



Yksi kevään merkki nähtiin eilen pihallamme.
Naapurin kissaa, joka viime kesänä kuljeskeli ja nukkui päivittäin meidän pihalla ei juuri talviaikaan ole näkynyt.
Eilen se kuitenkin kiesi ympäri tonttia ja kävi katsastamassa varastonkin, jonka ovi oli auki.



Siivosimme eilen myös lintujen talviruokintapaikan.
Olemme jo vähitellen vähentäneet ruokintaa, jotta linnut lähtisivät etsimään ruokaansa luonnosta.

On ollut hauska seurata, miten hyvin linnut ja oravat oppivat talven aikana ruokien paikat.

Tämä kuva ruokailevasta oravasta on otettu räntäsateisena päivänä 14 maaliskuuta.
Viereisellä laudalla oli pähkinöitä ja edessä talipötkö.


Seuraavassa kuvassa on todennäköisesti sama orava kuvattuna eilen aamulla.
Se istuu samassa paikassa syömässä talipötkön loppua.
Lintulaudat olin ottanut pois edellisenä päivänä, vain tapit olivat jäljellä.
Seuraava vierailu on oravalle varmaan vielä ankeampi, nyt on koko rakennelma viety pois.


Varsinainen ruokintakatos, jossa mustarastaat ruokailivat vietiin pois noin viikko takaperin.
Laitoin sen jälkeen rastaille leipäkuutio-siemenseosta tarjolle lautaselle penkille.


Lautasen käytön lopettaminen aiheutti myös etsintää lintujen keskuudessa.


Pakkasten päätyttyä talipötkö alkoi olla sopivan pehmeää syötävää.
Mustarastaat nokkivat sitä mielellään.
Seuraavat ruokailukuvat ovat alkuviikolta.

Nyt siirsimme loput rasvat metallitelineeseen viereisen salavan oksistoon.
Hyvin siirto huomioitiin, siinä istuu nyt koko ajan mustarastastaat syömässä.



Myös omenatarjoilua on vielä jatkettu, se on myös varsinkin mustarastaille mieluista syötävää.



Toinen omenatarjoilupaikkahan meillä on takapihalla lähinnä oravia varten.
Omena on sielläkin kiinni telineessä, mutta kun se on syöty lähes loppuun se näköjään lähtee hyvin irti.
Seuraavassa kuvassa oravauros on ottanut omenankaran mukaansa ja syö sitä pöntön katolla.


Lumien sulettua meillä siirrytään vesitarjoiluun, josta tulee varmaan yhtä suosittu kuin edellisinä vuosinakin.
Seuraavien kuvien etupihan allas on ollut paikoillaan koko talven, tosin tietenkin jäätyneenä.
Takapihan kahteen altaaseen laitettiin vesi eilen.




Tänä aamuna etupihan altaalla kävi juomassa harvinaisempi vieras, isokäpylintu.


Pääsiäinen lähestyy, mutta varsinaiset pääsiäiskukat on vielä ostamatta, joten tämän tulilatvan kukinnan myötä toivotan kaikille

Hauskaa pääsiäistä!




maanantai 15. maaliskuuta 2021

Linnunpönttöjen puhdistusta ja haukkakuvausta


Viime lauantaina aloitimme kevättöiden teon perinteisesti linnunpönttöjen puhdistamisella.
Meillä on viime vuosina ollut tapana tarkastaa pöntöt kaksi kertaa vuodessa, kevään lisäksi myös myöhään syksyllä.
Syksyisin katsomme, ettei pönttöihin ole jäänyt kuolleita lintuja tai niiden poikasia.

Viime syksynä teimme tuon työn lokakuun lopulla.
Kuolleita lintuja ei löytynyt, mutta kahdesta pöntöstä löytyi sinitiaisten munat.
Ilmeisesti kylmä kevätsää oli yllättänyt aikaisin pesintänsä aloittaneet emolinnut.
Tuo seuraava kuva on toisesta pesästä, kuvattu 28.10.2020.


  Keväisin pönttöjen siivouksessa niiden sisältä löytyy runsaasti ulostetta, talviruokinnassa olevat linnut ilmeisesti yöpyvät niissä.

Yksi meidän pihan suosituimmista pöntöistä on etupihan hopeapajussa oleva asumus.
Viime kesänä siinä pesi kirjosieppopari.
Pöntössä on näkynyt jo viikon verran talitiaisen naama, tosin siivouspäivänä siellä ei ollut ketään.


Talon sivustalla olevan pöntön on sinitiainen ilmeisesti jo varannut itselleen.
   Linnun pieni naama on katsellut aukosta, kun olen vienyt pyykkejä kuivumaan puun lähellä olevaan telineeseen.



Isotuomipihlajan oksien suojassa olevassa pöntössä ei kahteen vuoteen ole kukaan pesinyt.



Toissa keväänä pikkuvarpuset rakensivat tuohon pönttöön pesän, mutta siihen pesintäinnostus loppui ja linnut lähtivät pois.
Alla viimevuotinen kuva pikkuvarpusten tuohon pönttöön sulista ja höyhenistä tekemästä pesästä, se on otettu siivouksen yhteydessä 2.3.2020.


Viime keväänä laitoimme tuon sulkapesän takaisin pönttöön.
Olimme jostain kuullut tai lukenut, että pikkuvarpusten pesää ei saa hävittää.
Ei pönttöön kuitenkaan viime keväänäkään kukaan tullut pesimään.
Nyt emme enää laittaneet pesäntekelettä takaisin pönttöön.

Tässä kuva pesästä viime lauantailta.
Hiukan se on vuoden aikana kärsinyt, mutta sulat olivat vielä ehjiä.


Pihallamme on myös kaksi isoa ja isoaukkoista ns. oravapönttöä.
Lauantaiaamuna yksi orava katseli ulos toisesta pöntöstä, joten puhdistusurakassamme jätimme tämän pöntön tutkimatta.


Yhdeksän linnunpöntön puhdistuksen lisäksi suunnittelimme myös tulevia pensaiden leikkauksia.
Keräilin myös vähän puista pudonneita oksia.
Tässä vaiheessa, kun lumet ovat osittain sulaneet tulee jokavuotiseen tapaan kova into kaikkiin puutarhan kevättöihin.


Meidän pihan talviruokinnassa olevia lintuja on muutaman viikon ajan jahdannut varpushaukka.
Mustarastaita ei välillä näy tuntikausiin, jolloin tiedämme haukan olevan jossain lähistöllä.

Viime viikon maanantaina se ilmestyi ensimmäisen kerran suoraan ruokintapaikalle, istumaan ruokintakatoksen katolle ja siirtyi sitten aidalle.
Seuraavat kolme kuvaa otin linnusta silloin maanantaina sisältä, keittiön ikkunasta.




Tiistain lumisateen aikaan se ilmestyi uudestaan istumaan samaan paikkaan.
Ruokintakatoksen katolta se siirtyi viereisen kelon päähän tähystämään.



sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Talvesta siirryttiin kevääseen

Helmikuu vaihtui maaliskuuksi, joten siirryimme virallisesti talvesta kevääseen.
 Kuun vaihteessa meilläkin oli oikein keväisen tuntuisia lämpimiä päiviä, mutta nyt olemme siirtyneet takaisin talvisäähän, lumisateeseen ja pakkaseen.

Linnut ja oravat viihtyvät edelleen pihapiirissä ruokintapaikkojen läheisyydessä.
Lämpiminä päivinä tiaiset ja mustarastaat lauloivat jo innokkaasti ja käpytikan reviirin merkkirummutus kuului.
Tiaiset ovat myös varailleet jo pönttöjä, useamman pöntön suuaukolta näkyy tali- tai sinitiaisen naama.

Edelleen on tullut kuvattua lintuja ja oravia sisältä ikkunan läpi ja vähän myös ulkonakin.
Keräsin tähän juttuun kuvia helmikuun lopulta ja maaliskuun ensimmäiseltä viikolta.

Tali- ja sinitiaisetkin käyvät entiseen tapaan etupihan ruokintapaikalla, tosin määrät on vähentynyt tammikuun ruokailijamääristä.





Puukiipijä käy silloin tällöin nokkimassa talipötköä.
Nämä kuvat on helmikuun loppupuolelta.



Pikkuvarpusia käy enää muutama yksilö ruokailemassa.
Seuraava kuva on otettu helmikuussa, ennen loppukuun lämpimiä päiviä.


Käpytikkauros on uskollinen salavassa riippuvan talipötkön syöjä.
Ensimmäinen kuva on otettu helmikuussa, toinen maaliskuussa.
Kyseessä on varmaan sama lintu, se meidän tontilla rummuttaja.



 Lämpimien säiden myötä mustarastaat siirtyivät jo pöyhimään lumen alta paljastunutta maa-ainesta.
Pakkasten kovetettua maanpinnan uudelleen linnut siirtyivät takaisin ruokintapaikalle.




26. päivä helmikuuta mustarastaat aloittivat kylpemisen.
Kaksi ensimmäistä kuvaa on tuolta päivältä, toiset kaksi on otettu 28. päivä helmikuuta.
Jälkimmäisenä päivänä kylpyvuoroista tuli jo nahisteluakin.
Ikkunasta tilannetta seuratessa tuli tunne, että useamman linnun olisi pitänyt päästä juuri samalla hetkellä kylpemään.





Maaliskuun ensimmäisenä päivänä huomasin ikkunasta, että takapihalla yksi orava istui männyn oksalla.
Päätin lähteä ulos kokeilemaan onnistuisinko saamaan siitä muutaman kuvan.


Kyseessä oli oikein tukevan näköinen urosorava, jota kuvaamiseni ei tuntunut häiritsevän.


Se tuli alas ruokintapaikalle ja alkoi syödä omenanrippeitä.
Seisoin muutaman metrin päässä oravasta kuvaamassa sen syöntiä ja innokasta poseeraamista.




Vanhassa kelon latvuksessa oli samaan aikaan toinen orava.
Tämä yksilö näytti laihemmalta, saattaa myös olla että turkki ei ollut yhtä paksu kuin tuolla uroksella.


Yksi oravien oleilupaikka takapihalla on isoaukkoisen, ns. oravapöntön katto.
Sieltä on helppo seurata ympäristön tapahtumia.


Oravien ikioma suojahäkillä varustettu lauta on myös ahkerassa käytössä.
Siihen pääsee siirtymään suoraan männyn rungolta.


Yhtenä räntäsateisena päivänä kuvasin seuraavien kuvien oravaa keittiön ikkunasta.
Se söi lintulaudalta pähkinöitä ja kävi myös juomassa vettä.
Korvatupsut ja häntä olivat sateen kastelemat