Oravannaamoja marraskuulta

Viime päivät ovat olleet niin pimeitä, että kuvausta ei ole voinut harrastaa,

joten laitan tähän marraskuun loppupuolen aikana kertyneitä oravakuvia, joita kyllä riitttää.

Kuvia katsoessa huomaa oravien kirjavan värityksen, osalla on jo
täysin harmaa talviturkki, jokusella on vielä ruskea kesäväritys.
Korvatupsuissa on myös eroja, osalla on tosi pitkät ja paksut tupsut.

Etupihan altaalla käyvät oravatkin juomassa.
Yleensä ne nousevat altaan reunalle.
Lieneekö tämä orava ensimmäisen kerran paikalla, kun juoma-asento on näin hankala.

Lintujen ruokintakatoskin on löydetty ja tarjoiluja maistellaan. 

Tavallisin oravakuva meillä taitaa olla tällainen, takapihan oravalaudan kävijöistä napattu.

Tätä kuvaa katsoessa tuli mieleen, että orava olisi ahnehtinut liikaa ruokaa ja olo olisi sen mukainen.

Monenlaista ruokailuasentoa näkee, oravien tasapainoilu on uskomatonta.

Tasapainoilua se on tämäkin, kylkeä pitää rapsuttaa kesken matkan.

Tällaisena me näemme oravat usein.

Ne kiipeävät 3-4 metrin korkeuteen ja asettuvat tuollaisen oksantapin päälle vahtimaan alhaalla liikkujia.

Männyn rungolla kuvattuja oravia löytyy kuvista usein.

Tuntuu, että orava jää rungolle kuin odottamaan, että kuvaaja ehtii ikuistamaan sen.

  Tällaiselta näyttää matalalta paistavassa marraskuun auringossa otettu oravakuva.

Tontilla marraskuun lopulla

Tein taas kameran kanssa kierroksen tontilla.

Lunta ja jäätä ei kuvattavaksi löydy, mutta vesipisaroita sitäkin enemmän.

Happomarjapensaat ovat vihdoinkin pudottaneet lehtensä, joten runsas marjasato näkyy selvästi.

Joulunpunaiset marjat ovat saaneet lisäkoristeeksi vesipisarat.

Kaikki lehdet eivät ole muuttuneet ruskeiksi, vaan tällaisia punertaviakin näkyy perennapenkin reunalla.

Mansikkamaasta löytyy vielä pieniä täysin vihreitä lehtiä.

Muutama puolukkaterttukin on jäänyt odottamaan jotain nälkäistä lintua.

Perunamaahan talvehtimaan laitettu viinisuolaheinä kasvattaa vielä vahvan värisiä lehtiään.

Jokaisella kuvauskierroksellani en voi olla ikuistamatta näitä hennon värisiä apilan kukkia.

Apilan lehdet ovat vielä vihreitä ja voimissaan.

Vanhan kannon päällä kasvava sammal on kauniin vihreää.

Näiden mustuneiden ruusunmarjojen kuvaaminen on mielenkiintoista.

Tämäkin on kuin joku eläin korvineen ja pyöreine vartaloineen.

Etupihan elämää

Olemme useana päivänä yrittäneet kuvata etupihalla liikkuvia lintuja,

mutta valoa on niin vähän, ettei kuvaaminen oikein onnistu.

Kylpykausi jatkuu.

Toinen tontilla oleilevista mustarastaista kävi keskiviikkona kylpemässä oikein perusteellisesti.

Toimme alkuviikosta ruokintakatoksen paikoilleen etupihalle, koska sääennuste lupaili lunta.
Laitoimme siihen kokeeksi pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä.
Katoshan on tehty lähinnä rastaita varten, joille pakkasten tultua valmistan öljyleipäsekoitusta.

Lumipeitettä emme saaneet, mutta katos kiinnosti lintuja.

Sinitiainen ei oikein osannut ruokailutapoja, vaan meni seisomaan keskelle ruokalautasta.

Herkkupala on löytynyt.

Yksi kuusitiainenkin on ilmestynyt ruokintapaikalle.

Reilu viikko sitten laitetut talipallot ovat pehmentyneet sateessa, joten nyt ne maistuvat linnuille.

Yksi pikkuvarpunenkin tuli palloja tutkimaan.

Puukiipijä on liikkunut tontilla muutaman viikon ajan.
Tänään se kävi katsastamassa lintulaudan ja siirtyi sitten syömään talipalloa.

Ruokailujen välissä linnut muistavat aina käydä tutkimassa ruokintapaikan vieressä olevaa keloa.
Tämä kelohan kiinnostaa vuodesta toiseen myös oravia.

Talvea odotellessa

Tänäänkin mittari näytti +7,3 astetta, joten kovin talviselta ei vielä vaikuta.

Ensi viikolle on kuitenkin ennustettu kylmenevää.

Tällä hetkellä tuntuu, ettei luonto oikein tiedä pitäisikö jatkaa kasvamista vai aloittaa talvehtiminen.

Monet kasvit jatkavat kasvukauttaan, kuten tämä peippikin.

Perennapenkistä nousee punaisia isotöyhtöangervon alkuja. 

Virna ottaa vieläkin sisukkaasti tukea aronian oksista pyrkiessään ylöspäin.

 Jatkuvan vesisateen myötä pisaroita on helppo löytää kuvattavaksi.

Tämä pisara roikkui hernepensaan mustuneen palon päässä.

Apilankukatkin ovat täynnä vettä.

Ihastelen aina syksyisin männyn rungoilla kasvavia jäkäliä.

Puun kaarnan ollessa märkä jäkälän vaaleus korostuu.

Puutarhassa on hopealehtinen pensas, jonka nimeä en tiedä.

Huomasin ensimmäisen kerran, että se oli tehnyt tällaisia, muumioituneen näköisiä marjoja.

  Lämpimistä säistä huolimatta olemme lämmityksen suhteen siirtyneet talvikauteen.

Takkaa lämmitämme päivittäin.

Lintuja ja ruokintaa

Vaikka marraskuu on jo puolivälissä meillä ei vieläkään näy merkkejä talven tulosta.

Lämpötila on +5 asteen tienoilla ja vesisateet jatkuvat.

Linnut käyvät vielä kylpyaltailla juomassa.

Muutama yksilö jatkaa kylpemistäkin, sillähän valmistaudutaan talven tuloon häätämällä syöpäläisiä.

Talitiaisten ja sinitiaisten lisäksi pihalla liikkuu yksi töyhtötiainen.

Se löysi myös uuteen ruokintakatokseen kokeilumielessä laitetut auringonkukansiemenet.

Yleensä syksyisin tontilla näkyy enemmän sinitiaisia kuin talitiaisia.

Tänä vuonna niitä on normaalia vähemmän.

Ilmeisesti niiden pesintä epäonnistui täysin kylmän sään takia.

 Laitoin tiistaina etupihalle muutaman talipallon, kun säätiedotus ennusteli lumikuuroa,
 jota ei kuitenkaan tullut.

Talipallot ovat kiinnostaneet tiaisia, mutta ei niitä ole paljon syöty.

Lintulautahan laitettiin etupihalle jo kolmisen viikkoa sitten.

Tällä viikolla on näyttänyt siltä, että oravatkin ovat löytäneet sen,

vaikka ne yleensä liikkuvat takapihan puolella.