sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Oravakuvia kesäkuulta


Tontillamme liikkuu oravia kaikkina vuodenaikoina.
Talvella niitä ruokitaan säännöllisesti.
Näin kesäaikaan ne saavat pähkinöitä silloin tällöin lähinnä herkkupaloiksi.
Roskamäärästä päätellen pihamäntyjen käpyjä syödään myös päivittäin.

  Emme ole koskaan yrittäneet kesyttää oravia, mutta ne ovat tottuneet meidän liikkumiseen pihalla.
Ne ovat tottuneet myös meidän kuvausinnostukseemme, joten oravakuvia kertyy paljon.

Keräsin tähän kesäkuun aikana otettuja kuvia oravista.
En tiedä, montako oravaa tontillamme liikkuu, mutta kuvista voi huomata erilaisia turkin värityksiä, korvien tupsuja ja hännän tuuheuksia.  

Aluksi muutamia naamakuvia.




Seuraavien kuvien orava pysähtyi männyn runkoa alas tullessaan katselemaan ympärilleen, joten vain pään asento on muuttunut.



Oravien pesäpöntön katolla on myös hyvä tarkkailla ympäristöä.



Kuvaajan kanssa voi leikkiä myös piilosta ja vain kurkkia rungon takaa.


Pieni venyttely tekee hyvää oravallekin.


Oravien liikkeitä seuratessa on huomannut, että jonkun kanssa sovitaan samalle ruokapaikalle, toisen kanssa ei.
Seuraavissa kuvissa ruokintapaikalla oli kaksi oravaa sopuisasti yhdessä.
Kolmannen kanssa ei enää yhteisolo toiminut, vaan kaikki kolme lähtivät vauhdilla eri suuntiin.





Tämä on tavallinen näky, kaksi oravaa menee ylös ja alas runkoa toisiaan takaa ajaen.



Oravat söivät talvella mielellään lähinnä rastaita varten laitettuja omenia.
Olemme nyt kesälläkin laittaneet niille joskus omenan tarjolle.
Ne ovat oppineet omenan paikan ja aina muistetaan käydä katsomassa, onko tarjoilua.

Tässä ilme oravalta, joka ensimmäisenä löysi tämän omenan.


Omena todella näyttää maistuvan.


Joskus käy näin, herkusta on vain rippeet jäljellä.


Kaksi seuraavaa kuvaa on hyvin saman näköiset, mutta esimerkiksi hännästä näkee, että eri yksilö on kyseessä.



Jotain hyvää syötävää seuraavien kuvien oravatkin ovat löytäneet.



Joskus kuvaaja yllättää niin, että ruoan tähteet jäävät suupieliin.


Tässä vähän erilaista syötävää.
Käytin ruoanlaitossa vaaleaa leipää, josta leikkasin reunat pois.
Ylimääräiset reunaviipaleet vietiin tietysti tarjolle.
Tämä orava ensiksi söi leipäpaloja, sitten alkoi piilottaa niitä lähistölle.


Oravallehan on tyypillistä tuo ruoan piilottaminen.
Seuraavan kuvan orava on löytänyt kokonaisen ison pähkinän.


Sammalikkoon kaivetaan kuoppa, johon pähkinä piilotetaan.



Viimeksi piilopaikka vielä tasotellaan "taputtelemalla".


Varmaan ruoan etsimistä tärkeämpi syy tontillamme vierailuihin oravilla on vesi.
Varsinkin äskeisen pitkän kuivan kauden aikana juomassa käytiin useita kertoja päivässä. 



sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kaikenlaista puutarhassa nähtyä

Sää on päättyvän viikonkin jatkunut lämpimänä ja ikävä kyllä kuivana.
Sateita me, kuten varmaan moni muukin Etelä-Suomen asukas, odotamme hartaasti.

   Olemme kulkeneet taas tontilla kameroiden kanssa ja tähän aikaan vuodesta kuvattavaa löytyy paljon.


Koko ajan uusia kukkia ilmestyy esiin.
Unikot ovat avanneet ikävä kyllä lyhytikäiset kukkansa.
Seuraavassa kuvassa on akileijan hempeän näköiset nuput.


Kultasade teki tänä vuonna vain 20-30 kukkaa.
Viime kesänä kukinta oli tosi runsas, silloin puun alla seistessä tuntui, että yläpuolella oli keltainen kukkakatto.


Kukkia ja kasveja kuvatessa huomaa, että lähes jokaisesta löytyy jonkinlainen pieneläin.
 Kimalaiset ovat olleet hartaasti alppiruusun kukinnoissa, varmaan siihen vaikuttaa myös tuo lähellä kasvavan kultasateen heikko kukinta.


Koivuangervo avasi myös kukkansa.
Ne ovat aina olleet kuoriaisten mieleen, kuvaushetkelläkin pensaassa oli kymmeniä yksilöitä.


Seurasin tuon yläpuolen kuvassa olevan kuoriaisen etenemistä.
Eteen tuli pitempi välimatka seuraavaan kukkaan.
Eläin "huojutteli" itseään eteenpäin kunnes ylettyi kukintoon.


Kasveista löytyy monenlaisia pieniä eläimiä.


Puutarhassa kulkiessa ihmettelin, että mikä syö sireenin lehtiin isoja reikiä.
Sieltä löytyi tällainen lehtien värinen ruokailija.


Kyllähän unikonkukassakin näkyy jonkinlainen kärpänen.


Kukkien lisäksi linnut ja niiden poikaset ovat olleet kuvauskohteena.

Myöhään viikko sitten perjantaina aloin ihmetellä harakan kovaäänistä räkätystä lähistöllä.
Menin ulos katsomaan ja löysin portaalta nuokkumasta yhden poikasen.


Nostin poikasen parempaan paikkaan, josta emo voisi sen löytää.


Aamulla poikanen oli kuitenkin vielä pihalla.
Emo huuteli lähistöllä ja poikanen lähti menemään äänen suuntaan.



Ilmeisesti emo hoiti lentokyvytöntä poikasta maassa talon lähistöllä, koska monta päivää kuului kova räkätys aamusta iltaan.

Pikkulintujen poikasia alkaa olla myös liikkeellä, varpusen poikasia ainakin näkyy pihalla.



Talitiaisten poikaset ovat jo hyviä lentämään.


Peipposen poikasiakin oli etupihan kylpyaltaalla.


Etupihan hopeapajun pöntössä oli tänäkin kesänä sinitiaisen pesä.
Keskiviikkona kuuntelin, että pesässä oli kova poikasten piipitys.
Torstaina pöntöllä oli hiljaista, piipitys kuului läheisestä aroniasta.
Lauantaina näimme poikaset ensimmäisen kerran kylpemässä, niitä oli neljä.




Käpytikan poikasen ääni on kuulunut pitkään takapihan puista.
Seuraavista kuvista en osaa sanoa, ovatko ne poikasia vai aikuisia, pään väritystä ei näy.



Tämän kesän uusi tuttavuus tontillamme on ollut sepelkyyhkyt.
Tämän yksilön näin takapihan heinikossa lauantaina.
Oletan sen ulkonäöstä päätellen olevan poikanen.


Linnun istuessa keinun päällä huomasin, että yksi pyrstösulka roikkui pitkänä, lieneekö irtoamassa.


Kesykyyhkyt eli pulut käyvät silloin tällöin tarkkailemassa tontin elämää.


Yksi uusi vierailija pihallamme on naakka.


  En ole varmaan koskaan nähnyt tai ainakaan tutkinut sen ulkonäköä yhtä tarkaan kuin nyt kuvissa.


Vesiastia se vetää naakkaakin puoleensa.