tiistai 29. joulukuuta 2020

Jouluajan kukkia ja talviruokinnan yövieraita


Hiljainen ja rauhallinen joulu on takanapäin ja muutaman päivän päästä siirrymme jo tammikuun puolelle.
Aurinko ei pyhinä paljon näyttäytynyt, mutta hyvää ulkoilusäätä oli kuitenkin tarjolla.

  Jo useana talvena meillä on käynyt tontilla ruokavieraita myös yöaikaan kauriiden kierrellessä ympäristössä.
Olemme pitäneet etupihan ruokintapaikalla riistakameraa nähdäksemme millaisia ruokailijoita täällä liikkuu.
Seuraavat kuvat ovat riistakameran tallentamia, olen ainoastaan suoristanut ja hieman rajannut niitä.

Ensimmäiset kuvat kamera on tallentanut 23.12 noin 5.30.
Kauris on loikannut ruokinta-aitaukseen.
Se ylettyy juuri alimmalle laudalle nuolemaan siinä olevaa siemenseosta.

Seuraavaksi eläin syö ruokintakatokseen jääneet rastaiden ruoat.


Välillä se näyttää kuuntelevan jotain, tiehän kulkee tuossa puuaidan takana.
Tässä kuvassa näkyy taustalla toinenkin yksilö.


Sitten kauris etsii kaikki maahan varisseet ruoat ja nuolee vielä lintulautaa.



Seuraavat kuvat ovat tallentuneet 24.12 heti puolenyön jälkeen.
Silloin kauris oli vain kierrellyt aitauksen ympärillä.



Jouluaattona kamera haettiin tavallista myöhemmin pois, joten se ehti tallentaa myös ensimmäiset ruokailemaan tulleet linnut.
Rastaat saapuivat paikalle noin puoli tuntia ennen auringon nousuaikaa.


Meidän onni on, että ainakaan toistaiseksi nuo nelijalkaiset ruokailijat vierailevat tontilla vain talviaikaan, kesällä kaikki istutukset ovat saaneet olla rauhassa.
Nyt huomasin, että takapihalle talvehtimaan istuttamani kasvit on myös napsittu ruoaksi.
Viinisuolaheinän ja amppelimansikan lehdistöt ovat hävinneet, lehtivarret törröttävät pystyssä.



Meidän tontin joulukoristeet olivat hyvin vaatimattomia.
Yleensä olemme hakeneet pihalle joulumännyn jostain metsätyömaalta, mutta nyt emme löytäneet yhtään hakkuualuetta.
Koristeiksi tuli kerättyä maahan pudonneita oksia, kaisloja ja mustikanvarpuja. 



Jouluvaloille sidoimme pohjan lepänoksista.
Päiväaikaan tekele on hyvin vaatimattoman näköinen, mutta pimeässä valot ovat kauniit.


Joulukukkiakin meillä oli melko vähän.
Itse pidän valkoisista joulukukista, joten joulutähtikin on aina valkoinen.


Yhden kukkakorin saimme.
Minusta se oli kauniisti koottu, mukana oli kasveja, joiden toivon kestävän myös uudelleenistutusta.

Näiden kukkakuvien myötä haluan toivottaa:

Onnellista Uutta Vuotta!

 


sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Lumista ja lumetonta joulun odotusta


Joulukuu on edennyt pimeänä ja sateisena.
Huomenna on talvipäivänseisaus, joten voimme alkaa odottaa päivien pidentymistä ja valon lisääntymistä.

Tähän vuodenaikaan aika kuluu paljolti sisällä oloon ja mm. takan lämmittämiseen.
Elävä tuli takassa ja kynttilöissä kuuluu ainakin meillä lähes päivittäiseen rutiiniin.




Viime maanantaina saimme ohuen lumipeitteen, jolloin luonto näytti heti valoisammalta.
Ikävä kyllä lumesta ei ollut enää seuraavana aamuna mitään jäljellä.
Kävin tietysti heti kuvaamassa lumen peittämää puutarhaa.




Vaikka tuo kaunis lumikerros hävisikin, niin löytyy tontilta onneksi muuta väriä vielä näin joulukuussakin.
Perjantaina pihapiiriä katsellessa kaikkialla oli tosi märkää ja kesäisen heleää vihreää väriä löytyi paljon.



Muutama kantarellikin jatkaa sisukasta kasvuaan.


Perennapenkissä tiarellan lehdissä on kesän vihreys muuttunut punaruskean eri sävyihin.



Happomarjapensaissa on vielä jokusia marjoja jäljellä, siis punaisuutta löytyy sieltäkin.


Tuo maanantain lumisade oli minulle mieluinen yllätys, sillä olen halunnut ottaa vähän jouluisia kuvia.
Otin siis esille sisareni tekemän tontun ja kiertelin sen kanssa tontilla.
Tonttu poseerasi kuuliaisesti lumisessa maastossa, tässä jutussa muutama kuva kierroksestamme.

Näiden tonttukuvien myötä toivotan kaikille lukijoilleni mukavaa joulun odotusta ja

Hyvää ja Rauhallista Joulua!





sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Joulukuun alkupuolen harmautta tontillamme


Joulukuun alku on ollut sään puolesta samanlaista harmaata synkkyyttä kuin marraskuukin, vain muutama aurinkoisempi päivä on eksynyt joukkoon.
Lumipeitettäkään emme ole vielä saaneet.

Lintujen elämää tontilla tulee seurattua päivittäin.
Mustarastaat ilmestyvät pihapuihin odottamaan ruokatarjoilua jo ennen auringon nousua.
Etupihan iso tiheäoksainen hopeapaju on niiden suosikkipaikka.
Yhtenä aamuna laskin siinä 12 rastasta.


Vajaa viikko takaperin laitoimme ruokintapaikalle katoksen, jossa on tarjolla öljyllä kostutettua leipä-omena-rusina-siemenseosta lähinnä rastaita varten.


Oli uskomatonta nähdä miten nopeasti linnut menivät katokseen ruokaa hakemaan.
Tuli ihan mieleen, että oliko joukossa viime talvena ruokailuun tottuneita lintuja.
Rastaiden on vain vaikea ruokailla sovinnollisesti yhdessä, usein ensiksi ehtinyt ajaa muut katoksesta pois.




Käpytikkakin käy usein nappaamassa katoksen lautaselta leipäkuution ja menee syömään sitä viereiseen keloon.



Lintulautojen kanssa samaan jalkaan laitettiin talipötköteline ja pötkö paikoilleen.


Talipötkö maistuu erittäin hyvin sinitiaisille, talitiaiset eivät ole yhtä innokkaita rasvan syöjiä.



Vakituisiin ruokailijoihin kuuluvat kolme kuusitiaista käyvät myös talipötköä nokkimassa.


Aluksi mustarastaita ei rasvatarjoilu kiinostanut, mutta viime päivinä muutama on oleillut rasvapötköllä.


Käpytikalle rasvatarjoilu maistuu hyvin.
Seuraavat kuvat, kuten kaikki muutkin jutun lintukuvat olen ottanut keittiön ikkunasta.
Tikka ilmeisesti huomasi liikkeeni ikkunan takana ja alkoi kaula pitkällä tuijottaa ikkunan suuntaan.



Sen verran on lämpötila käynyt pakkasen puolella, että lintujen kylpyaltaan vesi välillä jäätyy.
Tiistaina ruokintapaikkaa siivotessani kaadoin altaaseen jään päälle vähän vettä.
Pian sinitiainen meni altaaseen ja kahlaili siellä edestakaisin ja saipa se pikkuvarpusenkin yleisökseen.
Vettä jään päällä oli juuri linnun jalkojen verran.




Oravat jatkavat vierailujaan takapihalla.
Päivittäin näkee kaksi oravaa menevän yhdessä edestakaisin puiden rungoilla.
Usein ne käyvät myös yhdessä ruokailemassa, toinen syö häkin katolla omenaa, toinen häkissä olevalla laudalla pähkinöitä.

Seuraavien kuvien oravan kuvasin lauantain harmaudessa, kun kiersin tontilla katsomassa löytyisikö mitään kuvattavaa.
Orava oli juuri tulossa männyn runkoa alaspäin, kun se huomasin minut.
Se alkoi pitää kovaa "räksytystä" minulle, mutta laskeutui kuitenkin ruokailemaan.



Vielä ei kesä ole kokonaan hävinnyt, yksi pelargonia kukkii edelleen kylmällä lasikuistilla.